Suomi on ollut energiasodissa aikaisemminkin
Ukrainan kriisin yhteydessä on ajauduttu suoranaiseen energiasotaan, joka aiheuttaa vakavia ongelmia myös meille suomalaisille.
Energiaa on käytetty kansainvälisen valtapolitiikan välineenä aikaisemminkin. Nämä aikaisemmatkin energiasodat vaikuttivat myös Suomeen. Niiden seurauksien selvittämisessä jouduin kansanedustajana ja valtioneuvoston jäsenenä olemaan mukana.
Ensimmäinen meitäkin koskettanut energiakriisi liittyi kesällä 1973 Israelin ja arabimaiden välillä käytyyn Jom Kippur -sotaan. Sen aikana ja sen jälkeen osa öljynviejämaista kielsi öljyn viennin Yhdysvaltoihin ja ryhtyi leikkaamaan tuotantoaan.
Öljyn hinta nousi voimakkaasti, mikä johti kansainväliseen lamaan. Suomessakin energian käyttöä talvikaudella 1973-74 tiukasti rajoitettiin. Ajauduimme lamaan.
Olin Martti Miettusen johtaman ”hätätilahallituksen” (1975-76) opetusministerinä mukana ponnisteluissa nostaa Suomi lamasta. Seuraavan Miettusen johtaman keskustan vähemmistöhallituksen (1976-77) työvoimaministerinä jouduin poliittisen taistelun etulinjaan.
Aarne Saarinen sanoi, että Suomessa ei ollut koskaan ollut minua huonompaa työministeriä, kun työttömiä oli niin paljon. Saatoin lohkaista takaisin, kun Saarisen puoluetoveri Arvo Aalto tuli seuraavan Kalevi Sorsan johtaman hallituksen (1977-79) työministeriksi, ja työttömyys lisääntyi entisestään.
Ulko- ja ulkomaankauppaministerinä minun tehtäväni oli saada vauhtia vientiin. Sitä saatiinkin sekä länteen että itään.
x x x
Toinen Suomeenkin voimakkaasti vaikuttanut energiasota käytiin 1980-luvun puolivälissä. Silloin emme ymmärtäneet, mitä energiamarkkinoilla tapahtui ja miksi.
Vuoden 1981 alussa virkakautensa Yhdysvaltain presidenttinä aloittanut Ronald Reagan kävi taistelua ”pahan valtakuntaa”, Neuvostoliittoa vastaan.
Reaganin toisen virkakauden alussa Yhdysvallat ryhtyi yhdessä arabiliittolaistensa kanssa manipuloimaan öljyn hintaa. Nyt aseena ei ollut öljyn korkea hinta, kuten 1970-luvun energiasodassa, vaan hinnan pudottaminen tasolle, joka tuhoaisi Neuvostoliiton talouden.
Öljyn hinnan romahtaminen ja Yhdysvaltain käynnistämä varustelukilpailu, ”tähtien sota”, pakottivat Neuvostoliiton sopimuksiin aserajoituksista. Lopulta ne johtivat Neuvostoliiton hajoamiseen.
1980-luvun energiasota heijastui voimakkaasti myös Suomeen.
Suomen kauppa Neuvostoliiton kanssa oli kasvanut voimakkaasti, kun öljyn hinta oli ollut korkealla.
Vuoden 1986 tavaranvaihtopöytäkirja oli laadittu 28 dollarin tynnyrihinnalla. Vuoden mittaan hinta laski 14 dollariin ja pahimmillaan jopa alle kymmeneen.
Öljyn hinnan romahdus johti Suomessa myös poliittisiin kiistoihin. Ulkoministerinä jouduin vaatimaan yhdessä valtiovarainministeri Esko Ollilan kanssa viennin supistamista sen vuoksi, että Neuvostoliitto velkaantui Suomelle nopeasti, eikä saatavalle ollut sovittu edes korkoa.
Sosialidemokraatit eivät halunneet eduskuntavaalien lähestyessä leikata vientiä. Seuraavan Harri Holkerin johtaman hallituksen kaudella velka paisui, ja Suomi kärsi tuntuvia taloudellisia menetyksiä.
Lopulta Neuvostoliiton hajoaminen johti Suomelle edullisen clearing-kaupan loppumiseen.
x x x
Nykyinenkin energiakriisi on seurausta ennalta laaditun suunnitelman toteuttamisesta.
Viime vuoden alussa Yhdysvalloissa valtaan nousseen presidentti Joe Bidenin johtaman administraation tavoitteena on ollut saada aikaan ”uusi kylmä sota”. Kysymys on ennen muuta Kiinan, mutta myös Venäjän, kasvavan kansainvälisen vaikutusvallan patoamisesta. Tämän sodan sivunäyttämö on Ukrainassa.
Kerroin tästä 31.5. julkaisemassani blogissa ”Oliko Sauli Niinistö Joe Bidenin asialla?, joka perustui samana päivänä ilmestyneessä Iltalehdessä julkaistuun juttuun. Se puolestaan nojautui Washington Postin Yhdysvaltain sisäpiiristä hankkimiin tietoihin.
Tiiviiseen blogiini ei mahtunut kaikkea olennaista tietoa. Mukaan ei tullut myöskään Saksaa ja Nord Stream 2 -kaasuputkea koskenut osio.
Washington Postin jutussa kerrotaan, että salainen suunnitelma Venäjää vastaan käynnistyi huhtikuussa 2021, kun se sijoitti noin 100 000 sotilaan joukot Ukrainan rajalle.
Tämä osoittautui hämäykseksi, mutta ulkoministeri Antony Blinken avustajineen keskusteli Yhdysvaltain Venäjän toimintaa koskevista tiedustelutiedoista Britannian, Ranskan ja Saksan johtajien kanssa Brysselissä tuolloin järjestetyssä NATO-kokouksessa. Heidän viestinsä oli ”meidän täytyy valmistautua”, kertoi ulkoministeriön johtava virkamies.
Jutun mukaan Saksa oli ollut vastahakoinen, mutta olennaisen tärkeä liittolainen. Niinpä Bidenin administraatio teki viime kesänä kiistanalaisen päätöksen, joka oli todennäköisesti ratkaisevan tärkeä Saksan saamiseksi tukemaa Venäjän vastaista toimintaa.
Biden vapautti Saksan ensimmäisistä pakotteista sitä yhtiötä vastaan, joka rakensi Nord Stream 2 kaasuputkea. Vastineeksi hän sai sitoumuksen liittokansleri Angela Merkeliltä, että jos Venäjä hyökkäisi, Nord Stream 2 romutettaisiin. Kun hyökkäys tuli, Merkel oli poissa, mutta hänen seuraajansa Olaf Scholz piti lupauksen.
Välttämällä kriisin Saksan kanssa siinä vaiheessa ”nettotulos oli, että perusta oli valmiina, kun Venäjä ryhtyi toteuttamaan aggressiotaan”, sanoi Blinken Washington Postille.
Saksan Washingtonin suurlähettiläs Emily Haber ylisti jutussa kevään 2021 sopimusta loistavaksi tavaksi hoitaa liittolaissuhteita.
Saatuaan rakennetuksi voimakkaan pakoterintaman Yhdysvallat käytti sitä Venäjän painostamiseen. Mukaan tuli myös Suomen ja Ruotsin mahdollinen Nato-jäsenyys.
Venäjän vaatimukset Minsk II -sopimuksen toteuttamisesta ja Ukrainan puolueettomuudesta torjuttiin. Sen sijaan Yhdysvallat teki 10.11.2021 Ukrainan kanssa sopimuksen, jossa vahvistettiin Ukrainan sitoutuminen ”syvään ja kattavaan” integraatioon eurooppalaisiin ja transatlanttisiin instituutioihin.
x x x
Yhdysvaltain johtaman pakotepolitiikan tärkein ase on ollut energia. Siihen liittyneet laskelmat ovat pahasti pettäneet.
Venäjä on selviytynyt pakotteista varsin hyvin. Vienti on vähentynyt, mutta nousevat hinnat ovat tuoneet sille vähintään yhtä suuret tulot kuin aikaisemmin.
Oli tietysti itsestään selvää, että Venäjä vastaisi energiapakotteisiin ainakin samalla mitalla. Läntisessä Euroopassa on näköpiirissä vilua ja nälkää. Talous on syöksymässä lamaan.
Yksi suurimmista kärsijöistä on Suomi.
On turhaa jälkikäteen kauhistella tehtyjä virheitä. Edullinen energia on ollut EU-maille tärkeä kilpailuvaltti globaaleilla markkinoilla. Sitä ei kukaan voinut arvata, että joutuisimme energiasotaan.
Suomen osalta Fortumin mittavat investoinnit Venäjälle olivat paha virhe. Ulkomaankauppaministerinä niitä yrityksen johdolle ihmettelin niihin sisältyneiden riskien vuoksi. En kuitenkaan voinut tietää, että riski voisi olla ”uusi kylmä sota”.
Uniper-kauppoja toteutettaessa en ollut hallituksessa. Niiden kautta Suomi on joutumassa kantamaan nykyisestä energiasodasta kerta kaikkiaan kohtuuttoman hinnan.
Sitä sopii ihmetellä, että Suomi on rynnännyt kärkeen sekä pakotteita asetettaessa että niitä tulkittaessa. ”Ihmisoikeusperustainen” politiikka on syrjäyttänyt kansalliset edut.
On käsittämätöntä, että Suomi yhtyi EU:n piirissä lentoliikennettä koskeviin pakotteisiin, vaikka tiesimme, että ne johtaisivat kauko-idän liikenteen katkeamiseen ja Finnairin koko strategian romuttumiseen. Siinä meni myös melkoinen osa Euroopan yhteyksistämme.
Nato-maa Turkki jättäytyi näiden pakotteiden ulkopuolelle ja lentoyhteydet Venäjälle toimivat hyvin.
Miksi Suomi katkaisi innokkaimpien joukossa maakaasun tuonnin Venäjältä? Tämä aiheutti melkoisia hankaluuksia ja suuria kustannuksia.
Miksi Fortum päätti vetäytyä Venäjältä? Miksi Fennovoiman sopimus irtisanottiin?
EU- ja Nato-maa Unkariin rakennetaan lisää venäläistä ydinvoimaa.
Onkohan Suomen asettautuminen Yhdysvaltain johtaman pakotepolitiikan kärkeen osa sitä hintaa, joka maksetaan pääsystä Natoon?
Tässäkin on ollut melkoista riskinottoa, kun hakemuksesta saattaa vielä tulla ”kelvoton yritys”.
Virheellisiin laskelmiin näyttää perustuvan myös Yhdysvaltain tavoite jakaa maailma demokraattisten ja autoritaaristen maiden rintamiin.
Euroopan komissiossa kansainvälisistä kumppanuuksista vastaava Jutta Urpilainenkin oli Ylen haastattelussa huolissaan siitä, että jakautuminen tapahtuu siten, että toisella puolella ovat vain länsimaat ja toisella koko muu maailma. Tästä kirjoitin edellisessä blogissani ”Kiinan ja Venäjän kanssa voi kilpailla myös rauhanomaisesti”.
x x x
Lisätietoa 1970- ja 1980- lukujen energiasodista on saatavilla teoksistani ”On totuuden aika 1” ja On totuuden aika 2”. Ne ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.