Salaisuudet paljastuvat Washingtonin kautta

Iltalehti julkaisi perjantaina jutun, joka oli otsikoitu: ”Ukrainalaiset suunniltaan: Zelenskyi paljasti tienneensä Venäjän hyökkäyksestä jo ennen sotaa”.

Kirjoitus perustui Washington Postin julkaisemaan laajaan artikkeliin, jossa käsitellään niitä tapahtumia, jotka edelsivät Venäjän hyökkäystä Ukrainaan 24. helmikuuta.

Washington Postin hankkimat tiedot vahvistavat muun muassa sen, että Ranskan presidentti Emmanuel Macron yritti viimeiseen saakka estää sodan syttymisen.

Kärjeksi jutussa nousi kuitenkin se, että presidentti Volodymyr Zelenskyi sai tietää jo edellisen vuoden lokakuussa sen, että Venäjä todennäköisesti hyökkää Ukrainaan.

Zelenskyi kuitenkin kieltäytyi uskomasta saamiaan tietoja ja laski sen varaan, että hyökkäys ei kuitenkaan toteutuisi. Hän ei käynnistänyt valmisteluja hyökkäyksen torjumiseksi. Perusteluksi hän esitti sen, että Ukraina olisi syntyneen paniikin vuoksi menettänyt 7 miljardia euroa kuukaudessa.

Nyt Zelenskyi saa ankaria moitteita laiminlyönneistään. Sodan loppuselvittelyissä ne nousevat varmasti vahvasti esille.

Jälkikäteen kysytään myös, miksi Zelenskyi ei taipunut Ranskan ja Saksan ehdotuksiin sodan välttämiseksi toteuttamalla Minsk II -sopimus ja luopumalla pyrkimyksistä liittyä Natoon. Etsikkoaika käytettiin päinvastoin sitoutumalla siihen entistä tiukemmin Yhdysvaltain kanssa 15.11. solmitulla sopimuksella.

Washington Postin uuden artikkelin sisältö ja sen Ukrainassa saama vastaanotto osoittavat, että 23.7. julkaistussa blogissa esittämäni kysymys on aiheellinen: ”Mikä on Volodymyr Zelenskyin kohtalo?”.

Vaikka laaja enemmistö ukrainalaisista kannattaa nyt aseellisen taistelun jatkamista, vähitellen nousee rauhanoppositio, joka kannattaa tulitaukoa, aselepoa ja neuvotteluja.

Neuvottelujen ytimessä ovat yhtäältä Ukrainan venäjänkielisen vähemmistön aseman turvaaminen ja toisaalta sekä Ukrainan että Venäjän turvallisuus.

x x x

Washington Postin nyt julkaiseman artikkelin rinnalla on syytä muistaa lehden 26.5. julkaisema juttu, jossa kerrottiin siitä, kuinka Yhdysvallat vasta valitun presidenttinsä Joe Bidenin johdolla ryhtyi keväällä 2021 valmistelemaan uutta suurvaltapoliittista strategiaansa, ”uutta kylmää sotaa”.

Artikkelissa kerrotaan yksityiskohtaisesti myös siitä, kuinka Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys kytkeytyi tähän strategiaan.

Tämä Suomen Nato-jäsenyyden tausta nousi esille myös kenraalimajuri Aarno Vehviläisen kirjoituksessa, jonka hän julkaisi eilen Uuden Suomen Puheenvuorona. Vehviläinen on Maanpuolustuskorkeakoulun entinen rehtori.

Vehviläinen on kirjoituksissaan voimakkaasti arvostellut Suomen päätöstä hakea Nato-jäsenyyttä. Hän on moittinut erityisesti sitä, että päätös tehtiin kovalla kiireellä ilman kunnollista keskustelua. Eduskunnalle esitettiin vain jäsenyyden väitettyjä myönteisiä vaikutuksia, mutta ei ainuttakaan kielteistä puolta tai riskiä.

Washington Postin 26.5. julkaiseman jutun perusteella Vehviläinen kysyi, perustuiko Suomen Nato-päätöksen hätäisyys siihen, että Joe Biden oli jo joulukuussa 2021 (13.12.) ja tammikuussa 2022 (18.1.) Sauli Niinistön kanssa käymissään puhelinkeskusteluissa ”vokotellut” Suomea Nation jäseneksi.

Olen omalta osaltani lopettanut blogien julkaisemisen Uudessa Suomessa, mutta Vehviläisen käynnistämään keskusteluun osallistuin linkittämällä kommentteihin pari aikaisempaa kirjoitustani. Tärkein niistä on 31.5. julkaisemani blogi ”Oliko Sauli Niinistö Joe Bidenin asialla?”

Nato-jäsenyyden hakemisen jälkeen on alkanut paljastua, kuinka valheellisin perustein päätös tehtiin.

Hakemus ei tullut hyväksytyksi kaikissa jäsenmaissa nopeasti ja sujuvasti, kuten eduskunnalle luvattiin. Sopimuksen voimaantulo saattaa lykkääntyä kauas tulevaisuuteen. Sekin on mahdollista, että jäsenyys ei toteudu – että kysymyksessä olisi Sauli Niinistönkin pelkäämä ”kelvoton yritys”. Kun asiat pitkittyvät, ne helposti myös mutkistuvat.

Se on jo käynyt ilmi, että Suomi on Nato-jäsenyydessä antava osapuoli. Kuten päätöstä tehtäessä korostettiin, Suomeen ei nyt eikä näköpiirissä olleessa tulevaisuudessa kohdistunut sotilaallista uhkaa.

Jäsenyyden meille asettamat velvoitteet ovat arvaamattoman suuret, ja edut vähäiset.

On hyvä, että Yhdysvalloissa ilmestyy laatulehtiä, joissa meiltäkin salatut asiat tulevat esille.