”Itseemme uskoen, toisiimme luottaen, voittomme on varma!”

(Puhe Lappeenrannassa 11.6.2022)

Edellisen kerran Keskustan puoluekokous järjestettiin täällä Lappeenrannassa 36 vuotta sitten.

Elimme silloin jännittäviä aikoja.

Edellisenä kesänä olimme saaneet tietää, että sosialidemokraatit olivat ryhtyneet yhdessä joidenkin kokoomuslaisten kanssa valmistelemaan sinipunahallitusta. Tarkoituksena oli työntää Keskusta oppositioon.

Vastasimme esittämällä, että punamultayhteistyötä olisi jatkettava ja laajennettava ottamalla mukaan myös Kokoomus. Eduskunnan keskusta- ja oikeistoenemmistön piti päästä vaikuttamaan Suomen suuntaan. Puhuimme ”uudesta kansanrintamasta”.

Ennen vuoden 1987 eduskuntavaaleja sovimme Kokoomuksen ja RKP:n johdon kanssa, että pyrimme kolmen suuren yhteistyöhön. Jos sosialidemokraatit eivät tähän suostuisi, muodostaisimme keskustajohtoisen hallituksen, jossa olisivat mukana keskiryhmät ja Kokoomus.

Voitimme vaalit. Sosialidemokraatit kokivat pahan tappion. Manuaalisessa ohjauksessa muodostettiin kuitenkin Harri Holkerin johtama sinipunahallitus.

Saimme hyvityksen vuoden 1988 presidentinvaaleissa, joissa voitin Keskustan ehdokkaana Kokoomuksen Holkerin.

Näissä vaaleissa Keskusta palasi ensimmäisen kerran vuoden 1970 vaalitappion jälkeen suurten puolueiden joukkoon.

Vuoden 1970 romahdus oli johtunut siitä, että edellisen vuosikymmenen lopulla Keskusta oli hylännyt alkiolaisen arvomaailmansa ja ryhtynyt tukemaan sosialidemokraattista kasvu- ja rakennemuutospolitiikkaa.

Vielä vuoden 1972 eduskuntavaaleissa koettiin tappio.

Niiden jälkeen pidetyssä Jyväskylän puoluekokouksessa olin ehdolla puolueen puheenjohtajaksi. Johannes Virolainen voitti äänestyksen. Minut valittiin varapuheenjohtajaksi.

Tehtäväkseni tuli johtaa puolueen aatteellista ja ohjelmatyötä. Sen kautta Keskusta palasi alkiolaisille juurilleen ja nousi 1980-luvun lopulla Suomen suurimmaksi puolueeksi.

Nousun myötä Keskustan toimintaan tuli mukaan uusi nuorten sukupolvi, joka kutsui itseään keskustaliberaaleiksi ja joka ryhtyi muuttamaan Keskustaa liberaalipuolueeksi.

Siitä lähtien puolueessa on käyty kilpailua alkiolaisen ihmisyysaatteen kannattajien ja liberaalien välillä.

Aluksi tilaa oli molemmille, mutta vuoden 2010 Lahden puoluekokouksessa liberaalit valtasivat kaikki johtopaikat.

Puolue on ryhtynyt toteuttamaan politiikkaa, jonka arvopohja on ollut vieras suurelle osalle puolueen perinteistä kannattajakuntaa.

Olemme kokeneet saman kohtalon kuin viisi vuosikymmentä aikaisemmin. Äänestäjien luottamus Keskustaan on romahtanut.

Vuoden 2011 eduskuntavaalien tulos oli huonompi kuin koskaan aikaisemmin.

Luottamus palautui vuoden 2012 presidentinvaaleissa. Menestys jatkui vuoden 2015 eduskuntavaaleissa, joiden kampanjassa luvattiin palata kotiin.

Sen jälkeen luottamus on menetetty vielä aikaisempaa pahemmin. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa ja vuoden 2021 kuntavaaleissa Keskustan tulos oli puolueen historian heikoin.

Eduskuntavaalien jälkeen kannatus on pudonnut edelleen noin kaksi prosenttiyksikköä. Näköpiirissä on jopa lähes kymmenen eduskuntapaikan menetys.

Näissä oloissa puolueen ja Suomen pelastamiseksi tarvitaan radikaaleja ratkaisuja.

Oli virhe lähteä nykyiseen hallitukseen, mutta ei siitä voida nyt enää lähteä.

Siksi luottamus Keskustaan on palautettava eriyttämällä puolueen ja hallituspolitiikan johtaminen toisistaan.

Olen valmis johtamaan Keskustan vaalivoittoon ensi kevään eduskuntavaaleissa. Keskustan on palattava alkiolaisille juurilleen. Henkiset, hengelliset, yhteisölliset ja luontoarvot on palautettava politiikkamme perustaksi.

Jos tulen valituksi puolueen johtoon, en halua enkä suostu ministeriksi nykyiseen hallitukseen. Nykyinen joukkue Annikan johdolla saisi edelleen johtaa Keskustan hallituspolitiikkaa. Keskustan johtoon nousisi uusi tuore kasvo.

Tämä ratkaisu yhdistäisi toisiinsa yhtäältä vakauden ja jatkuvuuden ja toisaalta mahdollisuuden luoda suomalaisille näköala paremmasta tulevaisuudesta.

Nyt tarvitaan rohkeutta tarttua tulevaisuuteen.

Itseemme uskoen, toisiimme luottaen, voittomme on varma!