16
kesä
2022
23

Gallup-tutkimus: Natoon vai Pohjolan yhteisöön?

Toukokuun 28. päivänä julkaisemassani blogissa kysyin: ”Olisiko vastatuuleen joutunut Nato-hakemus peruutettava?”.

Kirjoitukseni lopussa esitin, että voisimme ehkä palata siihen ratkaisuun, jota tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli esittänyt vaihtoehtona Suomen Nato-jäsenyydelle: tiivistäisimme yhteistyötä Ruotsin ja Yhdysvaltain kanssa ja säilyttäisimme edelleen Nato-optiomme.

Esitin, että puolustusvoimien entisen komentajan Gustav Hägglundin ehdottama ”pohjoismainen blokki” ei rakentuisi Naton sisälle, vaan nykyisten turvallisuuspoliittisten perusratkaisujen pohjalle. Syntyisi ”Pohjolan yhteisö”.

Nato-jäsenyyden hakemista perusteltiin aikanaan sillä, että kansan laaja enemmistö oli mielipidetutkimuksissa sitä kannattanut.

Nyt kun Nato-jäsenyyden ja sen hakemisen kielteisetkin puolet ovat alkaneet tulla esille, olisi hyvä tehdä mielipidetutkimus, jossa vertailtaisiin toisiinsa Nato-jäsenyyttä ja Pohjolan yhteisön muodostamista.

Tämä voisi luoda perustaa uusille ratkaisuille.

x x x

Kirjoitin blogissani, että yllättävä vastarinta Naton puolella antaisi meille perusteen vetää hakemuksemme takaisin.

Kysyin, mihin me toisaalta tarvitsemme Naton jäsenyyttä, jos saamme aikaan saman veroisen kahdenvälisen sopimuksen ennen muuta Yhdysvaltain ja Britannian kanssa.

Tätä täydentäisi tiivis yhteistyö Ruotsin ja muiden pohjoismaiden kanssa.

Palautin mieliin tasavallan presidentti Sauli Niinistön maaliskuun alun tapaamisen presidentti Joe Bidenin kanssa Washingtonissa.

Olin kommentoinut sitä tuoreeltaan 5.3. julkaisemassani blogissa ”Niinistöläiseen vakauspolitiikkaan”:

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön tapaamisella Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin kanssa saattaa olla kauaskantoiset vaikutukset. Se avaa mahdollisuuksia Niinistön ajaman vakauspolitiikan jatkamiseen ja vahvistamiseen.

Suomella on hyvin vahva itsenäinen maanpuolustusjärjestelmä.

Ainoat heikot kohdat ovat ilmapuolustuksessa. Näitä puutteita ollaan nyt korjaamassa. Washingtonissa sovitun tiivistyvän kahdenvälisen yhteistyön ansiosta voinemme saada ilmapuolustukseemme tarvittaessa Yhdysvaltojen tukea.

Suomella on hyvin vahvat maavoimat, jotka on kehitetty, varustettu ja koulutettu nimenomaan Suomen olosuhteisiin.

Jos Suomi joutuisi hyökkäyksen kohteeksi, meillä ei olisi sotilasliiton jäsenenäkään mahdollisuutta saada merkittävää tukea maapuolustukseemme. Toisaalta – ei meillä olisi siihen tarvettakaan.

Suomen puolustustarpeet tulisivat tyydytetyiksi tiiviillä yhteistyöllä Ruotsin kanssa ja tuella, jota molemmat maat voisivat saada kahdenvälisellä yhteistyöllä Yhdysvaltain kanssa.

Tämä järjestely antaisi mahdollisuuden jatkaa sitä vakauspolitiikkaa, jota Suomi on Sauli Niinistön johdolla menestyksellisesti toteuttanut.”

x x x

Muistutin mieliin myös 27.4. julkaisemani blogin ”Pohjoismainen blokki Naton puitteisiin tai sen ympärille”.

Virikkeen tähän kirjoitukseeni olin saanut puolustusvoimien entisen komentajan Gustav Hägglundin TV-haastattelusta, jossa hän kaavaili Naton puitteisiin ”pohjoismaista blokkia”.

Blogini lähtökohtana oli ”Nordisk Kontakt” -lehteen vuonna 1994 kirjoittamani artikkeli ”Euroopan unioniin vai Pohjolan yhteisöön?”.

Esitin, että ”pohjoismainen blokki” ei rakentuisi Naton sisälle, vaan nykyisten turvallisuuspoliittisten perusratkaisujen pohjalle.

Tämä olisi lisäys siihen ratkaisuun, jota tasavallan presidentti Sauli Niinistö on esittänyt vaihtoehtona Suomen Nato-jäsenyydelle.

Tiivistäisimme yhteistyötä Ruotsin ja Yhdysvaltain kanssa ja säilyttäisimme Nato-option.”

Tämän tueksi muodostaisimme ”Pohjolan yhteisön”, turvallisuuspoliittisen blokin, Natoon kuuluvista ja liittoutumattomista Pohjoismaista.

Kultaranta-keskusteluissa ja niiden yhteydessä tuli esille painavia perusteita harkita Nato-hakemuksen peruuttamista.

Naton pääsihteerin esiintymiset vahvistivat käsitystä siitä, että Turkin vastarinta Ruotsin ja Suomen jäsenyydelle on päättäväistä.

Näköpiirissä on ainakin vuoden, ehkä useammankin, mittainen viivytys. Tänä epävarmuuden aikana olosuhteet saattaisivat olennaisella tavalla muuttua. Meitä nöyryytettäisiin ja riepoteltaisiin.

On käynyt mahdolliseksi ja jopa todennäköiseksi, että jäsenyyshakemuksestamme tulee ”kelvoton yritys”.

x x x

Merkittävin viesti Kultarannasta oli tasavallan presidentti Sauli Niinistön esittämä kannanotto, että kuljemme Nato-kysymyksessä Ruotsin kanssa ”käsi kädessä”.

Niinistö huomautti, että Suomi oli houkutellut Ruotsin hakemaan Nato-jäsenyyttä.

Ruotsin tilanne on todella tukala. Se on joutunut Turkin tulilinjalle pahemmin kuin Suomi.

Olisiko tässä tilanteessa parasta, että Ruotsi ja Suomi käsi kädessä peruuttaisivat hakemuksensa sillä puheella, että säilyttäisimme optiomme hakea jäsenyyttä joskus myöhemmin? Asiaan voitaisiin palata, jos tai kun Nato on saanut omat rivinsä järjestykseen.

Peruutettuamme hakemuksemme voisimme yhdessä tutkia sitä vaihtoehtoista mahdollisuutta, että muodostaisimme turvaksemme ”Pohjolan yhteisön”, turvallisuuspoliittisen blokin, Natoon kuuluvista ja liittoutumattomista Pohjoismaista.

Perusteluksi hakemuksen peruuttamiselle riittäisi Urho Kekkosen ETY-prosessin yhteydessä käyttämää sanontaa mukaillen, ettei pientenkään valtioiden kärsivällisyys ole vailla äärtä ja laitaa.