Hävittäjäpäätöstä on viisasta lykätä
Helsingin Sanomat julkaisi tänään Jarmo Huhtasen kirjoittaman jutun ”Hävittäjien ostoa voidaan lykätä”. Artikkeli näyttää perustuvan vakuuttavaan asiantuntemukseen.
Olen ilahtunut jutusta erityisesti sen vuoksi, että olen aikaisemmin käsitellyt samaa aihepiiriä omissa kirjoituksissani.
Helmikuun 27. julkaisemassani blogissa ”Hävittäjähankinnan lykkäämistä on harkittava” muistutin mieleen viime kevään eduskuntavaalien edellä käydyn keskustelun, jonka yhteydessä julkaisin 1.3.2019 blogikirjoituksen ”Hävittäjähankinta uuteen harkintaan”.
Viime vuonna julkaistussa blogissani ehdotin lähinnä Sveitsin ja Kanadan esimerkkiin vedoten nykyisten Hornet-koneiden elinkaaren jatkamista, jolloin uusien hävittäjien hankintaa voitaisiin lykätä.
Esitin, että nykyisten koneiden lisäksi voisimme hankkia ulkomailta käytettyjä Hornet-hävittäjiä samaan tapaan kuin aikanaan tehtiin Hawk-koneiden suhteen. Tällöin koneiden kokonaismäärä voisi kasvaa tuntuvasti nykyistä suuremmaksi. Varoja jäisi käytettäväksi myös ohjusilmapuolustuksen investointeihin.
Kun ilmavalvonta ja –puolustus saataisiin järjestetyksi edullisemmin, voisimme toteuttaa maavoimien ja merivoimien kiireelliset hankinnat ja lisätä kertausharjoituksia.
Kirjoitin: ”Uusien koneiden hankinnan lykkääntyminen antaisi arvokasta aikaa tarjolla olevien vaihtoehtojen punnintaan. Tänä aikana teknologian ja koneiden kehitys saattaa muuttaa asetelmia. Toivon, että tätä vaihtoehtoa vakavasti harkitaan.”
Palasin asiaan tämän vuoden helmikuun lopussa sen vuoksi, että jo kuluneen vuoden aikana oli tullut esiin vahvoja perusteluja hävittäjähankinnan lykkäämisen puolesta.
Tukeuduin mm. Ari Pesosen blogikirjoituksiin ”Ruotsalainen Saab Gripen ei voi enää olla Suomen hävittäjäkandidaatti” (US-blogi 3.8.2019) ja ”Unkari on vaihtamassa lainatut Gripenit F-35-hävittäjiin vuoden 2026 jälkeen” (US-blogi 6.8.2019) ja ”Suomen HX-hävittäjähankinta, Yhdysvaltojen Super Hornet ja NGAD-ohjelma” (US-blogi 23.2.2020).
Kirjoitin:
”Teknologinen kehitys etenee nopeasti. Hankintakilpailussa on mukana viisi vaihtoehtoa, joista Pesosen mukaan neljä kuuluu vanhentuviin neljännen sukupolven hävittäjiin. Niiden korvaamiseksi on ryhdytty jo kehittämään kuudennen sukupolven koneita.
Saksa, Ranska ja Espanja kehittävät yhdessä konetta, joka korvaa Ranskan Rafale -hävittäjät ja Saksan Eurofighter Typhoon -hävittäjät.
Britit ovat puolestaan käynnistäneet Eurofighter Typhoon –hävittäjien korvaamiseksi oman Tempest -ohjelmansa, johon Ruotsi on päättänyt liittyä.
Myös yhdysvaltalainen Super Hornet on poistumassa tuotannosta ja sen tilalle kehitetään jo uutta konetta.
Tarjokkaista vain Lockheed Martin F-35-hävittäjä edustaa Pesosen mukaan hävittäjien viidettä sukupolvea.”
Pesosen kirjoitusten rohkaisemana toistin vuotta aikaisemmin tekemäni ehdotuksen: lykätään päätöstä hävittäjien hankkimisesta.
Perustelin kantaani sillä, että Suomen valtiontalouden tila oli vakava. Nyt se on muodostumassa suorastaan katastrofaaliseksi.
Kuten jo helmikuun blogissani totesin, jatkamalla Hornet-koneiden elinkaarta, hankkimalla niitä lisää ja kehittämällä ohjusilmatorjuntaa voimme kohtuullisin kustannuksin ja nopeasti jopa vahvistaa ilmapuolustustamme. Samalla syntyy kipeästi tarvittavaa liikkumatilaa myös maa- ja merivoimien kehittämiselle.
Myöhemmin päätettävällä punnitulla hävittäjähankinnalla voimme vahvistaa ilmapuolustustamme myös pidemmälle tulevaisuuteen. Nyt tarjolla on neljä nopeasti vanhenevaa konetyyppiä, joille on jo ryhdytty kehittämään korvaavaa seuraavan sukupolven konetta. Viides vaihtoehto – Lockheed Martinin F-35 – näyttää sopivan heikosti Suomen tarpeisiin.
