Keskustan johto sensuroi ja estää keskustelua

Kun julkaisin keväällä 1974 toisen kirjani ”On muutoksen aika”, törmäsin ensimmäisen kerran Keskustan sisäiseen sensuuriin.

Ensimmäisen teokseni ”Köyhän asialla” julkaissut Kirjayhtymä ei halunnut kustantaa toista kirjaani sen vuoksi, että olin julkisuudessa arvostellut Keskustapuolueen politiikkaa. Kustantajalla oli läheinen suhde puolueen silloiseen johtoon.

Otin yhteyden Hannu Tarmioon, joka päätti ottaa kirjani kustannettavakseen. Tästä alkoi pitkäaikainen yhteistyö WSOY:n kanssa.

”On muutoksen aika” -teoksessa arvostelin voimakkaasti SDP:n johdolla 1960-luvun lopulla harjoitettua keskittävää ja eriarvoisuutta lisäävää kasvu- ja rakennemuutospolitiikkaa. Keskustapuoluetta moitin siitä, että puolueen aatteellinen linja oli hämärtynyt ja että se oli myötäillyt tätä omille arvoilleen täysin vierasta politiikkaa.

”On muutoksen aika” oli tärkeä osa sitä työtä, jolla Keskustapuolue palautettiin juurilleen ja jolla se vuoden 1970 murskatappion jälkeen 1980-luvun lopulla nostettiin jälleen maan suurimmaksi puolueeksi.

x  x  x

Nyt olen kohdannut samankaltaista sensuuria kuin 1970-luvun alussa.

Keskustassa ei käyty 2010-luvulla juuri lainkaan aatteellista ja poliittista linjakeskustelua. Puolue ryhtyi toteuttamaan kannattajakunnalleen vierasta politiikkaa, joka johti murskatappioihin vuosien 2011 ja 2019 eduskuntavaaleissa.

Viime syksynä tarjouduin auttamaan Keskustaa palaamaan suurten puolueiden joukkoon. Lupasin ryhtyä puolueen johdon ja järjestöväen konsultiksi. Kun yhteyttä ei otettu, päätin konsultoida kirjoittamalla kirjan, jolle annoin nimen ”Yhteinen vuosisatamme”.

Julkistin kirjan 3. helmikuuta. Puolueen äänenkannattaja Suomenmaa ei sitä esitellyt, ja muutoinkin se pyrittiin vaikenemaan kuoliaaksi.

Tarkoitukseni oli esitellä teosta eri puolilla maata järjestettävissä tilaisuuksissa. Julkistamistilaisuutta seuraavana aamuna nilkkani kuitenkin murtui. Se jouduttiin operoimaan ja kipsaamaan. Sitten alkoivat korona-viruksen taltuttamiseen liittyvät kokoontumisrajoitukset ja karanteenit.

x  x  x

Päätin ryhtyä levittämään kirjaani sisältyvää ilosanomaa lähettämällä sitä lahjana keskeisille Keskustan luottamushenkilöille. Heidän kauttaan voisin myös levittää tietoa siitä, että kirjan voi tilata verkkokaupan kautta.

Pyysin puoluetoimistolta kunnallisjärjestöjen puheenjohtajien ja sihteereiden postiosoitteita. Puoluesihteerin päätöksellä ja puheenjohtajan ilmeisellä siunauksella tämä kiellettiin.

Seuraavaksi otin yhteyttä piirien toiminnanjohtajiin. Lähetin heille lahjaksi kirjani omituskirjoituksen kera. Pyysin heitä toimittamaan oman alueensa osoitetiedot. Tähän heillä tietysti oli täysi oikeus.

Kävi ilmi, että puolueen johto oli ohjeistanut piirejä olemaan antamatta osoitteita. Vain kolme toiminnanjohtajaa edes vastasi sähköpostiini.

Etelä-Pohjanmaan piiri toimitti osoitetiedot.

Keski-Suomen piiri kieltäytyi niitä antamasta. Minulle kerrottiin, että osoitetiedot löytyvät kunnallisjärjestöjen verkkosivuilta. Kerrotun mukaan ne saattavat olla vanhentuneita. Kävi ilmi, että tiedot ovat hyvin puutteelliset. Usean kunnallisjärjestön osalta verkosta ei löydy mitään tietoa.

Peräpohjolan piiri ilmoitti, että sen verkkosivulle on koottu tiedot kaikkien vapaasti käytettäviksi. Sieltä löytyi kuitenkin niistä vain osa.

Etelä- ja Itä-Savon piirien osalta tiedot ovat verkkosivulla.

Onhan tämä uskomatonta. Puolueen kannatus on romahtanut. Tappioiden syistä pitäisi voida vapaasti keskustella, jotta linjaa ja toimintaa kyettäisiin korjaamaan. Puolueen johto tekee parhaansa estääkseen vapaata keskustelua.

Keskustan järjestöllinen tila on lohduton. Toiminta on Helsinki-keskeistä. Piirien, kunnallisjärjestöjen ja osastojen verkkosivut ovat monilla alueilla surkeassa kunnossa. Tämä kertoo karua kieltä järjestötyön tasosta.

x  x  x

Mitä vaarallista kirjassani ”Yhteinen vuosisatamme” on?

Ennustin siinä, että euroalue ja maailmantalous ajautuvat ennen pitkää pahempaan finanssikriisin ja syvempään lamaan kuin vuonna 2008. Sitä en toki osannut ennustaa, että kriisin laukaisisi liikkeelle korona-virus.

Ennustukseni perustui mm. Marina Mazzucaton kirjaan ”Arvo – globaalin talouden luojat ja välistävetäjät” ja YK:n viime syksynä julkaisemaan kestävän kehityksen raporttiin. Suomen, euroalueen ja koko maailman talous on ollut kestämättömällä pohjalla liiallisen velkaantumisen vuoksi. Nyt kuplat puhkeavat.

Suomen oma raskas velkaantuminen johtuu pahoista talouspolitiikan virheistä 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Toinen keskeinen syy on Suomen liittäminen jopa perustuslakia rikkoen euroalueeseen. Näistä asioista ei haluta keskustella. Väärää politiikkaa pyritään jatkamaan.

”Vaarallisena” saatetaan pitää vaatimustani, että on luovuttava hallitsemattomasta globalisaatiosta ja ylikansallisesta yhdentymisestä, ja ryhdyttävä jälleen vahvistamaan kansallisvaltioita. Monet eivät pidä siitä, että pyrin vahvistamaan Suomen itsenäisyyttä ja puolueettomuutta.

”Vaarallisena” saatetaan pitää vaatimustani, että ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa on luovuttava cityvihreästä linjasta ja palattava siihen uusiutuviin luonnonvaroihin nojautuvaan kestävän kehityksen politiikkaan, jota viime vuosiin saakka on toteutettu.

”Vaarallisena” saatetaan pitää sitä, että vaadin mm. Yuval Haririn teokseen ”Homo Deus – huomisen lyhyt historia” tukeutuen koko ihmiskuntaa luopumaan yksipuolisesta materialismista ja asettamaan ihmisyyden ja sen kehitystarpeen yhteiskunnallisen uudistustyön perustaksi.

Lähetän kirjani Etelä-Pohjanmaalle, Etelä- ja Itä-Savoon ja osaan Peräpohjolan kuntia. Muiden piirien kunnallisjärjestöjen luottamushenkilöiden osoitetietoja pyrin edelleen hankkimaan. Aikamoinen työ siinä on.

Jutussa mainittu teokseni ”Yhteinen vuosisatamme” on luettavissa ilmaiseksi kotisivuni sähkökirja-arkistosta (paavovayrynen.fi). Sen voi hankkia kirjakaupoista ja Pohjanrannan verkkokaupasta (pohjanranta.fi).