Todistajani on Mauno Koivisto itse

Julkistin 26.12. kannanoton ( Jari Tervon menetetty mahdollisuus ), jossa harmittelin sitä, että Jari Tervo ei Mauno Koivistoa käsittelevässä dokumenttisarjassaan korjannut sitä virheellistä tulkintaa, joka kevään 1981 tapahtumista aikanaan syntyi tai pikemminkin synnytettiin.

Helsingin Sanomissa kirjoitukseni herätti hieman keskustelua.

Lehti julkaisi siitä historia-osiossaan asiallisen uutisjutun. Pari päivää myöhemmin julkaistiin politiikan toimituksen juttu, joka perustui Jari Tervon vähemmän asialliseen kommenttiin.

Seuraavaksi vuorossa oli Unto Hämäläisen kirjoitus, joka esiteltiin lehden omana HS-analyysinä. Hänellä on ollut keskeinen rooli kevään 1981 tapahtumista aikanaan syntyneen tarinan ylläpitäjänä.

Vuoden viimeisenä päivänä keskusteluun osallistui mielipidepalstalla lehden entinen päätoimittaja ja 1980-luvun alussa sen politiikan toimituksessa työskennellyt Janne Virkkunen. Hän oli keskeisessä roolissa tarinan synnyttämisessä. HS:n 7.4.1981 julkaiseman uutisjutun pääotsikko oli ”Koivisto antoi takaisin Kekkoselle”.

Näissä kolmessa kommentissa ei lainkaan puututtu kirjoitukseni pääasialliseen sisältöön, jolla pyrin oikaisemaan kevään 1981 tapahtumista julkisuudessa eläneen tarinan, joka on tehnyt vääryyttä sekä Urho Kekkoselle että Mauno Koivistolle.

Kirjoituksessani esitin sen tulkinnan, että Mauno Koivisto ei suinkaan noussut Hannu Lehtilälle 6.4. antamallaan haastattelulla uhmaamaan Urho Kekkosta. Hän ryhtyi taisteluun puolueensa puheenjohtajaa Kalevi Sorsaa vastaan, joka oli edellisen päivän Uudessa Suomessa käynnistänyt julkisen toiminnan hallituksen kaatamiseksi. Todisteena tästä esitin Koiviston haastattelun alkuperäisversion sisällön.

Tämän tulkintani on todistanut oikeaksi Mauno Koivisto itse laajassa TV-haastattelussa, jonka hän antoi Hannu Lehtilälle vuonna 2000.

Lehtilä kysyi Urho Kekkosen roolista kevään 1981 tapahtumissa. Koivisto vastasi, että Kekkonen ilmeisesti jo harkitsi muita henkilöitä. Syynä tähän oli se, että hänellä itsellään oli ollut omiensa keskuudessa niin paljon vastustusta, että hänen osaltaan asia oli selvä ja että kysymys oli vain jatkosta.

Tämän jälkeen Lehtilä kysyi Koivistolta, mitä hän ajatteli, kun häntä ajettiin nurkkaan. ”Oliko kysymys pelkästä puolustusreaktiosta, kun lähditte silloin sitten tavallaan hyökkäämään? Kerrotaan, että kysyitte niihin aikoihin vaimoltanne, että oletko sotilaan vaimo”.

Koivisto vastasi: ”Niin kyllähän minun piti siitä lähteä, että se johtaisi eroon Suomen Pankista. Tai minä olin jo varustautunut siihen, että seuraava vaihe olisi ollut, että minä olisin jättänyt eroanomuksen…”

Lehtilä: ”…pääministerin tehtävästä…”

Koivisto: ”… en siitä. En pääministerin tehtävästä, mutta olisin ilmoittanut, että minä jätän eroanomuksen Suomen Pankin pääjohtajan tehtävästä. Eli että sinne minä en mene takasin. Eli että vaihtoehdot ovat sitten toiset.”

Lehtilä: ”Jos vielä kerrataan nämä vaihtoehdot. Mitkä ne olisivat olleet?”

Koivisto: ”Ilmeisesti ei olisi ollut paljon muuta vaihtoehtoa, kuin ryhtyä sitten varsinaiseksi poliitikoksi, mitä minä olin siihen saakka yrittänyt välttää, joutumasta sellaiseksi.  Ottaa poliittista kantaa poliittisessa tilanteessa ja lähteä siitä, että jonkin ajan kuluttua tulevat vaalit.”

Tämän Koiviston suunnitelman on vahvistanut myös Matti Ahde, joka kertoi vuonna 2013 ilmestyneessä muistelmateoksessaan ”Sähkömies”, että Koivisto oli puoluetoimikunnan kokouksessa uhannut haastaa Sorsan seuraavan kesän puoluekokouksen puheenjohtajan vaalissa. Ahde oli silloin SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja.

Mauno Koivisto itse ei tietääkseni ole koskaan julkisesti tukenut tarinaa valtataistelusta itsensä ja Kekkosen välillä. On mielenkiintoista, että Koiviston vuonna 1988 ilmestyneessä teoksessa ”Politiikkaa & politikointia 1979-81” on ammottava aukko juuri huhtikuun 5. ja 6. päivien kohdalla. Muutoin siinä on tarkkaan, vaikkakin valikoiden, käsitelty kevään olennaisia tapahtumia.

Ilmeisesti Mauno Koivisto ei halunnut antaa tukea silloin vallalla olleelle käsitykselle, mutta ei voinut sitä silloin vielä kumotakaan. Totuuden aika oli vasta vuonna 2000.

Milloinkahan on totuuden aika valtavirran toimittajille ja historian tutkijoille? Tarvitaankohan siihen uusi toimittajien ja tutkijoiden sukupolvi?

Kevään 1981 tapahtumia käsittelevä Jari Tervon dokumenttisarjan viides osa esitetään tänä iltana TV 1:ssä klo 20. Kannattaa katsoa.

Kirjoitukseni tukena käyttämäni Mauno Koiviston haastattelut ovat kuunneltavissa osoitteesta: www.mtvuutiset.fi/video/prog799473. Ne ovat vain kuunneltavissa, sillä tekijänoikeussyistä MTV ei kuvannut inserttejä.