26
joulu
2019
14

Jari Tervon menetetty mahdollisuus

Odotin malttamattomana Jari Tervon ohjelmasarjaa Mauno Koivistosta. Ajattelin, että hän olisi dokumentissaan vihdoinkin korjannut sen virheellisen tulkinnan, joka kevään 1981 tapahtumista aikanaan syntyi tai pikemminkin synnytettiin.

Valeuutisena eläneen tulkinnan mukaan Mauno Koivisto nousi pääministerinä uhmaamaan tasavallan presidentti Urho Kekkosta, joka tarinan mukaan pyrki tuolloin kaatamaan hänen johtamaansa hallitusta.

Jouduin kuitenkin pahan kerran pettymään. Ylen Areenasta katsottavissa olevan dokumenttisarjan alussa ja sen viidennessä osassa toistetaan vanha virheellinen tulkinta. Itse asiassa sillä markkinoidaan koko ohjelmasarjaa.

Kevään 1981 hallituskriisissä oli tosiasiassa kysymys ensi sijassa sosialidemokraattien sisäisestä valtataistelusta Kalevi Sorsan ja Mauno Koiviston välillä. Tämä käy kiistatta ilmi niistä kahdesta filmi-insertistä, joita käytin kesällä 2017 esitetyssä näytelmässäni ”Manu ja minä”.

Tapahtumat käynnistyivät 5.4., jolloin Uudessa Suomessa julkaistiin Tuomas Keskisen tekemä Kalevi Sorsan haastattelu. Se oli otsikoitu: ”Puheenjohtaja Kalevi Sorsa ei usko enää kansanrintamaan – Punamulta on nyt paras vaihtoehto”. Haastattelussa Sorsa paljasti julkisuuteen pyrkimyksensä kaataa Koiviston hallitus.

Mauno Koiviston 6.4.1981 toimittaja Hannu Lehtilälle Katajanokalla antama haastattelu esitettiin televisiossa kokonaisuudessaan vain kerran. Tästä kokopitkästä versiosta kävi ilmi, että Koivisto oli noussut taisteluun Kalevi Sorsaa vastaan.

Myöhemmin haastattelu esitettiin siten typistettynä, että se tuki tarinaa Kekkosen ja Koiviston välisestä valtataistelusta. Sekä alku että loppu leikattiin pois.

Aivan haastattelun alussa Koivisto totesi, että, kuten lentopallossa, peliin oli syntynyt uusi kuvio. Oli ollut peli, jonka pyrkimyksenä oli saada aikaan hallituksessa ja eduskunnassa laaja yksimielisyys tulopoliittisesta ratkaisusta. Sitten oli syntynyt ”kokonaan toinen peli, kysymys koko hallituspohjasta ja sen jatkomahdollisuuksista”. Tässä pois leikatussa osiossa oli selvä viittaus Sorsan haastatteluun.

Haastattelun keskeltä poimittiin julkisuudessa jatkuvasti pyöritetty jakso, josta syntyi kuva perustuslaillisesta vastakkainasettelusta pääministerin ja tasavallan presidentin välillä.

Haastattelun lopusta oli poistettu seuraava osa:

Lehtilä: ”Millä mielellä te nyt jatkatte työtänne?”

Koivisto: ”Minä jatkan sillä mielellä, että tähän tilanteeseen on tullut uusia mielenkiintoisia piirteitä.”

Lehtilä: ”Mitkä ne ovat?”

Koivisto: ”Pelin kuviot ovat vähän muuttuneet. On tullut monenlaisia uusia kuvioita.”

Lehtilä: ”Pelataanko tässä presidenttipeliä?”

Koivisto: ”Niin ne kertovat, ja minua tietysti kiinnostaa katsoa, että selviänkö minä tästä pelistä. Tästä tilanteesta on tullut mielenkiintoinen vaikeutettu peli.”

Kevään 1981 tapahtumista synnytettyä tulkintaa ei ole muuttanut sekään, että Mauno Koivisto kertoi itse Hannu Lehtilälle vuonna 2000 antamassaan laajassa TV-haastattelussa, että kysymyksessä oli ollut valtataistelu hänen ja Sorsan välillä.

Lehtilä kysyi Urho Kekkosen roolista kevään tapahtumissa. Koivisto vastasi, että Kekkonen ilmeisesti jo harkitsi muita henkilöitä siitäkin syystä, että hänellä itsellään oli ollut omiensa keskuudessa niin paljon vastustusta, että ”hänen osaltaan asia oli selvä ja että kysymys oli vain jatkosta”.

Tämän jälkeen Lehtilä kysyi Koivistolta, mitä hän ajatteli, kun häntä ajettiin nurkkaan. ”Oliko kysymys pelkästä puolustusreaktiosta, kun lähditte silloin sitten tavallaan hyökkäämään? Kerrotaan, että kysyitte niihin aikoihin vaimoltanne, että oletko sotilaan vaimo”.

Koivisto vastasi: ”Niin kyllähän minun piti siitä lähteä, että se johtaisi eroon Suomen Pankista. Tai minä olin jo varustautunut siihen, että seuraava vaihe olisi ollut, että minä olisin jättänyt eroanomuksen…”

Lehtilä: ”…pääministerin tehtävästä…”

Koivisto: ”… en siitä. En pääministerin tehtävästä, mutta olisin ilmoittanut, että minä jätän eroanomuksen Suomen Pankin pääjohtajan tehtävästä. Eli että sinne minä en mene takasin. Eli että vaihtoehdot ovat sitten toiset.”

Lehtilä: ”Jos vielä kerrataan nämä vaihtoehdot. Mitkä ne olisivat olleet?”

Koivisto: ”Ilmeisesti ei olisi ollut paljon muuta vaihtoehtoa, kuin ryhtyä sitten varsinaiseksi poliitikoksi, mitä minä olin siihen saakka yrittänyt välttää, joutumasta sellaiseksi.  Ottaa poliittista kantaa poliittisessa tilanteessa ja lähteä siitä, että jonkin ajan kuluttua tulevat vaalit.”

Matti Ahde on vuonna 2013 ilmestyneessä muistelmateoksessaan ”Sähkömies” kertonut että Koivisto oli puoluetoimikunnan kokouksessa uhannut haastaa Sorsan seuraavan kesän puoluekokouksessa. Ahde oli silloin SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja.

Lehtilän myötävaikutuksella keväällä 1981 syntynyt tarina sopi aikanaan ja sopii edelleen hyvin monille poliitikoille ja toimittajille. Useat historian tutkijatkin ovat sen puolesta todistaneet.

Jari Tervo menetti mahdollisuutensa korjata jo lähes neljä vuosikymmentä elänyt valeuutinen. Milloinkahan totuus pääsee esille valtavirran tutkimuksessa ja tiedottamisessa? Tarvitaankohan siihen uusi toimittajien ja tutkijoiden sukupolvi?

Edellä siteeratut Mauno Koiviston haastattelut ovat kuunneltavissa osoitteesta: www.mtvuutiset.fi/video/prog799473. Ne ovat vain kuunneltavissa, sillä tekijänoikeussyistä MTV ei kuvannut inserttejä.