Keskusta on kuilun pohjalla

Suomen Keskusta koki viime kevään eduskuntavaaleissa yli satavuotisen historiansa pahimman vaalitappion. Sen syyt jäivät selvittämättä, kun puolue päätti siitä huolimatta jatkaa hallitusvastuun kantamista.

Marraskuun alussa kirjoittamassani blogissa tarjouduin puolueen johdon konsultiksi. Kun palveluksiani ei ole pyydetty, päätin konsultoida kirjoittamalla kirjan. Se ilmestyy muutaman viikon kuluttua.

Kirjassani kerron näkemykseni viime kevään murskatappion syistä ja siitä, millä tavoin puolue voisi taas palata suurten joukkoon.

Olen ollut mukana Suomen politiikassa ja valtiollisessa elämässä noin puolet maamme itsenäisyyden ajasta. Tänä aikana Keskusta on kokenut kolme romahdusmaista tappiota, jotka ovat samalla puolueen yli satavuotisen historian suurimmat.

Ensimmäisen murskatappionsa Keskustapuolue kärsi Johannes Virolaisen johdolla vuoden 1970 eduskuntavaaleissa.

Puolueen ääniosuus laski edellisten vaalien 21,23 prosentista 17.12 prosenttiin. Pudotusta oli yli neljä prosenttiyksikköä. Eduskuntapaikkoja puolue sai 36 eli 13 vähemmän kuin edellisissä vaaleissa.

Vuoden 1972 alussa käydyissä hajotusvaaleissa Keskustapuolueen alamäki jatkui. Ääniosuus laski 16,41 prosenttiin, ja kansanedustajien määrä väheni vielä yhdellä.

Näiden tappioiden jälkeen puolueelle kehitettiin uudet ohjelmat, joissa yhdistettiin toisiinsa alkiolainen ihmisyysaate ja vihreät ympäristöarvot. Niihin perustui puolueen nousu takaisin suurten puolueiden joukkoon. Ne ovat edelleen kestävä perusta Keskustan politiikalle.

1970- ja 1980-luvuilla elettiin aikaa, jolloin Keskustapuolue joutui vielä sinnittelemään keskisuurten puolueiden sarjassa.

Suurten puolueiden joukkoon Keskusta palasi vasta vuoden 1988 presidentinvaaleissa. Suorassa kansanvaalissa sain Keskustapuolueen ehdokkaana yli 20 prosentin kannatuksen ja tulin Mauno Koiviston jälkeen toiseksi. Valintaani tukeneet valitsijamiesehdokkaat ylsivät samaan.

Kannatuksen nostamisessa meitä auttoi se, että vuoden 1987 eduskuntavaalien tulos oli Harri Holkerin johtaman hallituksen muodostamisella mitätöity ja Keskusta työnnetty oppositioon. Vuosikymmenen vaihtuessa Keskusta oli jälleen Suomen suurin puolue. Kannatus nousi 25 prosentin tasolle.

1990- luvun ja tämän vuosisadan ensimmäisen vuosikymmenen ajan Keskusta kykeni pysyttäytymään suurten puolueiden sarjassa.

Historiansa toisen romahduksen Keskusta koki Mari Kiviniemen johdolla kevään 2011 eduskuntavaaleissa. Se oli vielä pahempi kuin vuoden 1970 tappio.

Ääniosuus oli 15,76 % eli 7,35 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuoden 2007 vaaleissa. Eduskuntapaikkoja puolue sai 35, pudotusta oli 16 paikkaa.

Vaalien jälkeen puolueen kannatuksen lasku jatkui, ja se putosi elokuulla 12 prosentin tuntumaan.

Seuraavan vuoden tammikuussa pidetyissä presidentinvaaleissa sain Keskustan ehdokkaana 17,5 prosenttia annetuista äänistä.

Kampanjani perustui perinteisen keskustapolitiikan arvoihin ja tavoitteisiin. Se vahvisti äänestäjien luottamusta puolueeseen. Mielipidetutkimuksissa Keskustan kannatus nousi yli 18 prosenttiin.

Kevään 2014 eurovaaleissa Keskusta ylsi 19,7 prosentin ääniosuuteen.

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Keskusta sai Juha Sipilän johdolla 21,2 prosentin ääniosuuden ja 49 eduskuntapaikkaa. Vetoapua antoi Kataisen/Stubbin hallituksen kompurointi.

Kolmannen murskatappionsa Keskusta kärsi Juha Sipilän johdolla kevään 2019 eduskuntavaaleissa. Se oli tähänastisista suurin.

Keskustan ääniosuus putosi 13,8 prosenttiin, jolla se sai 31 kansanedustajaa. Edellisistä vaaleista pudotusta oli 7.3 prosenttiyksikköä ja 18 eduskuntapaikkaa.

Ylen teettämien mielipidemittausten mukaan Keskustan kannatus laski vaalien jälkeen jopa alle 12 prosenttiin.

Syyskuussa julkaistun tutkimuksen mukaan puolueen kannatus oli 11,6 %. Lokakuun luku oli 12,8 % ja marraskuun 12,9 %.

Joulukuussa julkaistussa tutkimuksessa Keskustan kannatus oli pudonnut 10,6 prosenttiin. Tammikuun mittauksen luku oli 12 %.

Vaikka viimeisen suosiomittauksen tulos antaa hieman uskoa paremmasta, puolue horjuu edelleen kuilun partaalla tai pikemminkin on jo sen pohjalla. Sieltä nouseminen vaatii suurta viisautta ja rohkeutta. Aikaa ei hukattavaksi.

Historiasta voi oppia.

Keskustan tilanne on hyvin samankaltainen kuin 1970-luvun alun ja vuoden 2011 tappioiden jälkeen.

Vaalitappioiden perimmäiset syyt ovat samat. Samoja ovat myös ne keinot, joilla puolue voi taas nousta suurten joukkoon. Tämän pyrin kirjallani osoittamaan.