Tulevaisuutta rakentamaan

Nyt kun eroni Seitsemän tähden liikkeen jäsenyydestä on astunut voimaan, olen jälleen puoluepoliittisesti sitoutumaton.

Monille on syntynyt se virheellinen mielikuva, että olisin ollut mukana politiikassa koko ikäni, eikä elämääni olisi juuri mitään muuta mahtunutkaan.

Toisin kuin monet ikätoverini, en tullut mukaan politiikkaan kotini vaikutuksesta ja puolueen nuorisojärjestön kautta. Lapsuuteeni ja nuoruuteni vietin ennen muuta nuorisoseuratoiminnan parissa.

Opiskeluvuosina käytin vapaa-aikani osakuntatoimintaan. Keskustapuolueen opiskelijajärjestöön liityin vasta kolmantena opiskeluvuotenani. Olin silloin ehtinyt jo aikuisikään ja perustanut perheen.

Tultuani kansanedustajaksi vuoden 1970 vaaleissa olin pitkään pelkkä ammattipoliitikko. Kansanedustajan tehtävän ohella toimin pääministerin sihteerinä ja valtioneuvoston jäsenenä.

Keskustan jouduttua vuonna 1987 oppositioon jatkoin kansanedustajan työn ohella yliopisto-opintojani ja suoritin valtiotieteen tohtorin tutkinnon. Euroopan parlamentin jäseneksi tultuani täydensin opintojani ja hakeuduin kansainvälisten suhteiden dosentiksi Lapin yliopistoon.

Euroopan parlamentin jäsenenä perustin vuonna 1998 puoluepoliittisesti sitoutumattoman Pohjantähti-kansanopiston, jonka toiminnassa olen ollut keskeisellä tavalla mukana.

Opistohankkeeseen liittyneen kiinteistökaupan myötä – ostettuamme Kemin kaupungin entisen vanhainkodin – jouduimme Vuokon kanssa mukaan monenlaiseen yritystoimintaan. Nykyään meillä on yli viisikymmentä työntekijää, suurin osa heistä lastensuojelu- ja mielenterveystyössä.

Kansanopisto- ja yritystoiminnassa olen ollut mukana myös niinä vuosina, joina olen työskennellyt valtioneuvoston jäsenenä.

Nyt kun minulla ei ole valtiollisia tehtäviä, voin omistaa enemmän aikaa yritystoiminnan ja kansanopistotyön kehittämiseen. Tässä suhteessa tilanne on samankaltainen kuin vuosina 2011-2014.

Vaikka olen jättänyt puoluepolitiikan, yhteiskunnallinen toimintani jatkuu.

Presidenttiehdokkuuteni otan vakavasti. Nyt sitä on mahdollisuus kunnollisesti pohjustaa.

Perustelin ehdokkuuttani 3.5. julkaisemassani blogissa: ”Kun Suomen politiikan suunnan muuttaminen ei onnistu eduskuntavaalien ja parlamentaarisen järjestelmän avulla, siihen on pyrittävä presidentinvaalien kautta”.

Kokemukset muista maista osoittavat, että suorat presidentinvaalit tarjoavat tähän hyvät mahdollisuudet.

Omasta kokemuksestani tiedän, että pelkällä ehdokkuudella voi olla suuri merkitys, kuten erityisesti vuosien 1988, 2012 ja 2018 vaalit osoittivat. Vuoden 1994 vaaleissa valituksi tuleminenkin oli todellinen mahdollisuus.

Ennen vuotta 2024 ehtii paljon tapahtua. Ehdokkuuteni edellytyksenä tietysti on, että terveyteni ja työkykyni säilyvät hyvinä.