Donald Trumpin ”Big Deal” etenee

Kun Donald Trump oli valittu Yhdysvaltain presidentiksi, kirjoitin blogin (Donald Trumpin ”Big Deal”? 10.11.2016), jossa arvelin, että suurten kauppojen ja sopimusten miehenä hän saattaisi tavoitella kansainvälisessä politiikassa jotakin samankaltaista kuin Ronald Reagan aikoinaan.

Voidaan sanoa, että Ronald Reagan lopetti kylmän sodan kauden. Hän käynnisti niin mittavan asevarustelun, että talousvaikeuksista kärsineellä Neuvostoliitolla ei ollut varaa vastata siihen. Tämä myötävaikutti historiallisten aseriisuntasopimusten solmimiseen ja lopulta myös Neuvostoliiton ja Varsovan liiton hajoamiseen.

Kylmän sodan kauden päätyttyä käynnistyi globalisaatio, jonka ansiosta monet entiset kehitysmaat ovat vaurastuneet ja haastavat nyt Yhdysvaltain taloudellisen johtoaseman. Jotkut niistä haastavat myös Yhdysvaltain poliittista ja ajan oloon jopa sotilaallista johtajuutta. Yhdysvalloissa koetaan, että globalisaatio on vahingoittanut maan taloutta ja työllisyyttä.

Euroopassa käynnistyi EU:n laajentuminen ja sen kehittyminen ylikansalliseksi liittovaltioksi. Unioniin liittyneissä Baltian maissa ja myös useissa Varsovan liiton entisissä jäsenmaissa on historiallisista syistä vallalla hyvin kielteinen suhtautuminen Venäjää kohtaan. Tämä on vaikuttanut kielteisesti koko EU:n ja Venäjän välisiin suhteisiin.

Kirjoitin blogissani, että Donald Trumpin suuri sopimus – ”Big Deal” – voisi olla Yhdysvaltain ja EU:n palaaminen yhteistyön tielle Venäjän kanssa. Yhdessä ne voisivat rakentaa vastapainoa globaaleille kilpailijoille – ennen kaikkea voimistuvalle Kiinalle.

Viime aikoihin saakka on näyttänyt siltä, että olin erehtynyt arviossani. Trump joutui sisäpoliittisten paineiden vuoksi hyväksymään jopa Venäjälle asetettujen pakotteiden tiukentamisen. Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat kauppasodan partaalla. Eurooppalaisia Nato-liittolaisia Trump on kovistellut kantamaan suurempaa taakkaa puolustusmenoista.

Vladimir Putinin ja Donald Trumpin tapaaminen Helsingissä aloittanee kehityksen, jonka kautta Yhdysvallat ja Venäjä palaavat yhteistyön tielle.

Turvallisuuspolitiikassa tämä merkinnee toisen osapuolten legitiimien turvallisuusetujen huomioon ottamista, mikä vahvistaisi kansainvälistä turvallisuutta. Osaltaan tämä saattaisi helpottaa myös EU:n ja Venäjän suhteiden normalisoitumista. Poliittisella tasolla ”Big Deal” alkaisi toteutua.

Kauppapolitiikassa Venäjän ja Yhdysvaltain välillä ei ole merkittäviä jännitteitä. Ne ovat itse asiassa samalla puolella, kun molemmat pyrkivät kaupan esteitä asettamalla suojelemaan omaa tuotantoa ja saamaan maahansa ulkomaisia investointeja.

Suurin haaste on EU:n ja Yhdysvaltain kauppapoliittinen vastakkainasettelu. Sen purkamiseksi osapuolten tulisi ymmärtää toistensa lähtökohdat.

EU:ssa tulisi hyväksyä se tosiasia, että Yhdysvaltain uusi kauppapolitiikka on pysyvä ilmiö ja että se johtaa kansainvälisen kaupan sääntöjen muuttumiseen. Tästä puhuin tammikuun presidentinvaalien yhteydessä (https://www.youtube.com/watch?v=uL7K-ms6ia4 –Turun puhe 15.12.2017  5´25”-18´00”, erityisesti 12´20”-18´00”).

Yhdysvallat katsoo, että se on kärsinyt liberaalista vapaakaupasta, kun tuotantoa on siirtynyt liiaksi etenkin Kiinaan ja muihin nouseviin kehitysmaihin. Kaupan uusista esteistä kärsivät kaikki, mutta Yhdysvallat laskee, että valtavan kauppatasevajeensa vuoksi se selviytyy voittajana.

Yhdysvaltain tulilinjalla on erityisesti Kiina, jonka kanssa sillä on lähes 300 miljardin dollarin suuruinen vuotuinen alijäämä. EU:ssa silmätikkuna on erityisesti Saksa, jonka ylijäämä on yli 50 miljardia dollaria.

On ilmeistä, että Yhdysvallat asettaa valikoivia tuontitulleja maille, joiden ylijäämät ovat suurimmat. Se liittoutuu muiden sellaisten maiden kanssa, jotka pyrkivät tasapainottamaan ulkomaankauppaansa tuontirajoitusten avulla. Myös kauppapolitiikan monenkeskisen kaupan pelisäännöt muuttuvat.

EU:n yhteiselle kauppapolitiikalle Yhdysvaltain muuttunut linja asettaa vakavia haasteita. Tähän liittyy myös euron tulevaisuus.

Saksan suuri vientiylijäämä johtuu ennen muuta siitä, että yhtenäisvaluutta euro on sen taloutta ajatellen liian heikko. Jos Saksalla olisi oma valuutta, se olisi merkittävästi euroa vahvempi. Jos USA asettaa Saksan vientiylijäämän vuoksi EU:lle tuontitulleja, ne kohdistuvat myös niihin maihin, jotka ovat kärsineet jäsenyydestään euroalueessa.

Ajautuminen kauppasodan kaltaiseen tilanteeseen aiheuttaisi suuria muutoksia maailmankauppaan, ja talouskasvu saattaisi ainakin väliaikaisesti heikentyä. Maakohtaiset erot olisivat suuret.

Uudella kauppapolitiikalla on myös monia myönteisiä vaikutuksia. Yksi niistä on se, että tuotanto siirtyy lähemmäksi kuluttajia, jolloin tavaroiden kuljettaminen maasta ja maanosasta toiseen vähenee.