Opposition voimat on koottava

Kun ilmoitin paluustani eduskuntaan, kerroin, että olen oppositiossa sekä hallitusta että oppositiota vastaan. Tämä perustui siihen, että oppositio ei ole tarjonnut vaihtoehtoa Sipilän hallituksen toteuttamalle Suomen itsenäisyyttä ja puolueettomuusasemaa horjuttavalle ulko- ja Eurooppa-politiikalle, holtittomalle maahanmuuttopolitiikalle ja keskittävälle aluepolitiikalle.

Ensimmäisten viikkojen aikana olen tukenut useimmissa äänestyksissä opposition ehdotuksia – etenkin silloin kun koko oppositio on ollut samalla kannalla.

Viime päivien kohu taksiuudistuksesta ja KELA:n kuljetuksista osoittaa tarpeen koota opposition voimat joidenkin suurten kysymysten ympärille.

Suuri osa hallituksen aikaansaamista ongelmista johtuu kokemattomuudesta ja taitamattomuudesta, mutta pohjimmiltaan kysymys on sen omaksumasta ideologisesta linjasta. Hallitus painottaa kaikessa toiminnassaan ensi sijassa taloudellista tehokkuutta. Se uskoo, että taloudellinen tehokkuus lisääntyy, kun vapautetaan kilpailua ja keskitetään toimintoja. Tosiasiassa kilpailu ja keskittyminen johtavat usein päinvastaiseen tulokseen.

Taksiuudistus saattaa ainakin aluksi hieman alentaa hintoja, mutta se johtaa myös siihen, että etenkin isoimmissa kaupungeissa liikenne keskittyy suurten yhtiöiden käsiin, joissa useissa on ulkomainen omistaja. Autoja ajavat yhä enemmän alipalkatut maahanmuuttajat, joilla on puutteellinen kielitaito ja paikallistuntemus.

Syrjäseuduilla palvelu heikkenee ja hinnat nousevat. Samaan suuntaan vaikuttaa KELA-kuljetusten kilpailuttaminen. Se on johtanut palvelun keskittymiseen muutaman yrityksen käsiin, joiden armoille taksiyrittäjät ovat joutuneet. Tästäkin kärsivät eniten maaseudun ihmiset.

KELA-kuljetusten kilpailuttaminen antaa esimakua siitä, millaisia ongelmia sote-uudistus tuo tullessaan, kun toimintaa ryhdytään maakuntien tasolla tehostamaan ja kilpailuttamaan.

Sote- ja maakuntauudistusten lykkääntyminen on hyvä asia. Se antaa eduskunnalle aikaa harkita vaihtoehtoa hallituksen ajamalle linjalle. Ja eduskuntavaaleissa kansalaiset pääsevät vaikuttamaan uudistusten sisältöön.

Vaihtoehtoa on kuitenkin haettava jo ennen eduskuntavaaleja. Hallituksen ajamassa uudistuksessa on kaksi valuvikaa, joiden korjaamista nykyisenkin eduskunnan enemmistö voisi tukea.

1. Kunnille tulisi antaa oikeus tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluja. Tämä helpottaisi perustuslaillisia ja EU:n kilpailulainsäädäntöön liittyviä ongelmia, kun maakunta palvelujen järjestäjänä ei itse kilpailisi perustason palveluja tuottavien yksityisten yritysten kanssa. Kuntien ja kuntayhtymien tulisi tietysti yhtiöittää tuottamansa palvelut. Tämä malli ymmärtääkseni saisi vahvaa tukea sekä hallitus- että oppositioryhmien keskuudessa.
2. Maakuntauudistus tulisi toteuttaa mm. johtavan kunta-asiantuntijan Hannes Mannisen (kesk.) ja johtavan perustuslaki-asiantuntijan Kimmo Sasin (kok.) pari vuotta sitten esittämän aluekunta-mallin pohjalta (Maakunnista pitää tehdä aluetason kuntia 20.4.16, https://www.paavovayrynen.fi/2017/01/08/joukkuepelia/).Tätähän sosialidemokraatit ovat ehdottaneet, vaikka eivät haluaisi käyttää maakuntahallinnon käsitettä.

Toivon oman eduskuntaryhmäni puheenjohtajana, että Antti Lindtman kutsuisi koolle niiden eduskuntaryhmien edustajat, jotka ovat valmiit pohtimaan yhteisen vaihtoehdon esittämistä hallituksen ajamalle sote- ja maakuntauudistukselle.

Parhaimmassa tapauksessa saisimme vaihtoehdon tueksi enemmistön jo nykyisessä eduskunnassa. Ensi kevään vaalien jälkeen voittomme olisi varma.