Studiossa oli 40 prosentin demokratiavaje
Eduskuntapuolueiden puheenjohtajien eilisessä keskustelussa oli mittava demokratiavaje.
Kaikki puoluejohtajat kannattavat Suomen pysyttäytymistä euroalueessa. Tästä syystä he pyrkivät palauttamaan Suomen kilpailukykyä sisäisen devalvaation avulla. Kun tämä tie on hidas, kansantalous kasvaa lähivuosina hyvin vähän, jos ollenkaan.
Tästä syystä valtion ja kuntien taloutta joudutaan tasapainottamaan menoja leikkaamalla. Tämä kohdistuu väistämättä ensi sijassa pienituloisiin ja vähävaraisiin ihmisiin.
Erimielisyyttä puolueiden välillä on vain siitä, kuinka nopeasti ja millä tavalla menoja leikataan. Jotkut puhuvat verojen korottamisesta, mutta tähän ei ole sanottavia mahdollisuuksia.
Sekä hallituksen että opposition pyrkimyksenä on nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, ellei talous kasva. Näköpiirissä on jopa työttömyyden lisääntyminen.
Tälle politiikalle on vaihtoehto. Jos Suomi irrottautuu euroalueesta, kansantaloutemme voi kasvaa lähivuosina ehkä noin kolmen prosentin vuosivauhtia. Työttömyys vähenee nopeasti. Kansalaisten, valtion ja kuntien tulot alkavat kasvaa. Kipeimmistä menoleikkauksista voidaan luopua.
Mielipidemittausten mukaan noin 40 prosenttia suomalaisista kannattaa eroa euroalueesta. Heillä ei ollut edustajaa eilisessä keskustelussa. Suunnilleen saman verran on niitä, jotka eivät ole viimeaikaisissa mielipidetutkimuksissa ilmaisseet tukeaan millekään eduskuntapuolueelle.
Eilinen väittely oli ikävää seurattavaa. Puoluejohtajat syyttelivät toisiaan. Mieleen tuli sananlasku ”pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin”.
Oppositio syytti hallitusta kasvavasta työttömyydestä ja kovista leikkauksista, vaikka tietää niiden johtuvan siitä, että talous ei kasva.
Hallitus syytti oppositiota siitä, että menoja on nyt pakko leikata, kun työttömyys kasvoi edellisen hallituksen aikana sadalla tuhannella. Tämän se tietää johtuvan siitä, että talous ei tuolloinkaan kasvanut, vaan jopa supistui.
Meneillään on eduskuntapuolueiden yhteinen julkinen itsepetos. Kaikki tietävät, että talouden ongelmat voidaan hoitaa kestävällä tavalla vain taloudellisen kasvun avulla, mutta yksikään niistä ei kannata ratkaisua, jolla sitä saataisiin aikaan.
Itsepetos koskee myös euroalueen tulevaisuutta. Sekä hallitus että oppositio haluavat vähentää taloudellista yhteisvastuuta euroalueella, mutta tosiasiassa sitä ollaan lisäämässä. Kumpikin sanoo vastustavansa euroalueen kehittämistä ylikansallisen liittovaltion suuntaan, mutta siihen ollaan kuitenkin menossa.
Kaikki järkisyyt puhuvat siis sen puolesta, että Suomi irrottautuu mahdollisimman nopeasti euroalueesta.
Euroeron ansiosta Suomen talouspoliittinen keskustelukin saataisiin taas järkeviin uomiin. Asioista puhuttaisiin taas niiden oikeilla nimillä ja kannanotot olisivat kestävällä pohjalla.
