Komissio on harhateillä
Eilisessä Financial Times -lehdessä kerrottiin, että Libyassa tuhannet Eurooppaan pyrkineet elävät kurjissa oloissa maan 22 pidätyskeskuksessa. Ne ovat itse asiassa vankiloita niille, jotka odottavat maasta poistamista.
Viime viikolla samassa lehdessä kerrottiin, että libyalaiset rajavartijat yrittävät Italian pyynnöstä ja painostuksesta estää salakuljetusveneitä lähtemässä yli Välimeren. He valittivat, että heillä on käytössään vain kumiveneitä, kun Nato tuhosi pommituksillaan heidän laivansa.
Komissio hakee ratkaisua pakkokiintiöimällä Eurooppaan jo päässeet jäsenmaiden kesken. Toisaalta YK:n turvallisuusneuvostolta haetaan valtuutusta salakuljetukseen käytettävien veneiden tuhoamiseksi lähtöalueella. Molemmat keinot ovat huonosti harkittuja.
Voimassa olevien EU:n sääntöjen mukaan Eurooppaan tulleiden turvapaikkahakemukset tulee käsitellä sinä maassa, johon he ovat ensiksi saapuneet. Tätä järjestelmää ei ole syytä muuttaa. Kysymyksessä ei ole sellainen hätätila, jonka perusteella pakkokiintiöt voitaisiin määrätä.
Veneiden tuhoaminen on arveluttava hanke. Valtuutuksen saaminen on lisäksi hyvin epävarmaa.
Ratkaisua on etsittävä yhteistyössä YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n kanssa. Eurooppaan pyrkivät tulee sijoittaa pakolaisleireille. Niille tulisi aluksi siirtää Libyan pidätyskeskuksissa olevat.
Leireillä UNHCR:n asiantuntijat arvioisivat kunkin oikeuden turvapaikkaan. YK:n jäsenmaat ottaisivat leireiltä vastaan pakolaisia oman kansallisen kiintiönsä puitteissa. Noin puolella EU-maista on oma kiintiönsä. Suomen kiintiö on 750. Syyrian sodan vuoksi sitä on tilapäisesti korotettu 300:lla. Suhteellisesti laskien Suomen kiintiö on yksi suurimmista.
Sen sijaan että komissio pyrkii pakkokiintiöimään Eurooppaan tulleita, sen pitäisi vaatia kaikkia jäsenmaita avaamaan YK-järjestelmän mukainen kiintiö.
Ajatuksesta veneiden tuhoamiseksi tulee luopua. Sen sijaan tulee pyrkiä saamaan aikaan pakolaisleirejä, joille Eurooppaan pyrkivät voidaan turvallisesti sijoittaa. Kun niitä on tarjolla, EU ja Välimeren eteläiset rannikkovaltiot voivat luoda tiiviin merivalvonnan, jolla Eurooppaan laittomasti pyrkivät voidaan ottaa kiinni ja siirtää leireille.
Edellä kuvattu järjestelmä tyrehdyttäisi vaaralliset meren ylitykset ja hillitsisi muuttovirtoja. Salakuljetus loppuisi, kun sen avulla Eurooppaan ei voisi enää päästä. UNHCR:llä on kokemusta pakolaisleirien nopeasta perustamisesta.
EU:n ja Yhdysvaltain pitäisi varautua yhdessä huolehtimaan pakolaisleirien kustannuksista ja pakolaisten vastaanottamisesta. Niiden tulisi myös yhdessä päättäväisesti puuttua niihin syihin, jotka tätä pakolaisuutta ovat synnyttäneet. Nämä olisivat erinomaisia kohteita sille tiivistetylle transatlanttiselle kehityspoliittiselle yhteistyölle, jonka käynnistämisestä Suomen aloitteesta vuonna 2009 sovittiin.
Paavo Väyrynen
