”Alle puolet suomalaisista luottaa Naton tuomaan turvaan”

Yle julkaisi tänä aamuna uutisjutun, jossa kerrotaan, että kyselyn mukaan hieman alle puolet suomalaisista luottaa siihen, että Nato takaisi Euroopan ja Suomen turvallisuuden.

Cecilia Heikelin laatimassa jutussa kerrotaan, että Uutissuomalaisen teettämän kyselyn mukaan 46 prosenttia kaikista suomalaisista luottaa Natoon ja 32 prosenttia ei luota sotilasliittoon. 22 prosenttia ei osaa ottaa kantaa kysymykseen.

Miehillä on aavistuksen keskiarvoa korkeampi luotto Natoon. Miehistä 55 prosenttia luottaa Naton tuomaan turvaan.

Myös kokoomuksen ja perussuomalaisten kannattajilla on enemmän luottoa Naton turvaan, molempien kohdalla noin 70 prosenttia.

Vähiten luottoa löytyy vasemmistoliiton kannattajilta, joista 18 prosenttia luottaa, ja 63 prosenttia ei luota Naton takaavan Euroopan ja Suomen turvallisuutta

x x x

Ylen gallup-uutinen toi mieleeni kevään 2022 tapahtumat, jolloin Suomea ryhdyttiin kovalla kiireellä viemään Natoon.

Silloin tehtiin mielipidemittauksia, joita kommentoin syksyllä 2022 ilmestyneessä kirjassani ”Sota vai rauha Suomelle?” (ss. 158-159):

”Vielä tammikuun alussa Sauli Niinistö oli toistanut selvän kantansa, että mahdollisesta Nato-jäsenyydestä olisi päätettävä kansanäänestyksellä.

Huhtikuun alussa Niinistön kanta muuttui. Hän katsoi, että suoritetut mielipidetutkimukset antoivat perusteen päättää jäsenyyden hakemisesta ilman kansanäänestystä.

Jos mielipidetutkimukset olisi tehty laajalla otannalla koko kansan keskuudessa, ne olisivat antaneet varsin luotettavaa tietoa kansan silloisista mielialoista.

Useimmat niistä tehtiin kuitenkin internetpaneeleiden avulla, joiden luotettavuus on hyvin kyseenalainen.

Toimittaja Petja Kauhanen yritti viime kesänä jälkikäteen selvittää, millä tavoin oli tehty ne Ylen Taloustutkimus Oy:ltä tilaamat kolme kyselyä, joihin julkisuudessa usein vedottiin.

Hänen saamansa selvityksen mukaan:

”Kyselyihin vastasi keskimäärin 1300 Taloustutkimuksen 35000:sta vastaajaksi rekrytystä suomalaisesta. Palkkaa he eivät vastauksistaan saa, mutta vastaajien kesken arvotaan palkintoja. Näin saadaan aktivoitua vastaamisesta kiinnostuneita kuitenkaan nostamatta kyselyn kustannuksia kohtuuttomiksi.

Vastaajaksi ilmoittautuneet eivät kuitenkaan vastaa Suomen kansan normaalijakaumaa ja siksi Taloustutkimus on painottanut kyselyiden tulokset tilastotieteellisillä menetelmillä.

Tämä painottaminen on tehty iän, sukupuolen ja asuinseudun suhteen tietokoneohjelmiin päivitettävillä valmiilla asetuksilla. Poliittinen kanta, tuloluokka tai koulutus eivät vaikuta painotukseen.”

Ylen puolesta Taloustutkimus olisi voinut luovuttaa tutkimusaineiston toimittajan käyttöön, mutta sitä hän kuitenkaan ei saanut.

Kuinkahan muut mielipidetutkimukset tehtiin?

Vaikka tutkimukset olisi tehty laajalla otannalla koko kansan keskuudessa, ne eivät olisi mitenkään voineet korvata kansanäänestystä, jonka yhteydessä kansalle olisi jouduttu antamaan puolueetonta tietoa jäsenyyden vaikutuksista.

Tehtyjen mielipidetutkimusten tuloksia käytettiin kansanedustajien taivuttelemiseen jäsenyyden kannalle.

Heillekään ei puolueetonta tietoa annettu.”

x x x

Suomessa eri puolueiden oikeistovoimat olivat jo pitkään kannattaneet Suomen Nato-jäsenyyttä. Kokoomus oli ottanut sen puolueen tavoitteeksi vuonna 2006.

Vuosina 2007-2011 toimineessa Matti Vanhasen toisessa hallituksessa ulkoministeri Alexander Stubb ja puolustusministeri Jyri Häkämies pyrkivät pontevasti viemään jäsenyyttä eteenpäin. Olin ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä presidentti Tarja Halosen ja pääministerin tukena näitä yrityksiä torjumassa. Näistä asioista olen kertonut vuonna 2011 julkaisemassani teoksessa ”Huonomminkin olisi voinut käydä” (ss. 187-222).

Aktiivisesti Suomen Nato-jäsenyyttä ryhdyttiin ajamaan välittömästi Joe Bidenin aloitettua virkakautensa vuoden 2021 alussa. Tämän osoittivat Sauli Niinistön Iltalehdelle antamat haastattelut.

Keväällä Yhdysvalloissa tehtiin Joe Bidenin johdolla suunnitelma ”uudesta kylmästä sodasta” Kiinan ja Venäjän johtamien autoritaaristen maiden ja sen itsensä johtamien demokraattisten valtioiden välillä. Tähän suunnitelmaan kuului myös Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys.

Presidentit Biden ja Niinistö keskustelivat vuoden 2021 lopulla usein Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Sen valmistelemisesta sovittiin 13.12.2021 käydyssä puhelinkeskustelussa.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan 24.2.2022 synnytti Suomessa poliittisen ilmapiirin, jossa Nato-jäsenyyttä voitiin ryhtyä toteuttamaan. Kansanäänestystä ei järjestetty, eikä edes kunnollisia mielipidetutkimuksia tehty.

Päätöksenteossa pidettiin kovaa kiirettä sen vuoksi, että mielipidemittaukset osoittivat edellisen presidentin Donald Trumpin saattavan voittaa vuoden 2024 presidentinvaalit. Tiedossa oli, että hänen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linjansa on aivan erilainen kuin Joe Bidenin. Tiedossa oli, että hän suhtautuu täysin eri tavalla myös Ukrainan sotaan.

Omalta osaltani ennakoin tätä jo 20.3.2022 julkaisemassani blogissa ”Joe Bidenin politiikasta Donald Trumpin strategiaan?”.

Päätin blogini sanoihin: ”Donald Trumpin paluu muuttaisi ilmeisesti jälleen perusteellisesti Yhdysvaltain strategian. Tämä pitäisi Suomessa ja muuallakin Euroopassa ottaa huomioon.”

x  x  x

Nato-jäsenyyden ajajat ottivat tämän huomioon ja kiirehtivät sen toteuttamista.

Donald Trumpin mahdollinen vaalivoitto otettiin huomioon myös siten, että häneen pidettiin suoraa yhteyttä.

Tästä kertoi silloinen Suomen Washingtonin suurlähettiläs Mikko Hautala syksyllä 2024 julkaisemassaan kirjassa.

Helsingin Sanomat julkaisi 17.10.2024 Niilo Simojoen kirjasta laatiman STT:n jutun.

HS otsikoi: ”Suurlähettiläs Hautala kertoo vaikuttamisesta kulisseissa: ottivat presidentti Niinistön kanssa riskin ja soittivat Trumpille”

Jutussa kerrotaan, että Suomen Washingtonin-suurlähettiläs Mikko Hautala sai toukokuussa 2022 soiton Donald Trumpin hyvin tuntevalta senaattorilta. Tämä halusi varoittaa siitä, että Trump saattaisi kääntyä julkisesti Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyshakemuksia vastaan.

”Jonkun olisi parasta soittaa hänelle [Trumpille], sinun tai presidentin”, senaattori viestitti.

Seurasi ankaraa pohdintaa, sillä vaikka yhteydenpito asemamaan oppositioon kuuluu diplomaattien työhön, ei puhelu juuri tälle entiselle presidentille ollut mitenkään riskitön. Lopulta Niinistö antoi Hautalalle luvan yhteydenoton valmisteluun.

Puhelu toteutui. Hautalan perustelut kuultuaan Trump oli todennut Naton jäseneksi hakemisen olleen Suomelta ja Ruotsilta oikea päätös. Keskustelun sävy oli muutenkin ollut ystävällinen ja asiallinen.

Hautala toteaa, että puhelun vaikutusta on vaikea arvioida, mutta kyseessä saattoi olla torjuntavoitto: Trump ei puhunut julkisuudessa Suomen Natoon pyrkimistä vastaan.

Mikko Hautalan kertoma nostaa esiin kaksi kysymystä:

Mahtoiko mainittu senaattori olla Lindsey Graham, joka sittemmin järjesti golf-tapaamisen Trumpin ja Alexander Stubbin välille?

Kuinka Trumpiin vaikutti ja vaikuttaa se, että presidentti Niinistö ei ollut itse häneen yhteydessä, vaan pani asialle maansa suurlähettilään?

x  x  x

Donald Trumpin astuttua virkaansa kommentoin syntynyttä tilannetta muiden muassa 23.2.2025 julkaisemassani kirjoituksessa ”Joutuuko Suomi riitoihin myös Yhdysvaltain kanssa? Ja mitä tästä seuraisi?”.

Siinä kertasin tapahtumien kulun ja esitin ajatuksiani siitä, kuinka Suomi voisi itse synnyttämästään pinteestä selviytyä.

Suositukseni ovat edelleen ajankohtaisia.

x  x  x

Kirjoituksessa mainitut teokset ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.