Palaako Suomi myös länsimaiseen demokratiaan ja nykyistä vahvempaan itsenäisyyteen?

Kirjoitin eilen blogin ”Suomi palasi länsimaiseen journalismiin”, jossa kiittelin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä julkaistua Teppo Sillantauksen tekemää haastattelujuttua.

Lokakuun 5. päivänä julkaisemassani blogissa otsikko oli vielä kysyvä: ”Onko Suomen media palaamassa länsimaiseen journalismiin?”.

Tämän kirjoituksen aiheena oli toimituspäällikkö Vesa Laitisen Aamulehteen tekemä haastattelu. Hän kertoi panneensa merkille, että olin Ruben Stillerin radio-ohjelmassa sanonut, ettei Suomen valtamedia anna minulle palstatilaa. Nyt sitä oli tarjolla.

Jutun otsikon mukaan muodostan ”Yhden miehen opposition” nykyiselle politiikan valtavirralle.

Kommentoin blogissani, että niin mahtava en toki ole.

”Suomessa on hyvin asioista perillä oleva pienehkö vähemmistö, joka osallistuu sosiaalisen median kautta poliittiseen keskusteluun. Se odottaa olojen normalisoitumista ja tilannetta, jossa yhteiskunnan ongelmista ja niiden ratkaisemisesta voidaan jälleen käydä avointa keskustelua.”

Toivoin, että muukin valtamedia Aamulehden esimerkkiä seuraten alkaisi tarjota totuuden puhujille ”yösijaa”. Tuolloin vielä odoteltiin Helsingin Sanomien aikaisemmin tekemän haastattelun julkaisemista.

x  x  x

Aamulehden toimituksen oma kanta tuli esille juttuun sisältyneissä kommenteissa ja tulkinnoissa.

Samoin toimi Helsingin Sanomat eilen julkaisemansa jutun osalta. Toimituksen omien kommenttien lisäksi lehti oli hankkinut niitä asianosaisilta ja asiantuntijoilta.

Blogissani kehotin arvioimaan kommentteja lukemalla julkaisemiani kirjoja ja kirjoituksia. Kirjoitukseni perustuvat aina tosiasioihin ja mielipiteeni ovat vahvasti perusteltuja.

Näitä lukijoitteni ”faktantarkistuksia” ajattelin nyt hieman helpottaa poimimalla tähän muutamia blogeistani ilmeneviä tosiasioita.

Kommenteissa 4 ja 5 asetettiin kyseenalaiseksi tulkintani Vladimir Putinin Münchenin turvallisuuskonferenssissa vuonna 2007 pitämästä puheesta. Sanoin, että se ei ollut hyökkäävä, vaan ”vetoava”, voimakas vetoomus rauhanomaisen yhteistyön ja aseidenriisunnan puolesta.

Tässä todistajanani on eläkkeellä oleva saksalainen huippudiplomaatti Hans-Driedrich von Ploetz, joka oli ollut paikalla kuulemassa Putinin puheen. Paasikivi-Seuran 11.3.2025 järjestämässä luentotilaisuudessa hän kertoi yhtyvänsä arviooni.

Kommenteissa 6 ja 7 otetaan kantaa tapahtumiin, jotka käynnistivät Georgian ja Venäjän välisen sodan kesällä 2008.

Haastattelussa sanoin, että sodan aloitti 7.8.2008 Georgian presidentti Mihail Saakashvili.

Tässä tukenani on Ylen 30.9.2009 julkaisema EU:n virallinen raportti, jonka mukaan ”Georgia aloitti sodan”.

Juttu jatkuu: ”Raportti pitää Venäjän ensimmäistä sotilaallista vastausta Georgian hyökkäykseen ”laillisena”, mutta painottaa, että Venäjän myöhemmät sotilastoimet olivat selvästi ylimitoitettuja.”

Laajempaa taustaa sodalle löytyy 2.12.2023 julkaisemastani blogista ”Vuonna 2008 avattiin tie kohti Ukrainan sotaa – Suomikin on osavastuussa”.

Blogiin sisältyy myös tietoa, jota entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja antoi vuonna 2021 ilmestyneessä teoksessaan ”Tulevaisuuden varjossa”. Siinä hän kertoi myöhemmistä vaiheista Itäisen kumppanuuden käsittelemisessä.

Ukrainan sisällissotaan liittyvää tietoa ja dokumentaatiota löytyy muun muassa 27.2.2015 julkaisemastani blogista ”Uusi ja vanha Eurooppa”.

Uudempaa tietoa on yllin kyllin tarjolla Timo Hellenbergin ja Pekka Visurin uudessa kirjassa ”Tulilinja – Ukraina ja uusi maailmanjärjestys”.

Kommentissa 28 väitetään, että presidentti Joe Biden ei olisi pyrkinyt saamaan aikaan ”uutta kylmää sotaa” Kiinan ja Venäjän johtamien autoritaaristen maiden ja Yhdysvaltain johtamien demokraattisten valtioiden välillä. Tästä löytyy tietoa mm. 31.5.2022 julkaisemastani blogista, jossa tukeuduin Iltalehden ja Washington Postin julkaisemiin juttuihin.

Kansainvälisessä mediassa ”uutta kylmää sotaa” on laajasti käsitelty.

Suomen tiedotusvälineissä tietoa on tästäkin ollut niukalti tarjolla.

x  x  x

Elokuussa 2024 julkaisemassani kirjassa ”Mitä Suomelle on tapahtunut?” ennustin, että Donald Trump valitaan Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi.

Ennustin, että Trumpin valinta johtaisi sopimukseen, jolla Ukrainan sota saataisiin päättymään.

Ennustin, että tämä johtaisi siihen, että Suomessa palattaisiin länsimaiseen demokratiaan ja tiedonvälitykseen.

Journalismin osalta on jo nähtävissä merkkejä paremmasta. Kunhan tiedonvälitys tervehtyy, kykenemme jälleen käymään avointa yhteiskunnallista keskustelua. Tätä kautta demokratiakin vahvistuu.

Vapaan keskustelun kautta saattaa itsenäisyytemmekin jälleen vahvistua.

Kirjassani korostin, että Naton jäsenenäkin Suomella tulee olla itsenäinen ulkopoliittinen linja. Meidän on toteutettava omia arvojamme ja puolustettava omia kansallisia etujamme. Reunavaltiopolitiikasta on palattava tiiviiseen Pohjoismaiseen yhteistyöhön.

Tätä tulisi meidän ”arvopohjaisen realismimme” olla.

Rauhan palauduttua Ukrainaan siitä tulee EU:n jäsen, ja EU muutoinkin laajenee.

Tämä johtaa siihen, että EU:n on suorastaan pakko syvällisesti uudistua. Tämä avaa meille mahdollisuuden palauttaa päätösvaltaa omiin käsiimme ja vahvistaa jälleen itsenäisyyttämme.

x  x  x

Lisää faktantarkistusta voi itse kukin harjoittaa lukemalla kirjani ”Sota vai rauha Suomelle?” (2022) ja ”Mitä Suomelle on tapahtunut?” (2024) ja lukemalla kirjoituksia kotisivuni blogiarkistosta. Teokset ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.

Kirjat voi tilata Pohjanrannan verkkokaupasta.