Pitäisikö Vladimir Putinia ja Donald Trumpia ”ymmärtää”?

Tasavallan presidenttinä toimiessaan Sauli Niinistö antoi syksyllä 2023 ”The New York Times” -lehdelle haastattelun, jossa hän sanoi, että Venäjää pitäisi ”ymmärtää”: ”En tarkoita mitään suurta ystävyyttä, mutta meillä on oltava kyky suvaita, jopa ymmärtää toisiamme hieman.” 

Haastattelun yhteydessä syntyneessä kommentoinnissa korostettiin, että ”ymmärtäminen” ei välttämättä tarkoita hyväksymistä. Olisi ymmärrettävä, miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii.

Suomen julkisuudesta ei ole ollut mahdollista saada aineksia Venäjän toiminnan ymmärtämiseen. Olemme eläneet suoranaisen sotapropagandan oloissa. Venäjän käyttäytymistä on sanottu järjettömäksi ja Vladimir Putinia hulluksi.   

Sama kohtalo on ollut myös Donald Trumpilla. Hänen lausuntojaan ja toimintaansa ei ole ymmärretty tai ne on ymmärretty ilmeisen väärin. Perusvaikeus on, että ei ole ymmärretty Trumpin olevan vallankumouksellinen, joka pyrkii perustavanlaatuisiin ja pysyviin muutoksiin sekä omassa maassaan että koko maailmassa.

Sekä Donald Trumpia että Vladimir Putinia meidän tulisi ”ymmärtää”.

Toisiaan he näyttävät ymmärtävän.

x  x  x

Omalta osaltani olen pyrkinyt antamaan lukijoilleni aineksia Donald Trumpin ajattelun ja toiminnan ymmärtämiseen.

Trumpin virkaanastujaispäivänä 20.1. julkaisemassani blogissa ”Millaista uutta maailmanjärjestystä Donald Trump pyrkii rakentamaan?” muistutin mieliin, että Trumpin ensimmäisen kauden tavoitteisiin kuului globaalin valtapolitiikan ”Big Deal”. 

Trump pyrki parantamaan suhteita Venäjään saadakseen sen kanssa aikaan yhteistyötä, jolla Kiinan kasvavaa kansainvälistä vaikutusvaltaa voitaisiin padota.  

Donald Trumpin strategia poikkesi ratkaisevalla tavalla Barack Obaman presidenttikauden politiikasta, joka oli johtanut Ukrainan sisällissotaan ja Venäjän eristämiseen. 

Tultuaan vuonna 2017 presidentiksi Donald Trump yritti lieventää Venäjään kohdistettuja pakotteita, mutta demokraatit kongressissa tämän estivät. 

Joe Bidenin kaudella suhteet Venäjään kärjistyivät ja Ukrainassa ajauduttiin laajamittaiseen sotaan. 

Jo hyvissä ajoin ennen uudelleen valintaansa Donald Trump ilmoitti presidentiksi tultuaan lopettavansa Ukrainan sodan. Tapaaminen Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa oli jo vireillä.

Pidin ilmeisenä, että Donald Trump pyrkisi luonteensakin mukaisesti edelleen toteuttamaan ”Big Deal” –suunnitelmansa.

x  x  x

Seuraavan päivän blogissani kirjoitin, että Donald Trumpin politiikan ymmärtämiseksi on pyrittävä perehtymään hänen yhteiskunnalliseen ajatteluunsa. 

Trumpin ajattelun ja toiminnan juuret ovat Ronald Reaganin 1980-luvulla käynnistämässä globalisaatiokehityksessä.

Reaganin politiikka johti kylmän sodan kauden päättymiseen. Siirryttiin ”uuteen Eurooppaan”, laaja-alaiseen yhteistyöhön ja yhdentymiseen. 

Euroopassa ja vähitellen koko maailmassa rajat avattiin tavaroiden, palvelujen, pääomien ja ihmisten vapaalle liikkuvuudelle.

Donald Trump tuli Yhdysvaltain presidentiksi arvostelemalla niitä epäkohtia, jotka globalisaatio on saanut aikaan.

Presidenttinä Donald Trump vastustaa rajatonta globalisaatiota, globalismia, ja ylikansallista päätöksentekoa. 

Ymmärtämystä Donald Trumpin ajattelua ja politiikkaa kohtaan pyrin avaamaan myös 24.1. julkaisemallani blogilla. 

Virikkeen kirjoitukseen antoi Donald Trumpin Davosin talousfoorumin osanottajille pitämä puhe ja hänen sen jälkeen antamansa vastaukset. 

Donald Trumpin puhe synnytti vahvan vaikutelman, että Ronald Reagan on monessa suhteessa myös hänen esikuvansa. 

Trump näyttää pitävän itseään valtiomiehenä, joka johtaa Yhdysvaltoja ja koko ihmiskuntaa historiallisessa käänteessä kohti parempaa tulevaisuutta. 

Trumpin talouspoliittinen ohjelma muistuttaa sitä reaganismia, jota 1980-luvulla harjoitettiin. 

Veroja alennetaan. Yritysten verot leikataan pienemmiksi kuin missään muussa maassa. Julkisia menoja karsitaan vielä rajummin kuin Reaganin kaudella.

Investointeja Yhdysvaltoihin pyritään suuntaamaan verohoukuttimien lisäksi myös poliittisilla suhteilla, mihin sopimus Saudi-Arabian kanssa viittaa. 

Käytössä on nyt myös pakkokeino, tuontitullit. 

x  x  x

Tammikuun lopulla Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) julkaisi raportin ”Rajuilman rajalla”. Kehuin sitä 31.1. julkaisemassani blogissa suorastaan loistavaksi.

Tyytyväinen olin siitäkin, että havaitsin raportin olevan samansuuntainen niiden ajatusten kanssa, joita olin 20.1. julkaisemassani blogikirjoituksessa esittänyt.

Raportissa Ukrainan sodan ennakoitiin päättyvän pian tulitaukoon ja rauhanneuvotteluihin:

”Ukrainan rauhansopimuksessa Euroopan unioni sitoutuu Ukrainan puolustuksen rahoittamiseen sekä jälleenrakennukseen kymmenen vuoden ajaksi. Ukrainalle rakennetaan polku EU:n jäseneksi. Tulitauon pitäessä Venäjän vastaisia pakotteita puretaan asteittain, ja Venäjän-kauppa käynnistyy jälleen.” 

Venäjän uskotaan parantavan asemiaan:

”Rauhanneuvottelut kestävät pitkään, mutta lopulta sopimuksessa Krimin niemimaa ja osa Itä-Ukrainasta liitetään Venäjään kansanäänestyksen jälkeen. Vastapainoksi Venäjä sitoutuu osallistumaan Ukrainan jälleenrakentamiseen ja olemaan häiritsemättä Ukrainan EU-jäsenyysprosessia. 

Sotarikokset ja kysymys Ukrainan Nato-jäsenyydestä jäävät sopimuksen ulkopuolelle.”

Näihin arvioihin totesin voivani yhtyä.

EVA:n raportin innoittamana kirjoitin useita blogikirjoituksia, joissa ennakoin itärajamme alkavan avautua:

4.2. ”Diilien peli” saattaa olla lähellä sitä, mihin Donald Trumpkin pyrkii

6.2. Suomen on valmistauduttava itärajan avautumiseen

8.2. Itärajan avautuminen toisi nopeaa apua Suomen talouteen ja työllisyyteen

11.2. Pitäisikö Suomen edistää vai estellä aselepoa Venäjän ja Ukrainan välillä?

x  x  x

EVA:n raportti ei herättänyt juuri lainkaan julkista keskustelua.

Sen sijaan nousi suoranainen myrsky, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja hänen lähimmät avustajansa kertoivat julkisuuteen samat asiat: paluuta vuotta 2014 edeltäneille rajoille ei ole, Nato-jäsenyys ei toteudu.

EU-maiden johtajat ovat järjestämässä hätäkokouksia vastustaakseen Yhdysvaltain suunnitelmia.

Suomen ja muiden EU-maiden kannattaisi suhtautua Yhdysvaltain suunnitelmiin myötäsukaisesti ja pyrkiä vaikuttamaan niiden muotoutumiseen.

Donald Trumpin ”Big Deal” on myös Euroopan ja nimenomaan Euroopan etujen mukainen. 

Rauhan myötä palautuvat myös mahdollisuudet yhteydenpitoon ja yhteistyöhön Venäjän kanssa. Tällöin voidaan solmia myös uusia aserajoitussopimuksia. 

Kun Euroopassa palataan yhteistyön tielle, ei tarvita sellaista raskasta varustautumista, jota nyt on ”uuden kylmän sodan” hengessä suunniteltu. 

Tällöin voidaan Naton puitteissa tyytyä suunniteltuja pienempiin varustelumenoihin, vaikka Yhdysvaltain taakkaa kevennetäänkin.

x  x  x

Suomen hallitus saa näköjään realistiselle toiminnalle tukea myös julkisen sanan puolelta.

Helsingin Sanomien päätoimittaja Erja Yläjärvi kirjoittaa tämän päivän kolumnissaan:

”Suomalaiset eivät ole valmiita huonoon rauhaan Ukrainassa, mutta Suomen päättäjien pitää olla”.

”Mitä tahansa lähikuukausina tapahtuukin, Ukraina ei voita sotaa Venäjää vastaan. Siksi on selvää, että Ukraina voi joutua solmimaan myös itselleen epäedullisen rauhan.” 

Rauhan palautuminen Ukrainaan on myös ukrainalaisten ja nimenomaan ukrainalaisten etujen mukaista. Jos sota jatkuu, rauhanehdot vain huononevat. Tarjolla olisi vielä epäedullisempi rauha.

ETY-järjestön puheenjohtajamaana Suomella on erityinen velvollisuus toimia rauhan aikaansaamiseksi ja paneurooppalaisen yhteistyön uudelleen käynnistämiseksi.

 Suomi hyötyy eniten Venäjälle asetettujen pakotteiden ja Venäjän vastapakotteiden purkautumisesta, sillä ne ovat aiheuttaneet meille suuremmat menetykset kuin millekään muulle maalle. 

Kaupan ja yhteistyön käynnistämisessäkin meillä on eniten voitettavaa. Nykyisessä talousahdingossamme tämä on meille tuiki tärkeää.