Suomen on valmistauduttava itärajan avautumiseen

Suomessakin otetaan vilkkaasti kantaa siihen, kuinka Yhdysvaltain uuden presidentin Donald Trumpin politiikka vaikuttaa Grönlannin, Panaman tai Gazan tulevaisuuteen.

Sitä kysymystä ei ole juuri lainkaan käsitelty, millä tavoin Trumpin ratkaisut vaikuttavat Suomen omaan asemaan. 

Kuitenkin Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) äskettäin julkaisema raportti ”Rajuilman rajalla” tarjoaa keskusteluun runsaasti aineksia. 

Tässä kotimaisten ja ulkomaisten asiantuntijoiden laatimassa raportissa esitetään Suomen, Euroopan ja ihmiskunnan tulevaisuudelle neljä skenaariota. Helsingin Sanomien 30.1. julkaisemassa jutussa lopputulokseltaan niistä parhaana pidetään ensimmäistä, nimeltään ”Diilien peli”. Näin HS sen tiivistää:

”Muutokset tapahtuvat nopeasti ja yhteistyötä rakentaen.

Näin voisi käydä, jos presidentti Donald Trumpin diilit onnistuvat ja kauppasodat vältetään ja Ukrainaan saadaan tulitauko.

Talouden näkökulmasta tämä skenaario tarkoittaisi hyvää. Tuottavuuskasvu Yhdysvalloissa olisi nopeaa ja Suomi kuten koko EU hyötyisivät Yhdysvaltain talouden imusta.

Samalla Venäjän eristäminen taloudessa päättyisi. Sen sijaan Kiinan kehitys yskisi.”

”Diilien peli” on todellakin vaihtoehdoista ylivoimaisesti paras. Se on myös realistisin, sillä se saattaa olla lähellä sitä, mihin Donald Trumpkin pyrkii.  

x  x  x

Suomen kannalta tärkeitä ovat sekä Yhdysvaltain talouskasvusta saatava hyöty että Venäjän paluu taloudellisen yhteistyön piiriin. 

Venäjän tulevaisuus on esillä myös skenaarion Eurooppaa-osioissa.

EU:n ennustetaan purkavan asteittain Venäjän vastaisia pakotteitaan, jos Ukrainaan aikaansaatava tulitauko pitää. Venäjän-kauppa käynnistyisi jälleen ja jäsenmaille avautuisi taas mahdollisuus käyttää halpaa venäläistä energiaa. 

Venäjä-osiossa ennakoidaan Ukrainan sodan päättymistä pikaiseen aselepoon:

”Aselepo saadaan nopeasti aikaan. Rauhanneuvottelut kestävät pitkään, mutta lopulta sopimuksessa Krimin niemimaa ja osa Itä-Ukrainasta liitetään Venäjään kansanäänestyksen jälkeen. Vastapainoksi Venäjä sitoutuu osallistumaan Ukrainan jälleenrakentamiseen ja olemaan häiritsemättä Ukrainan EU-jäsenyysprosessia. 

Sotarikokset ja kysymys Ukrainan Nato-jäsenyydestä jäävät sopimuksen ulkopuolelle.

Venäjä-pakotteita puretaan asteittain tiettyjä teknologiatuotteita ja -palveluita lukuun ottamatta. Venäjän-kauppa käynnistyy uudestaan, mutta länsimaiset yritykset välttävät investointeja Venäjälle. Energiaviennin kasvu kääntää pikkuhiljaa Venäjän talouden nousu-uralle.” 

Näihin arvioihin voin yhtyä.

Osittain eri mieltä olen sen sijaan viimeiseen kappaleeseen sisältyvästä ennusteesta:

”Ukrainan sodan päättymisen myötä Venäjän geopoliittinen asema kohenee, mutta sen suhteet erityisesti Pohjois-Euroopan maihin säilyvät jäisinä. Venäjä alkaa varustaa Leningradin sotilaspiiriä, laajentaa toimiaan arktisilla alueilla ja jatkaa turvallisuus- ja sotilaspalvelujen myyntiä Afrikassa.”

Uskon, että uudessa maailmanjärjestyksessä on mahdollisuus purkaa jännitteitä Venäjän suhteissa Suomeen ja muuhun Pohjolaan. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden vuoksi Leningradin sotilaspiirin varustaminen kuitenkin toteutuu.

Afrikkaa koskevan ennustuksen toteutuminen voidaan ehkä kuitenkin välttää. 

Kun sekä Yhdysvaltain että EU-maiden suhteet Venäjään kohentuisivat, ne voisivat suhteissaan globaaliin etelään toimia saman suuntaisesti ja jonkinlaisessa yhteistyössä keskenään. 

Tämä loisi vastapainoa Kiinan aktiiviselle toiminnalle näissä maissa.

x  x  x

Suomelle itärajan avautumisella on suuri merkitys.

Maantieteellisen läheisyyden ansiosta taloudelliselle yhteistyölle tarjoutuu hyvät mahdollisuudet. 

Ensimmäisiä askeleita voisi olla rajan avaaminen henkilöliikenteelle.

Tavoitteena tulisi olla samankaltainen tilanne, joka oli vallalla aikaisemmin. 

Silloin ”vanhana hyvänä aikana” Venäjä esti rajalle pääsyn niiltä, joilla ei ollut sen ylittämiseen tarvittavia asiakirjoja. Tässä Venäjä rikkoi kansainvälistä oikeutta, mutta hyvän naapuruuden osana se oli tähän valmis.

Paluu vanhaan käytäntöön ei ole helppoa nyt, kun Suomi on sotilasliitto Naton jäsen. Mahdotonta se ei kuitenkaan ehkä ole. Onhan henkilöliikenne ollut nytkin Norjan ja Viron rajoilla osittain mahdollista. 

Henkilöliikenteen avautuminen olisi hyvin tärkeää erityisesti niille suomalaisille ja venäläisille, jotka opiskelevat tai tekevät työtä naapurimaassa. 

Rajaliikenteen avautuminen parantaisi erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen taloudellista kehitystä ja työllisyyttä. Matkailuelinkeino hyötyisi koko maassa Helsingistä Lapin perukoille.

Seuraavia askeleita voisi olla lentoliikenteeseen kohdistuvien rajoitusten poistaminen. Tämä voisi avata mahdollisuuden palauttaa Kauko-idän suorat lennot Siperian yli. Niillä olisi Suomen kannalta valtava myönteinen merkitys.

Joka tapauksessa Suomelle on nykyisen taloudellisen ahdingon keskellä elintärkeää tarttua kaikkiin mahdollisuuksiin talouskasvumme vauhdittamiseksi.

Kuluneiden vuosien aikana suhteemme Venäjään ovat kovasti kärsineet. Niiden parantamiseen on ensi tilassa ryhdyttävä.