Vain vallankumous voi pelastaa Suomen, Euroopan ja ihmiskunnan
Nykyään puhutaan paljon poliittisista ääriliikkeistä.
Sellaiseksi katsotaan erityisesti Donald Trumpin johtama amerikkalainen MAGA-liike, joka pyrkii muuttamaan sekä Yhdysvaltain että globaalin kehityksen suuntaa.
Ranskassa on syntynyt poliittinen umpikuja sen vuoksi, että oikeiston ja vasemmiston ääriliikkeet ovat kaataneet maan hallituksen.
Saksassa on sekä äärioikeiston että äärivasemmiston nousu johtanut ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin.
Levotonta on ollut Italiassa ja Espanjassakin.
Ääriliike johti Britannian eroamiseen Euroopan unionista. Ääriliike on vienyt Unkarin kapinaan EU:n ylikansallista päätöksentekoa vastaan. Samaan suuntaan näyttävät kulkevan myös Slovakia ja Romania.
Voidaanko sanoa, että ääriliberalismi on vaikeuksissa?
Suomessa on ollut vallalla laaja poliittinen yksimielisyys. Suurena yhteisenä huolen aiheena ovat Yhdysvaltain vallanvaihdoksen ja suurten EU-maiden poliittisten murrosten vaikutukset meidän asemaamme ja elämäämme.
Itsenäisyyspäivänämme ainoana sisäisenä huolen aiheena näyttää olevan äärioikeiston mahdollinen liikehdintä.
x x x
Omalta osaltani en ääriajattelua kavahda – en vasemmiston, oikeiston, liberaalien enkä vihreidenkään.
Olenhan itse koko poliittisen urani ajan ollut toisinajattelija ja kapinallinen.
Tänään ajatukseni ovat palautuneet erityisesti vuoden 1970 itsenäisyyspäivään. Olin kevään vaaleissa tullut valituksi kansanedustajaksi. Sen vuoksi saimme Vuokon kanssa ensimmäisen kutsumme linnan juhliin.
Vastaanotolla tapasimme Ahti Pekkalan ja Mikko Immosen puolisoineen.
Ahtikin oli kevään vaaleissa noussut eduskuntaan. Mikko puolestaan oli kesän puoluekokouksessa tullut valituksi puoluesihteerin tehtävään.
Vuosina 1970-71 olin vallankäytön ytimessä, kun toimin myös pääministerin sihteerinä.
Vuoden 1972 hajotusvaalien edellä julkaisin ensimmäisen kirjani ”Köyhän asialla”.
Siinäkin oli nuoren miehen kapinahenkeä, mutta varsinainen vallankumouksellinen toiminta käynnistyi vasta sen jälkeen, kun Rooman klubin raportti ”Kasvun rajat” oli saman vuonna ilmestynyt.
Kesällä 1972 tulin valituksi Keskustapuolueen varapuheenjohtajaksi.
Olin hyvin tyytymätön puolueen toimintaan. Vuoden 1973 lopulla uhkasin erota varapuheenjohtajan paikalta, ellei meno muutu.
Keväällä 1974 ilmestyi kirjani ”On muutoksen aika”.
Vallankumouksen ensimmäinen vaihe oli Keskustapuolueen uudistaminen. Tämä työ vauhdittui vuonna 1980, jolloin tulin valituksi puolueen puheenjohtajaksi.
Puolueen piirissä tekemäni aatteellinen työ tiivistyi vuonna 1989 ilmestyneeseen teokseeni ”Yhteinen tehtävämme”.
Jo 1980-luvun lopulla Keskusta nousi Suomen suurimmaksi puolueeksi. Vuoden 1991 eduskuntavaaleissa SDP:n ylivalta murtui.
x x x
1990-luvun alkupuolella alkoi taisteluni Suomen itsenäisyyden puolustamiseksi, kun Suomea vietiin Euroopan unioniin ja euroalueeseen. Tästä kerron kirjassani ”Itsenäisen Suomen puolesta”. Työ Suomen itsenäisyyden puolesta jatkuu edelleen.
Tämän itsenäisyyspäivämme edellä nostin jälleen vallankumouksen lipun 27.10. julkaisemallani blogikirjoituksella ”Ovatko Suomen nykyiset arvot materialismi ja militarismi?”.
Harmittelin sitä, että 1980-luvun lopulle vilkkaana jatkunut aatteellinen keskustelu oli 1990-luvulla tyrehtynyt.
Kirjoitin, että samalla keskustelu politiikan arvopohjaisuudesta oli typistynyt käsitteisiin demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio.
”Käytännössä näyttävät vallitseviksi arvoiksi tulleen materialismi ja militarismi.
Vuosikymmenten ajan on maassamme laiminlyöty ihmisten henkisiä ja yhteisöllisiä tarpeita. Jäljet pelottavat.
Samalla on politiikan vääristynyt arvoperusta johtanut siihen, että itsenäisyyttään menettäneen Suomen talouden kasvu on tyrehtynyt ja valtionvelka paisunut sietämättömälle tasolle.
Valtion raskaan velkataakan vuoksi leikataan nyt myös niitä julkisia menoja, joita kipeästi tarvittaisiin niiden terveydellisten ja sosiaalisten vaurioiden hoitamiseen, jotka viime vuosikymmenten vääristynyt arvomaailma on saanut aikaan.
Nyt totisesti tarvitaan juuriin käyvää, omiin oloihimme ja arvoihimme perustuvaa filosofista keskustelua.”
Omalta osaltani olen jatkanut keskustelua useilla marras-joulukuun aikana julkaisemillani kirjoituksilla. Linkitän niitä tämän kirjoitukseni loppuun.
x x x
Siinä missä Suomessa on yleisesti huolestuttu Donald Trumpin valinnasta Yhdysvaltain presidentiksi, olen omalta osaltani suhtautunut siihen toiveikkaasti.
Kirjoitin tästä jo ennen vaaleja 2.11. julkaisemassani blogissa ”Onko Donald Trump ihmiskunnan pelastaja?”.
Kirjoitin siitä, että Trump saattaisi auttaa ihmiskuntaa siirtymään nykyisestä vääristyneestä ilmastopolitiikasta kohti kestävää kansainvälistä kehityspolitiikkaa. Suomelle tämä on erityisen tärkeää.
Kirjoitin siitä, että Donald Trumpin valinta saattaa avata tietä kansainvälisen järjestelmän tervehdyttämiselle.
On siirryttävä kohti Eurooppaa ja maailmaa, joissa itsenäiset kansakunnat ovat omien arvojensa pohjalta keskinäisessä tasavertaisessa yhteistyössä.
Tämä avaisi mahdollisuuden siihen, että Suomessakin voitaisiin jälleen avata juuriin käyvä, omiin oloihimme ja arvoihimme perustuva filosofinen keskustelu oman maamme ja ihmiskunnan tulevaisuudesta.
Vaalituloksen selvittyä 6.11. kirjoitin, että ”Donald Trumpin valinta on eduksi Suomelle”.
Pidin mahdollisena, että Donald Trump valituksi tultuaan lupaustensa mukaisesti lopettaisi Ukrainan sodan.
Kirjoitin, että rauhan palautuminen Ukrainaan avaisi uusia valoisia näköaloja Suomen tulevaisuudelle:
- Voisimme palata länsimaiseen demokratiaan ja tiedonvälitykseen.
- Ulkosuhteissa voisimme palata reunavaltiopolitiikasta pohjoismaiseen yhteistyöhön.
- Ukrainan tuleva EU-jäsenyys pakottaisi unionin eriytymään. Tämä tekisi mahdolliseksi Suomen paluun itsenäisten kansakuntien joukkoon.
Eriytyvä Euroopan yhdentyminen avaisi puolestaan uudelleen mahdollisuuden Pohjolan yhteisön muodostamiseen. Tästä olen kirjoittanut viime viikkojen aatteellisissa blogeissani.
Täydensin arviotani 21.11. julkaisemassani blogissa ”Donald Trump johtaa globaalia vallankumousta”.
Tulkintani oli, että Donald Trump on tietoisesti tai tiedostamattaan käynnistämässä vallankumousta kohti inhimillisempiä ja ympäristöllisesti kestävämpiä yhteiskuntia.
Tämä on mahdollista, jos päätösvaltaa palautetaan kansallisvaltioille, joissa kyetään keskustelemaan ja päättämään elämän ja politiikan arvoista.
Tätä kautta kansainvälinen kehitys saattaisi saada nykyistä kestävämmän suunnan.
Vietän siis itsenäisyyspäivää toiveikkain mielin.
Illalla osallistumme Vuokon kanssa taas tasavallan presidentin järjestämälle juhlavastaanotolle. Tämä onkin ensimmäinen kerta vuoden 2019 jälkeen.
x x x
Tässä lukemista itsenäisyyspäivän ratoksi:
5.11. EU-jäsenyys tyrehdytti keskustelun Suomen ja ihmiskunnan tulevaisuudesta
10.11. Kaipaan vanhan punamullan yhteistä arvomaailmaa
14.11. Suomen paradoksi: materialismi on johtanut lamaantumiseen ja velkaantumiseen
18.11. Ei ”Itämeren unionia” vaan ”Pohjolan yhteisö”
22.11. Väärät arvot ja mittarit johtavat onnettomuuksiin
1.12. Pohjolasta olisi pitänyt tulla ”Euroopan Kanada”
3.12. Miksi Saksan pääministeri Olaf Scholz ei ollut Harpsundissa?
Kirjoituksessa mainitut teokset ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.
Sieltä ovat luettavissa myös kirjani ”Sota vai rauha Suomelle?” ja ”Mitä Suomelle on tapahtunut?”. Nämä kaksi Pohjantähti-keskuksen kustantamaa teosta ovat tilattavissa Pohjanrannan verkkokaupasta poikkeuksellisesti ilman toimituskuluja.
