Ehdokkuus on vahvistettava – aikaa on vielä riittävästi!

Kolme viimeisintä presidentinvaaleihin liittynyttä blogikirjoitustani ovat synnyttäneet vilkasta some-keskustelua sekä Uuden Suomen Puheenvuorossa että omalla Facebook-sivullani. Muuallakin keskustelu on ollut vilkasta.

Kuten tavallista, taistelun tuoksinassa ovat tosiasiat monilta unohtuneet. Keskeisimmät niistä on syytä palauttaa mieliin.

Valitsijayhdistykseni epäilykset kannattajakorttien katoamiseen liittyneestä rikoksesta syntyivät sen vuoksi, mitä viikon 50 alussa koettiin. 

Sen perusteella nousivat esille myös edellisen viikon alun tapahtumat. Poliisi onkin kirjannut epäillyn rikoksen tapahtuma-ajaksi 11.– 22. joulukuuta.

x  x  x

Postin kanssa oli 4.12. sovittu, että vastauslähetyksiä ei enää kierrätetä Keminmaan kautta, vaan saatoimme noutaa ne arkiaamuisin Helsingin Postikeskuksesta. Meille oli luvattu, että kortit olisivat perillä jo postittamista seuraavana aamuna.

Helsingissä 6.12. järjestetyn Itsenäisyyden puolustajien juhlan yhteydessä oli sekä juhlapaikalla että Narinkkatorilla kannattajakortteja kertynyt runsaasti. 

Samaan aikaan Pohjanrantaan oli tullut aikaisempaa enemmän kortteja, joista lähettäjä oli suorittanut postimaksun. Ne lähetettiin perjantaina 8. joulukuuta iltapäivällä pikapakettina Tuusulan kotiimme. Paketti tuli perille jo seuraavana aamupäivänä.

Lauantaina 9.12. ilmestyneissä Helsingin seudun paikallislehdissä oli ollut koko sivun ilmoitukset, joihin oli sisältynyt kannattajakortti. Levikkialueella asuu noin 1,2 miljoonaa ihmistä. 

Viikonlopun aikana ilmestyneissä maakuntalehdissä oli julkaistu ilmoituksia, joissa täytettyjä ja kerättyjä kortteja oli kehotettu kiireesti lähettämään Suomen linja ry:n vastauslähetysosoitteeseen. 

Maaseudun Tulevaisuudessa oli julkaistu useampikin tällainen ilmoitus. Lehden lukijoille oli aikaisemmin lähetetty noin 350 000 kannattajakorttia.

Kaikissa ilmoituksissa kannattajakortit kehotettiin postittamaan välittömästi ja nimenomaan vastauslähetyksenä. 

Tiistaina 12. joulukuuta meidän oli määrä saada kortit, jotka oli postitettu viikonloppuna tai maanantaina. 

Saapuneiden korttien määrä oli kuitenkin hämmästyttävän vähäinen. 

Ehdinkin jo ilmoittaa, että niitä ei toimiteta laskettaviksi ja että ehdokkuuteni raukeaa.

Saman päivän aikana saimme kuitenkin tietää, että aikaa korttien keräämiseen onkin vielä 20. joulukuuta saakka. 

Niinpä ehdokashakemus jätettiin ja siihen saakka kertyneet kortit luovutettiin laskettaviksi.  

x  x  x

Rikosepäilyt näihin tapahtumiin liittyen syntyivät vasta jälkikäteen, seuraavan viikon alussa. 

Viikonlopun aikana 15.12. – 19.12. oli toteutettu mittava ilmoituskampanja.

Ilmoitus julkaistiin lähes kaikissa maakuntalehdissä perjantaina tai lauantaina.

Näyttävät ilmoitukset julkaistiin myös molemmissa iltapäivälehdissä – Ilta-Sanomien viikonloppunumerossa ja Iltalehden osalta perjantaina. 

Lisäksi ilmoitus julkaistiin vielä 19.12. Helsingin Sanomissa. 

Ilmoituksissa kehotettiin postittamaan täytetyt ja kerätyt kannattajakortit viikonlopun aikana ja viimeistään tiistaina 19. joulukuuta. Meille annetun lupauksen mukaisesti niiden oli määrä tulla perille viimeistään 20. joulukuuta.

Viikonlopun aikana vaaliauto oli ollut keräämässä tuntuvan määrän kortteja yhdeksässä eteläisen ja keskisen Suomen kaupungissa.

Kannattajien innostus oli ollut selvässä nousussa. Tämä näkyi siinäkin, että maanantaiaamuna perille oli tullut runsaat 2500 korttia, jotka oli lähetetty Postin lakkopäivänä torstaina ja sitä seuranneena perjantaina.

Tiistaina 19.12. noudettaviksi pitivät tulla viikonlopun aikana ja maanantaina postitetut kortit. 

Perille tuli vain noin 500 korttia. Ratkaisevana keskiviikkona kortteja oli vielä vähemmän.     

Syntyi kadonneitten korttien arvoitus.

Vähitellen kävi ilmeiseksi, että ehdokkuuden kannalta ratkaisevat kortit olivat kadonneet rikoksen kautta. Tästä syystä valitsijayhdistys jätti viime keskiviikkona rikosilmoituksen poliisille.

x  x  x

Rikos alkoi paljastua sen vuoksi, että vastauslähetysten joukossa oli viikon 50 alussa ollut kaksi Pohjanrannasta postitettua pikapakettia, jotka sisälsivät sinne lähetettyjä kannattajakortteja. 

Niihin liittyi virallinen seuranta, johon pakettien eteneminen kirjattiin. 

Julkisuudessa on käsitelty 19.12. lähetettyä pakettia. Seurantatietojen mukaan se päätyi seuraavana päivä Viroon, Tallinnaan, missä se luovutettiin vastaanottajalle.

Myöhemmin tämä paketti palautettiin 22.12. sen lähettäjälle, joka oli Pohjanranta Oy. Mukana ei ollut seurantatietoja Tallinnasta Keminmaalle.

Toisen pikapaketin Pohjanranta Oy lähetti vastauslähetyksenä kohti Helsinkiä jo maanantaina 18. joulukuuta.      

Tämäkään paketti ei koskaan saapunut vastaanottajalle, vaan se palautettiin lähettäjälle 21. joulukuuta.

Tämän paketin seurantatiedoissa on outo aukko. Se oli rekisteröity 19.12. aamupäivällä Helsingissä. Seuraavana aamuna paketti oli rekisteröity Helsingissä uudelleen. Kävikö tämäkin paketti Tallinnassa?

Rekisteröintien jälkeen paketti palautettiin lähettäjälleen Keminmaalle. 

Näiden kahden paketin sisältämillä muutamalla sadalla kortilla ei tietenkään ollut kokonaismäärää ajatellen mainittavaa vaikutusta. 

Pakettien ratkaiseva merkitys oli siinä, että ne paljastivat, kuinka hyvin suuri määrä kannattajakortteja todennäköisesti ohjattiin 19. ja 20. joulukuuta Viroon tai muuhun osoitteeseen kuin siihen, mihin vastauslähetysten olisi pitänyt päätyä. 

Jo 11. joulukuuta oli useita tuhansia kannattajakortteja ilmeisesti ohjattu Viroon.

Näillä kahdella rikoksella ehdokashakemuksemme hyväksyminen 20. joulukuuta estettiin. 

x  x  x

Edellisen blogikirjoitukseni lopussa esitin arvion, että presidentinvaaleja ajatellen rikostutkinnan ratkaisupäivät olivat viime viikon torstai ja perjantai.

Aikaa on kuitenkin enemmän. 

Tällä viikolla käytettävissä on vielä neljä työpäivää. Jos tapahtuneesta rikoksesta saadaan tänä aikana riittävä näyttö, Helsingin vaalipiirilautakunta ehtii vielä kokoontumaan ja täydentämään ehdokaslistaa. 

Ennakkoäänestys kotimaassa alkaa vasta 17. tammikuuta.

Minun ehdokkuuttani ajatellen viivytys olisi tietysti kohtuuton, mutta jäljellä olevat kolme viikkoa riittäisivät vielä jonkinlaisen kampanjan toteuttamiseen.

Tämän verran voin antaa muille ehdokkaille vielä etumatkaa.     

Muiden ehdokkaiden asema ei ole ollut kadehdittava. 

Heillä kullakin on ollut jo pitkän aikaa rakennettu myönteinen julkisuuskuva, joka on kampanjan edetessä rapistunut.

Minun julkisuuskuvani ei ole viime vuosikymmeninä ollut koskaan kehuttava, kun en ole myötäillyt itsenäisyyttämme kaventanutta politiikan ja julkisuuden valtavirtaa. 

Erityisesti viimeisten parin vuoden ajan tarjolla on ollut vain vähättelevää ja kielteistä julkisuutta.

Kun astun ehdokkaana julkisuuden valokeilaan, äänestäjille on luvassa paljon myönteisiä yllätyksiä.