Meno muuttuu, kun Jutta ja Paavo pääsevät kehiin!

Pohjantähti-lehti julkaisee tämän päivän Maaseudun Tulevaisuudessa 8-sivuisen liitteen, jossa kerrotaan presidentinvaaleista ja jossa esitellään ehdokkaat. 

Esikuvana on vuoden 2018 presidentinvaalien edellä marraskuussa 2017 julkaistu MT:n liite. Se on luettavissa kotisivultani.

Kuusi vuotta sitten julkaistussa liitteessä oli kaksi kannattajakorttia. MT:n lukijat täyttivät niitä ahkerasti. Tällä oli ratkaiseva merkitys siihen, että valitsijayhdistykseni sai kerätyksi tarvittavat 20 000 korttia.

Näiden vaalien edellä korttien kerääminen on ollut vaikeampaa kuin kuusi vuotta sitten. 

Ongelmana on ollut korttien saaminen äänestäjien ulottuville. 

Meillä ei ole ollut käytettävissämme puoluekoneistoa, eikä puoluetukea. 

Valitsijayhdistykseni on kerännyt kortteja netin ja postin välityksellä. 

Vaikeuksia on aiheuttanut se, että yhä harvemmilla on käytössään tulostin, jolla kortteja voi printata. Toisaalta viranomaiset eivät ole hyväksyneet tabletilla tai tietokoneella tehtyä omakätistä allekirjoitusta, jonka voisi lähettää valitsijayhdistykselle sähköpostitse.   

Tämänpäiväisessä MT:n liitteessä on Suomen linja ry:n kustantama osio, jossa on peräti viisi korttia. Niiden avulla keräyksen toivotaan nytkin ratkaisevalla tavalla vauhdittuvan.

x  x  x

Nyt käytävällä ja kuuden vuoden takaisella presidentinvaalilla on myös vahva poliittinen yhteys. Tämä käy selvästi ilmi, kun verrataan tänään ilmestynyttä MT:n liitettä silloin julkaistuun.

Vuoden 2018 presidentinvaaleissa Sauli Niinistö haki itselleen jatkokautta. 

Aluksi aioin tukea Niinistön uudelleenvalintaa, ja ilmoitin tästä myös julkisuudessa. 

Kesään 2017 mennessä oli kuitenkin käynyt selvästi ilmi, että Niinistö ajoi Suomen sotilaallista liittoutumista joko suoran Nato-jäsenyyden kautta tai muuttamalla Euroopan unioni sotilasliitoksi ja Naton eurooppalaiseksi pilariksi.  

Puolueet asettivat vaaleihin myötäehdokkaita, jotka eivät tarjonneet todellista vaihtoehtoa Niinistölle.

Suostuin kansanliikkeen ehdokkaaksi. Vaalissa voitin sekä Keskustan että SDP:n ehdokkaan.

Vuoden 2024 presidentinvaalien lähestyessä kävi ilmi, että kaikki näköpiirissä olleet varteenotettavat ehdokkaat edustavat samaa poliittista linjaa. 

Gallup-tutkimusten kärkikaartiin kuuluvat painottavat voimakkaasti sotilaalliseen turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Niitä käsitellään hyvin yksipuolisesti.    

Kaikki ovat maailmanlaajuista yhdentymistä kannattavia globalisteja ja ylikansallista Euroopan unionia rakentavia federalisteja. 

Tässä tilanteessa uskolliset kannattajani toivoivat, että olisin käytettävissä presidenttiehdokkaaksi. Mukaan haluttiin ehdokas, joka puolustaa tiukasti Suomen itsenäisyyttä, kansallisia etuja ja perinteisiä suomalaisia arvoja.

Annoin suostumukseni Keskustan sääntöjen mukaiseen sisäiseen esivaaliin. Kun Olli Rehn ei ollut siihen valmis, esivaalin toimeenpanosta luovuttiin.

Näin jouduin jälleen suostumaan kansanliikkeen ehdokkaaksi. 

x  x  x

Pohjantähti-lehden liitenumerossa esitellään ehdokkaat ja analysoidaan heidän poliittista linjaansa.

Analyysi on otsikoitu: ”Meno muuttuu, kun Jutta ja Paavo pääsevät kehiin”. Yhdyn tähän arvioon.

Julkisuudessa eniten esillä olevat ehdokkaat ovat poliittiselta linjaltaan hyvin samanlaisia. Me kaksi olemme kumpikin omalla tavallamme erilaisia.  

Jutta Urpilainenkin on ollut Euroopan yhdentymiskehityksen innokas kannattaja. Hän on kuitenkin osoittanut kykenevänsä itsenäiseen ajatteluun ja toimintaan, kuten vakuuksien vaatiminen Kreikan lainoille osoitti. 

Viimeisten viiden vuoden toiminta Euroopan komission jäsenenä on vahvistanut Urpilaisen asiantuntemusta Eurooppa-politiikassa.

Komissaarina Jutta Urpilainen on hoitanut kansainvälisiä kumppanuuksia ja perehtynyt erityisesti Afrikan kehitykseen. Hän on siis kehityspolitiikan vahva asiantuntija ja kannattaja.

Omalta osaltani olen sekä tieteellisessä työssäni että käytännön toiminnassani edistänyt sitä laaja-alaista ja moniulotteista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jota Suomi toteutti Sauli Niinistön presidenttikauteen saakka. 

Kansainvälinen yhteistyö ja ihmiskuntapolitiikka ovat olleet keskeisessä asemassa.

Uskon, että meidän kahden osallistuminen vaalikeskusteluihin tasapainottaa niitä ja monipuolistaa niiden aihepiirejä.    

x  x  x 

Presidentinvaaleilla on aina vahvoja kytkentöjä myös Suomen sisäpolitiikkaan ja sisäiseen kehitykseen.

Vuosien 2012 ja 2018 presidentinvaaleissa painotin aluepolitiikkaa ja toimintaa köyhyyden poistamiseksi. 

Nämä kysymykset liittyvät nykyään kansainväliseen politiikkaan sitä kautta, että YK:ssa on vuoden 1992 Rion ympäristö- ja kehityskonferenssista lähtien hyväksytty kestävän kehityksen tavoitteita. Nykyiset ovat voimassa vuoteen 2030 saakka.

Ihmiskunta on sitoutunut toimintaan köyhyyden poistamiseksi ja taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja ympäristöllisesti kestävän kehityksen edistämiseksi kaikkialla maailmassa.   

Nämä tavoitteet velvoittavat myös meitä suomalaisia. Tästäkin kirjoitin kuusi vuotta sitten ilmestyneessä MT:n liitteessä. 

Valitettavasti Suomessa on kuluneiden kuuden vuoden aikana harjoitettu keskittämispolitiikkaa, joka on ollut kestämätöntä sekä ympäristöllisesti, yhteiskunnallisesti että taloudellisesti. 

Suurimmat kaupungit ovat ruuhkautuneet ja niiden pienituloisten asukkaiden taloudellinen ahdinko on pahentunut. Maakuntakaupungit ovat riutuneet ja maaseutu on autioitunut.  

Tuloerot ovat kasvaneet ja köyhyys on lisääntynyt.

Nyt meneillään olevassa vaalitaistelussa ehdokkaiden tulee sitoutua edistämään kestävää kehitystä koko maailmassa, mutta myös ja erityisesti meidän omassa maassamme.

x  x  x

Kuusi vuotta sitten oli itsestään selvää, että Sauli Niinistö valittaisiin jo ensimmäisellä kierroksella. 

Tästä huolimatta otin liitteen julkaisemassa haastattelussa esille myös puolueiden välisen yhteistyön. 

Palautin mieliin vuoden 1937 presidentinvaalit, joissa SDP tukemalla Kyösti Kallion valintaa tasavallan presidentiksi avasi tien punamultayhteistyöhön ja Suomen silloisen oikeistosuuntauksen katkaisemiseen.  

Nytkin presidentinvaalien kautta pitäisi mielestäni pyrkiä edistämään SDP:n ja keskustavoimien yhteistyötä. 

Näiden poliittisten voimien vahvistuminen ja keskinäinen yhteistyö olisi nytkin isänmaamme etujen mukaista.