Suomen ulkopolitiikan nykyinen agenda: Ukraina, Venäjä, Nato

Osallistuin keskiviikkona ulkoministeri Elina Valtosen ja ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavion järjestämälle vastaanotolle, joka liittyi alkuviikosta pidettyyn vuosittaiseen suurlähettiläskokoukseen.

Vastaanotolla ja itse suurlähettiläskokouksessa pidetyt ulkopoliittisen johdon puheet osoittivat havainnollisesti, kuinka Suomen aikaisemmin laaja-alainen ja moniulotteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on typistynyt vain sotilaalliseen turvallisuuteen ja siihenkin hyvin yksipuolisesti.

Tämän kehityksen osoittaa havainnollisesti professori Vilho Harlen analyysi Helsingin Pohjanranta-keskusteluissa 4. elokuuta.

Suurlähettiläspäivien ja vastaanoton puheissa olivat esillä miltei pelkästään Ukraina, Venäjä ja Nato.

Sodan Ukrainassa uskotaan ja toivotaankin jatkuvan pitkään.

Sanotaan, että suhteita suurvaltanaapuriimme Venäjään ei enää ole. Tasavallan presidentti totesi puheessaan, että ”syksyllä Pietarissa päätetään eräs aikakausi pääkonsulaatin sulkeutuessa”. Aiotaanko Suomen yhteydet aivan rajamme läheisyydessä olevaan vauraaseen suurkaupunkiin todellakin katkaista ikuisiksi ajoiksi?

Murheellisinta on Suomen ihmiskuntapolitiikan romahtaminen. Kehitysyhteistyön määrärahoja leikataan rajusti. Suurimmat kärsijät ovat köyhimmät varsinaiset kehitysmaat, kun supistuvan tuen suurin vastaanottaja on Ukraina.

Suomi osallistuu ”uuden kylmän sodan” tukemiseen myös valikoimalla kehitysyhteistyön kumppaninsa sen rintamalinjoja seuraten. Perusteet eivät ole enää kehityspolitiikan omien periaatteiden mukaisia.

Natossakin Suomi pyrkii etulinjaan. Jäsenyyttä pyritään täydentämään kiireesti solmittavalla kahdenvälisellä sopimuksella Yhdysvaltain kanssa.

x  x  x

Viime aikoina on tehty mielenkiintoisia presidentinvaaleihin liittyneitä mielipidetutkimuksia.

Ilta-Sanomat julkaisi omansa 18. elokuuta. Tutkimus oli tehty vanhaan tyyliin siten, että vastaajat saattoivat nimetä useita ehdokkaita, joita he voisivat äänestää.

Kärjessä oli jälleen Pekka Haavisto 52 prosentin kannatuksella. Seuraavina olivat Mika Aaltola (36%), Alexander Stubb (35%), Olli Rehn (33%) ja Jussi Halla-aho (20%). Oma kannatukseni oli 5%.

Kommentoin Ilta-Sanomien teettämää mittausta seuraavana päivänä julkaisemassani blogikirjoituksessa ”MTV:n Pöllöraati: Väyrynen vaalien yllättäjä?”:

”On hyvä merkki, kun nyt saan ehdokkaiden pintasuosiota mittaavassa gallupissa 5 prosentin kannatuksen. Ne, jotka sanovat voivansa minua äänestää, myös äänestävät. Ja lisää kannatusta saan, kun tosiasiat tulevat esille.

Toisin on myönteisessä julkisuudessa paistattelevien neljän, keskenään samanmielisen, ehdokkaan laita. Kun heidän saamansa noin 40 prosentin kannatus jaetaan neljällä, siitä tulee keskimäärin 10 prosentin kannatus.

Jaolle tulevat myös pienpuolueiden ehdokkaat.”

Iltalehden viime torstaina julkaiseman kyselyn tulokset osoittavat arvioni pääosin oikeaksi.

Haavisto (32%) ja Stubb (19%) ovat kyllä edelleen pitäneet pintansa, mutta Aaltola (12%), Rehn (10%) ja Halla-aho (9%) ovat pudonneet ”kymppisakkiin”. Li Andersson on jo kintereillä.

Jatkossa kannatukset edelleen tasoittuvat.

Oma kannatukseni oli vain 1 prosentti. Siihen on hyvä tulevia kannatuslukuja verrata.

Molempien iltapäivälehtien julkaisemat mittaukset herättävät kysymyksiä.

Kumpikin on tehty Taloustutkimus Oy:n internet-paneelissa.

Kuinka otetaan huomioon se, että merkittävä osa suomalaisista ei käytä internettiä? Varsinkaan ikäihmisillä ei ole yleensä edes tietokonetta.

Kuinka on mahdollista, että vastausprosentti on molemmissa 100? Yleensä merkittävä osa kyselyssä mukana olevista ei halua tai ei osaa vastata.

x  x  x

Todelliset politiikan asiantuntijat eivät ole vaalitulosta ennustettaessa antaneet mitään arvoa nyt tehtäville mielipidemittauksille. He ovat sanoneet, että ennustamista varten on tiedettävä kaikki ehdokkaat, ja on saatava kokemusta käytävistä vaalikeskusteluista.

Itse asiassa mielipidemittausten kärjessä olevat neljä ehdokasta edustavat samaa yhteiskunnallisen ajattelun valtavirtaa. Siksi he myös jakavat keskenään samanmielisen äänestäjäkunnan kannatusta.

Globalisaatio (globalization) on aikakautemme vallitseva kehityssuunta.

Gallup-suosikit ovat globalisteja. He ovat toiminnallaan edistäneet vapaata maailmankauppaa ja globalisaatiota.

Omalta osaltani olen toiminut sen puolesta, että globalisaatiota pyrittäisiin ohjaamaan ja hallitsemaan (Global Governance).

Gallup-suosikit ovat federalisteja. He ajoivat Suomen jäsenyyttä EU:ssa ja euroalueessa. He ovat tukeneet unionin kehittymistä ylikansalliseksi liittovaltioksi.

Omalta osaltani pyrin aikanaan siihen, että Suomi ei olisi liittynyt unioniin eikä euroalueeseen. Osana Euroopan talousaluetta (ETA) olisimme säilyttäneet itsenäisyytemme ja voineet luoda yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa sen puitteisiin Pohjolan yhteisön.

Euroopan unionia olen pyrkinyt kehittämään itsenäisten valtioiden yhteisönä, valtioliittona.

Globalismi ja federalismi ovat kaventaneet Suomen itsenäisyyttä, aiheuttaneet meille taloudellista vahinkoa ja tuhonneet maamme maataloutta ja maaseutua.

Kaikki gallup-suosikit ovat tukeneet sitä ulkopolitiikan yksipuolista suuntausta, joka on nyt kiteytynyt sanoihin ”Ukraina, Venäjä ja Nato”.

Sitä on aktiivisesti ajanut myös Jussi Halla-aho.

Omalta osaltani olen edustanut sitä laaja-alaista ja moniulotteista ulkopolitiikan linjaa, jota Suomessa toteutettiin Paasikiven ja Kekkosen presidenttikausilta alkaen aina Niinistön kauden alkupuolelle saakka.

Vaalikeskusteluihin tulee lisäkseni mukaan myös muita ehdokkaita, jotka edustavat aivan erilaista ulkopoliittista linjaa kuin gallup-kyselyiden viiden kärki.

Lisäkseni ainakin Li Andersson, Sari Essayah ja Jutta Urpilainen haastavat galluppien kuninkaiden edustaman poliittisen linjan.

Vaalikeskustelujen myötä kannatusluvut alkavat elää ja ehdokkaiden välille syntyy uusia jakolinjoja.

x  x  x

Pohjantähti-keskuksen järjestämissä Pohjanranta-keskusteluissa olemme kysyneet, olisiko jo vihdoin aikaa muuttaa suuntaa ja ryhtyä jälleen vaalimaan ja vahvistamaan Suomen itsenäisyyttä.

Ensi viikonloppuna yhdessä professori Vilho Harlen kanssa järjestettävien Pohjanranta-keskustelujen sarja jatkuu. Alla ohjelma ja alustustemme aiheet.

Seinäjoen pääkirjasto Jaaksi-sali (Alvar Aallon katu 14) pe 1.9. klo 11-13:

Väyrynen: Globalismi ja federalismi tuhoavat Suomen maataloutta ja maaseutua

Harle: Sota vai rauhan Ukrainalle?

Oulun Aleksinkulma (Aleksanterinkatu 9) pe 1.9. klo 17-19:

Väyrynen: Ulkosuhde- ja Eurooppa-politiikka vaikuttavat alueiden kehitykseen

Harle: Mitä voimme oppia vanhojen kulttuureiden rauhanajattelusta

Kemin Kulttuurikeskus (Marina Takalon katu 3) la 2.9. klo 11-13:

Väyrynen: Ihmisoikeusperustainen linja suisti Suomen ulkopolitiikan raiteiltaan

Harle: Hyvän ja pahan retoriikka konfliktien sovittelun esteenä

Rovaniemi Hotelli Santa Claus – Poro luentosali (Korkalonkatu 29)  la 2.9. klo 15-17:

Väyrynen: EU:n pohjoinen ulottuvuus ja arktinen yhteistyö

Harle: Moniulotteisen ulkopolitiikan (kadonnut) idea Suomen ulkopolitiikassa

Tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Yleisö voi osallistua keskusteluun.