Huonomminkin olisi voinut käydä

Eduskuntavaalien tulokset ovat palauttaneet mieleeni tapahtumat 12 vuoden takaa.

Kevään 2011 eduskuntavaalien jälkeen kirjoitin kirjan ”Huonomminkin olisi voinut käydä”.

Kirjoitin siinä myös eduskuntavaalien tuloksesta. Ensimmäinen kommenttini oli ollut: ”huonommin ei olisi voinut käydä”.

Myöhemmin olin tullut siihen tulokseen, että myös vaaleissa olisi huonomminkin voinut käydä.

x x x

Vuoden 2011 vaaleissa Keskusta menetti 16 eduskuntapaikkaa ja putosi puolueiden suuruusjärjestyksessä neljänneksi.

Menetimme kannatustamme erityisesti Perussuomalaisille, joka sai jytkyvoiton.

Tappio oli suurin puolueen siihenastisessa historiassa. Jopa vuoden 1970 vaaleissa koettu 13 paikan menetys oli ollut pienempi.

Itse jäin valitsematta.

Olin puolueen johdon toivomuksesta ehdokkaana Uudellamaalla. Tässä vaalipiirissä menetimme puolet äänistämme ja neljästä paikastamme. Keskustan ehdokkaista sain kolmanneksi eniten ääniä ja jäin varasijalle.

Yön yli nukuttuani aloin nähdä tässä vaalituloksessa myös hyviä puolia. Saatoin sanoa taas, että ”huonomminkin olisi voinut käydä”.

Onneksi puolueen tappio oli niin murskaava, ettei sitä voitu tulkita torjuntavoitoksi ja jatkaa entiseen malliin. Puolueen oli tunnustettava tehdyt virheet ja korjattava ne.

Tappiossa oli uuden voiton siemen.

Omassakin tappiossani oli hyviä puolia.

Toimeentuloni oli turvattu, kun minulle ryhdyttiin maksamaan valtion eläkettä. Kun en ollut sidottu eduskuntatyöhön, saatoin käyttää enemmän aikaa yritystoimintaani ja muihin harrastuksiini.

Eduskuntavaalien jälkeen olin Keskustan presidenttiehdokkaana vuoden 2012 vaaleissa. Niiden yhteydessä saimme palaututuksi äänestäjien luottamuksen puolueeseen

x x x

Tänä keväänä ajatukseni ovat samankaltaiset kuin 12 vuotta sitten.

Tämän vuoden eduskuntavaaleissa Keskusta koki vielä paljon pahemman tappion kuin silloin.

Murskatappio pohjustettiin vuoden 2019 eduskuntavaaleissa ja niiden jälkeen käydyissä hallitusneuvotteluissa.

Vuoden 2019 vaaleissa Keskustan kannatus romahti edellisten vaalien 21,1 prosentista 13,8 prosenttiin. Kansanedustajien määrä putosi 49:stä 31:een.

Tappiosta huolimatta Keskusta päätti osallistua Antti Rinteen johtamaan hallitukseen yhdessä vasemmiston ja vihreiden kanssa.

Tämä ei ollut välttämätöntä maan asioiden hoitoa ajatellen.

Keskustan puoluevaltuusto oli jo päättänyt, että puoue jää oppositioon. Oli jo syntymässä sinipunahallitus, mutta Antti Rinne sai houkutelluksi Juha Sipilän hallitukseen osallistumisen kannalle.

Tänä keväänä Keskustan alamäki jatkui. Kannatus putosi 11,3 prosenttiin. Kansanedustajien määrä putosi vielä kahdeksalla, 23:een.

Voin todeta samoin kuin 12 vuotta sitten: onneksi tappio on niin suuri, että Keskusta jää nyt oppositioon.

Keskustan on koottava itsensä, korjattava linjansa ja palautettava äänestäjien luottamus itseensä, kuten maanantaina julkaisemasssani blogissa kirjoitin.

x x x

Omakin tappioni oli selvä. Nyt en selviytynyt edes varasijalle.

Nytkin voin todeta, että myös omassa vaalitappiossani on paljon hyviä puolia.

Jos olisin tullut valituksi, olisin joutunut tekemään pienentyneen eduskuntaryhmän jäsenenä kovaa ja ajoittain turhauttavaa eduskuntatyötä.

Kun en ole kansanedustaja, saan edelleen eläkettä ministeri- ja kansanedustajavuosieni perusteella.

Yritystoiminnassamme minulla on paljon tekemistä. Myös Pohjantähti-opiston toimintaa on kehitettävä ja laajennettava.

Kun en ole mukana eduskuntatyössä, voin osallistua enemmän puolueen toimintaan ja sen tulevaisuuden turvaamiseen.

x x x

Teokseni ”Huonomminkin olisi voinut käydä” on luettavissa ja kunneltavissa äänikirjana kotisivuni kirja-arkistosta.