11
marras
2022
69

Ukrainan mieletön sota on saatava loppumaan

Suomessa näyttää olevan vallalla voimakkaampi sotapropaganda kuin missään muussa länsimaassa. Sen taitaa ylittää vain Puolassa ja Baltian maissa käynnissä oleva aivopesu.

Suomen tilannetta selittää ainakin osittain maamme vireillä oleva jäsenyys sotilasliitto Natossa.

Venäjän hyökkäystä Ukrainaan käytettiin Nato-jäsenyyden hakemisen valheellisena perusteena. Tosiasiassa Suomen Nato-jäsenyys oli pantu vireille jo vuoden 2021 joulukuussa, kuten keskiviikkona julkaisemassani blogissa kirjoitin.

Ukrainan sodan pitkittyminen puolestaan ylläpitää mielialaa, joka Nato-jäsenyyttä edelleen vahvasti tukee.

Sotapropagandan avulla pidetään yllä uskoa Ukrainan voittoon. Tämä antaa perusteen jatkaa ja lisätä sotilaallista tukea Ukrainalle.

Sotapropagandassa vähätellään Ukrainan kokemia tappiota ja liioitellaan sen sotamenestystä. Venäjän kokemien tappioiden merkitystä taas paisutellaan.

Totuus tulee silloin tällöin esille Yhdysvaltain kautta.

Eilen saimme Yhdysvalloista tiedon, että Ukraina on menettänyt sodassa 100 000 sotilastaan kaatuneina ja haavoittuneina – yhtä paljon kuin Venäjä. Lisäksi kerrottiin, että sodassa on menehtynyt 40 000 siviiliä

x x x

Ukrainan kokemat tappiot ovat suhteettoman suuret.

Yleinen sääntö lienee, että hyökkääjän tappiot ovat puolustajaan verrattuna kolminkertaiset.

Ukrainan sotamenestystä on kuitenkin ylistetty. Sen sanotaan perustuvan korkeaan moraaliin, kun ukrainalaiset puolustavat omaa maataan.

Tässä propagandassa unohdetaan tahallaan sodan tausta.

Kaikki alkoi runsaat kahdeksan vuotta sitten, kun Kiovassa toteutettiin länsimaiden tukema vallankaappaus. Maan virallisesti valittu presidentti joutui maanpakoon.

Uudet vallanpitäjät ryhtyivät sortamaan Krimillä ja Donbassin alueella enemmistönä ollutta venäjänkielistä vähemmistöä. Maan armeija jakautui kahtia, alkoi raskas sisällissota.

Helmikuussa alkaneessa hyökkäyksessä Venäjä valtasi venäjänkielisiä alueita Donbassin alueella ja laajemminkin.

Taistelu venäjänkielisten alueiden puolesta on ollut peruste, joka on antanut Venäjällä tälle sodalle laajaa ja aitoa kansan kannatusta.

x x x

Sodan alkuvaiheessa Venäjä sai suhteellisen helposti vallatuksi laajoja alueita Itä-Ukrainassa.

Venäjä lienee alun perin suunnitellut enemmistöltään venäjänkielisen Harkovan suurkaupungin valtaamista.

Siitä Venäjä oli luopunut, mutta jättänyt joukkojaan Harkovan alueelle. Sen Ukrainan joukot taitavalla yllätyshyökkäyksellä valloittivat. Venäjälle menetys ei ollut ratkaisevan tärkeä.

Enemmistöltään venäjänkielisen Hersonin alueen tapahtumista on Suomen julkisuuden kautta syntynyt yksipuolinen kuva.

Venäjä valtasi Krimin niemimaahan rajoittuneet osat Hersonin aluetta ja myös Hersonin kaupungin heti sodan alkuvaiheessa.

Venäjä koki Hersonin alueelle sijoitetut Ukrainan joukot uhkaksi Krimin turvallisuudelle. Lisäksi Ukraina oli estänyt elintärkeän jokiveden pääsyn Krimille. Hyökkäyksensä alkuvaiheessa Venäjä räjäytti veden virtaamista estäneen padon.

Kesällä Venäjän sodanjohtoa arvosteltiin ankarasti siitä, että strategisesti toisarvoista aluetta Dnepr-joen länsipuolella pidettiin hallussa raskain uhrauksin.

Nyt Venäjän joukot ovat perääntymässä strategisesti tärkeämmälle ja helpommin puolustettavalle joen itäpuolelle.

x x x

Sodan alkuvaiheista saakka olen pitänyt itsestään selvänä, että Ukraina ei voi sotaa voittaa, jos voittona pidetään Venäjän joukkojen häätämistä kaikilta sen valtaamilta alueilta.

Tästä syystä olen alusta pitäen pyrkinyt siihen, että Ukraina suostuisi tulitaukoon, aselepoon ja neuvotteluihin kriisin rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi.

Sodan alkuvaiheessa olivat neuvottelujen pohjaksi tarjolla vielä kohtuulliset rauhan ehdot – ne, jotka presidentti Sauli Niinistö presidentti Vladimir Putinin kanssa keskusteltuaan välitti julkisuuteen.

Käsittelin niitä blogissani ”Ukrainan rauhansopimuksen suuntaviivat”, jonka julkaisin 15.3. 2022.

Kirjoitin, että johtavien länsimaiden tulisi mielestäni rohkaista Ukrainaa hyväksymään Venäjän ehdotukset neuvottelujen pohjaksi. Tällöin olisi ilmeisesti ollut mahdollista saada välittömästi aikaan tulitauko, joka olisi koskenut koko maata.

Kirjoitin:

Johtavien länsimaiden tulisi antaa Ukrainalle takeet siitä, että ne painostavat Venäjän hyväksymään sille kohtuulliset rauhan ehdot. Venäjää voitaisiin myös houkutella myönnytyksiin lupaamalla niiden vastapainoksi lievennyksiä päätettyihin ja suunnitteilla oleviin pakotteisiin.

Johtavilla länsimailla tulisi olla rohkeutta tällaiseen toimintaan, jos ne todella uskovat pakotteiden tehoon.”

Tähän mahdollisuuteen ei tartuttu. Johtavat länsimaat sen sijaan kannustivat Ukrainaa jatkamaan taistelua.

Sittemmin ukrainalaiset ovat kokeneet valtavia menetyksiä. Tarjolla ovat entistä raskaammat rauhan ehdot.

Nyt alkavat johtavat länsimaat olla valmiit etsimään tietä rauhaan.

Äskettäin kerrottiin, että Yhdysvallat rohkaisee Ukrainaa suostumaan neuvotteluihin Venäjän kanssa.

Suomessa on vallalla sotaisa ilmapiiri. Täällä ei rauhan puolesta saisi edes puhua.

x x x

Ukrainan tilanteen ymmärtämiseksi on tärkeää perehtyä sodan taustoihin ja siihen, kuinka se kytkeytyy meneillään olevaan ”uuteen kylmään sotaan”.

Tästä on tarjolla tietoa 28.11. julkaistavassa kirjassani ”Sota vai rauha Suomelle?”. Se tulee ostettavaksi ja tilattavaksi kirjakaupoista ja markettien kirjaosastoilta. Jo nyt teos on tilattavissa Pohjanrannan verkkokaupasta.