Syvään lamaan Suomen syöksi ”vahvan markan” politiikka

Tänään klo 11.15 TV1 esittää uusintana Politiikka-Suomi -sarjan 7. jakson ”Ikuinen lama”. Pääosissa ovat 1990-luvun lama-ajan pääministeri Esko Aho ja valtiovarainministeri Iiro Viinanen.

Tässä jaksossa minua ei edes mainita.

Ensimmäisessä jaksossa olin pääosassa. Sen nimikin, ”Voiko vitutukseen kuolla”, perustui kysymykseen, jonka olin esittänyt vuonna 1987, jolloin muodostettiin Harri Holkerin johtama sinipunahallitus.

Minun harmitukseni johtui tietysti Keskustan joutumisesta oppositioon, mutta sitä syvensi se tapa, jolla hallitus muodostettiin. Siinä rikottiin sekä parlamentarismin että puoluedemokratian periaatteita.

Eduskunnan enemmistön tahto sivuutettiin. Kokoomuksen puolue-elinten päätösten yli käveltiin.

Hallitusratkaisulla sinetöitiin Mauno Koiviston uudelleenvalinta seuraavan vuoden presidentinvaaleissa.

Toinen harmitustani syventänyt syy oli se, että hallitus ryhtyi toteuttamaan ”vahvan markan” talouspolitiikkaa, jonka tiesin olevan vahingoksi Suomen kansantaloudelle ja koko suomalaiselle yhteiskunnalle.

Harri Holkerin ja Kalevi Sorsan johtama hallitus muodostettiin nimenomaan ”vahvan markan” politiikkaa toteuttamaan.

Kerroin tuoreeltaan, mihin se johtaisi. Varoitin sen seurauksista koko hallituskauden ajan. Tämä on luettavissa kirjastani On totuuden aika 2.

x x x

Muutoin niin ansiokkaassa Politiikka-Suomen ohjelmasarjassa on ammottava aukko 1980-luvun lopun kohdalla. Siinä ei kerrota, kuinka Suomi syöstiin siihen syvään lamaan, josta ”Ikuinen lama” -jaksossa kerrotaan.

Jakso alkaa kuvauksella siitä kulutusjuhlasta, jonka keskellä suomalaiset 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa elivät. Sitä ei kerrota, kuinka nämä juhlat saivat alkunsa.

Holkerin hallituksen toteuttamalla vahvan markan politiikalla Suomea valmisteltiin EU-jäsenyyteen ja siirtymiseen yhtenäisvaluutta euroon.

Markka kytkettiin ylikorkealla kurssilla keskeisten EU-maiden valuuttoihin. Korkean valuuttakurssin puolustamiseksi korot olivat korkealla.

Samaan aikaan ryhdyttiin vapauttamaan rahamarkkinoita antamalla ensin yrityksille oikeus ottaa ulkomaisia luottoja. Kun niiden korot olivat paljon kotimaisia alhaisemmat, yritykset ryhtyivät ottamaan valuuttaluottoja ja maksamaan pois kotimaisia lainojaan.

Yrityksissä luotettiin hallituksen vakuutuksiin, että markkaa ei devalvoida. Kun vahvasta markasta pidettiin kaikin voimin kiinni, ajauduttiin pakkodevalvaatioon ja yritysten tuhoisaan konkurssiaaltoon.

Kun yritykset maksoivat pois kotimaisia luottojaan, pankit tulivat pullolleen rahaa. Tämä johti siihen, että kotitalouksille ryhdyttiin suorastaan tyrkyttämään lainoja. Niitä myönnettiin heikoin vakuuksin tai jopa ilman vakuuksia. Tämä johti myöhemmin pankkikriisiin, jonka hoitamiseen käytettiin runsaasti verovaroja.

Suomen kansantalouden tasapaino järkkyi pahasti. Syntyi valtava vaihtotaseen alijäämä. Talous ylikuumeni, kustannukset nousivat voimakkaasti ja yritysten kilpailukyky heikkeni.

Talouden ylikuumeneminen toi valtiolle runsaasti verotuloja, ja valtion menot kasvoivat muutamassa vuodessa puolella. Tämä johti myöhemmin niihin koviin menoleikkauksiin, joilla lamaa syvennettiin.

x x x

Viime lauantaina esitetyssä Alfa-TV:n Dissidentti-ohjelmassa keskustelimme Susanna Junttilan kanssa isänmurhasta, jota Esko Aho ryhtyi toteuttamaan tultuaan valituksi Keskustan johtoon vuonna 1990. Virikettä saimme videoklipistä, joka on poimittu Politiikka-Suomen ensimmäisestä jaksosta.

Käsittelimme myös 1990-luvun alun laman syitä. Lisäksi keskustelimme siitä, kuinka Ahon hallitus jatkoi vahvan markan politiikkaa vuoden 1992 lopulle saakka. Tämä syvensi lamaa ja pahensi sen seurauksia.

Hallituksen enemmistö olisi halunnut ryhtyä purkamaan hallitulla tavalla markan yliarvostusta heti, kun se aloitti työnsä.

Aho ja Viinanen kuitenkin jatkoivat vahvan markan politiikkaa. Siitä pitivät kiinni myös Suomen Pankin johtokuntaan siirtyneet Harri Holkeri ja Kalevi Sorsa. Taustalla sitä tuki voimakkaasti Mauno Koivisto.

Teoksessani On muutoksen aika 2 kerron seikkaperäisesti Ahon hallituksen toiminnasta ja sen sisäisistä talouspoliittisista erimielisyyksistä.

Paljolta pahalta olisi vältytty, jos talouspolitiikan linjaa olisi muutettu heti vaalien jälkeen.

Tämän Ahokin ainakin osittain myöntää Politiikka-Suomen lama-jaksossa.

Hän sanoo:

”Vaikka mitä olisi 1991 kesällä tehty, tai vielä alkusyksystäkin, ei tälle isolle pudotukselle olisi mahdettu mitään, mutta sen vaikutukset olisi voitu jakaa paljon tasapuolisemmin.”

Niinpä. Pudotus olisi ollut pienempi ja sen ”vaikutukset olisi voitu jakaa paljon tasapuolisemmin.”

Esko Ahon tuki ”vahvan markan” politiikalle liittyi siihen ”isänmurhaan”, jota hän ryhtyi toteuttamaan heti tultuaan valituksi Keskustan puheenjohtajaksi.

Tehdyt kohtalokkaat virheet johtivat Ahon poliittisen uran katkeamiseen vuoden 1999 eduskuntavaalien ja vuoden 2000 presidentinvaalien jälkeen.

Tästä kaikesta keskustelimme Susanna Junttilan kanssa laajemminkin viime lauantaina Alfa-TV:ssä esitetyssä Dissidentin jaksossa ”Esko Ahon kohtalokas isänmurha”.

Se on nyt katsottavissa Alfa-TV:n Permannosta.

Politiikka-Suomen jaksot ovat katsottavissa Ylen Areenasta.

Blogissa mainitut kirjat ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.