Hävittäjävalinnan vuoksi on vahvistettava luottamusta Suomen puolueettomuuteen

Tuskin kenellekään oli yllätys, että Puolustusvoimien valinta Suomen uudeksi hävittäjäksi oli F-35. Tuskin kenellekään oli yllätys, että hallitus ja eduskunta tämän hyväksyivät. Tuskin kenellekään oli yllätys, että päätös kiirehdittiin tekemään juuri nyt.

Omalta osaltani pyrin kuitenkin ennalta vaikuttamaan päätöksentekoon muun muassa 30.8.2021 julkaisemallani blogilla ”Sauli Niinistön Suomi Kaarle XII:n tiellä”. Käsittelin siinä Suomen osallistumista Afganistanin sotaan ja maamme vastuuta Ukrainan kriisin puhkeamisesta.

Kirjoitin, että Kaarle XII:n henki näyttää vaikuttavan taustalla myös vireillä olevaan Suomen hävittäjähankintaan.

”Tammikuussa 2021 tasavallan presidentti Sauli Niinistö antoi Iltalehdelle ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyneen haastattelun. Käsittelin sitä kahdessa blogissani: ”Sauli Niinistön outo haastattelu” (18.1.) ja ”Sauli Niinistö uhmaa eduskunnan tahtoa” (29.1.).

Viimeksi mainitussa kirjoitin:

”Niinistö näyttää ajattelevan, että Suomi ei pyrkisi pysyttäytymään kaikkien sotien ja selkkausten ulkopuolella. Hän spekuloi Suomen osallistumisella niihin.”

Oudoimpana kohtana haastattelussa pidin kannanottoa vireillä olevaan hävittäjähankintaan. Sen perusteena ei hänen mukaansa näytä olevankaan Suomen ilmatilan valvonta ja puolustaminen, vaan Suomen mukanaolo ”uhkatasapainossa”:

”Suomi aseistautuu siksi, että meilläkin on jotakin, joka muodostaa vastauhkaa eli samaa uhkan tasapainoa. Ei meillä ole semmoisia aseita kuin supervalloilla, mutta on esimerkiksi sellaisia kuin HX-hankinnan hävittäjät.

Miksi sitten tehdään HX-hankinta, jos kerran sotiminen ei ole välttämättä niin suuri pelkokuva? Siksi juuri, että mekin olemme omalta osaltamme mukana uhkatasapainossa. Meilläkin on aseistusta, jolla pystyy synnyttämään sen ajatuksen, että voi käydä kalliiksi. Kynnys on korkealla, Niinistö avaa ajatteluaan.”

Kehotin blogissani eduskuntaa paneutumaan tarkkaan vireillä olevan hävittäjähankinnan turvallisuuspoliittisiin perusteisiin. Ollaanko hankkimassa koneita, jotka soveltuvat parhaimmin Suomen oman ilmatilan valvontaan ja puolustamiseen vaiko maamme mukanaoloon ”uhkatasapainossa”?

x x x

Palasin myös helmikuun 27. päivänä 2021 julkaisemaani blogiin ”Hävittäjähankinnan lykkäämistä on harkittava”.

”Suomen valtiontalouden tila on vakava. Kansantalouden kasvu ja työllisyysasteen nousu tuskin yltävät lukuihin, joihin suunnitelmat valtiontalouden tasapainottamiseksi perustuvat. Pysyviä menoja ollaan tuntuvasti lisäämässä. Valtion velkaantuminen uhkaa jälleen nopeutua.

Tässä tilanteessa hävittäjähankinnan lykkääminen olisi viisas ratkaisu. Jatkamalla Hornet-koneiden elinkaarta, hankkimalla niitä lisää ja kehittämällä ohjusilmatorjuntaa voimme kohtuullisin kustannuksin ja nopeasti jopa vahvistaa ilmapuolustustamme. Myöhemmin päätettävällä punnitulla hävittäjähankinnalla voimme vahvistaa ilmapuolustustamme myös pidemmälle tulevaisuuteen.

Samalla syntyy kipeästi tarvittavaa liikkumatilaa myös maa- ja merivoimien kehittämiselle.”

Elokuun lopun blogissani totesin, että tuon kirjoituksen jälkeen valtiontalouden tila on käynyt entistä vakavammaksi. Toisaalta Suomikin on julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan alkanut perehtyä miehittämättömiin hävittäjiin, lennokkeihin. Maailmalla niitä näköjään jo laajalti ja menestyksellisesti käytetään.

Onko rutiköyhä ja velkaantuva Suomi tekemässä kautta aikojen suurimman julkisten hankintojensa munauksen käyttämällä 10 miljardia euroa pian vanhenevan kaluston hankkimiseen ja sitoutumalla sen moninkertaisiin elinkaarikustannuksiin yli 30 vuoden ajaksi?

Nyt olisi viisasta lykätä hankintapäätöstä parilla vuodella edessä olevien valtiollisten vaalien yli. Jos silloin ollaan vielä samalla kannalla, päätös voidaan tehdä nyt toteutetun valmistelun pohjalta.

Palasin vielä Mauno Koiviston ja Kaarle XII:n meille antamaan opetukseen.

”Onko todellakin 10 miljardin euron ja mittavien elinkaarikustannusten sijoittaminen pelkkään hävittäjähankintaan oikeaa rahankäyttöä Suomen puolustamiseen? Eikö maavoimiin, merivoimiin ja ohjusilmatorjuntaan olisi viisasta käyttää enemmän?

Vai onko hävittäjähankkeen ajajilla mielessä entistä mittavampi satsaus Kaarle XII tielle? Onko tarkoitus, että Suomi olisi mukana laajemmassa ”uhkan tasapainossa”?

Muistakaamme, että Alexander Stubb oli vuonna 2011 lähettämässä Suomen hävittäjiä tukemaan Naton pommituksia Libyassa. Jälkikäteen hän kiukutteli siitä, ettei hänen tahtomallaan tavalla toimittu.”

x x x

Päätös on tehty ja sen mukaan on toimittava.

Päätymistä nimenomaan F-35 -koneeseen perustellaan sillä, että se soveltuu parhaimmin oman maamme puolustamiseen. Rohkenen epäillä tätä. Tähän tarkoitukseen kaksi muuta loppusuoran ehdokasta olisivat ilmeisesti olleet parempia.

Sen sijaan F-35 soveltuu erinomaisesti kansainväliseen yhteistyöhön.

On tarjolla suuri vaara, että Suomen ilmavoimat pyritään kytkemään Baltian maiden puolustamiseen. On tarjolla suuri vaara, että Suomen hävittäjiä pyritään käyttämään operaatioihin kaukana maamme rajojen ulkopuolella.

On sanottu, että F-35 ehkäisisi maamme joutumista sotaan. Saattaa olla, että vaara joutua sotatilaan muiden maiden kanssa päinvastoin kasvaisi entisestään.

Risteilyohjusten hankkiminen kytkisi Suomen suurvaltojen väliseen ”uhkatasapainoon”.

On onnetonta, että juuri nyt jotkut ovat viritelleet keskustelua Suomen Nato-jäsenyydestä ja vieläpä kytkien meitä Ukrainan kriisiin.

Nyt tarvitaan nimenomaan luottamusta siihen, että Suomi säilyttää tulevaisuudessakin puolueettomuutensa ytimen, sotilaallisen liittoutumattomuuden ja itsenäisen uskottavan puolustuksen. Muiden valtioiden on voitava luottaa siihen, että Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin niitä vastaan.