26
maalis
2020
14

Mikä on välttämätöntä ja viisasta?

Viimeisten kahden viikon aikana olen julkaissut neljä kirjoitusta, joissa olen käsitellyt korona-viruksen aikaansaamaa taloudellista kriisiä ja sen keskellä harjoitettavaa talouspolitiikkaa.

Olen saanut pääasiassa hyväksyviä kommentteja, mutta jotkut ovat pyytäneet ottamaan lisäksi kantaa myös toimintaan korona-viruksen taltuttamiseksi. Olen tästä pidättäytynyt, enkä ota kantaa nytkään, mutta muutamia kysymyksiä aivan uusimmat vireillä olevat toimenpiteet herättävät.

Onko todella välttämätöntä ja viisasta ottaa käyttöön koko Uuttamaata koskeva liikkumisrajoitus? Eikö suurin ongelma ole pääkaupunkiseutu?

Kun työmatkaliikenne ja muukin välttämätön liikkuminen sallitaan, toimenpide koskee suhteellisen pientä osaa maakuntarajan ylittävästä liikenteestä. Onko toimenpide välttämätön ja onko se oikeassa suhteessa saavutettava hyötyyn? Eivätkö vakavat valtiovallan vetoomukset riittäisi?

Onko välttämätöntä ja viisasta sulkea ravintolat kokonaan? Eikö riittäisi, että asetettaisiin tiukkoja rajoituksia asiakkaiden määrään, mikä suosisi pieniä yrityksiä? Eikö niiden lisäksi voitaisi harkita ravintoloiden toiminnan sääntelyä siihen tapaan kuin Ruotsissa on tehty?

Nämä kysymykset heräävät senkin vuoksi, että totaalikielto ravintoloiden aukiololle saattaisi johtaa siihen, että valtio joutuisi ainakin osittain vastaamaan sulkemisen aiheuttamista tappioista.

Luottakaamme siihen, että eduskunta ottaa päätöksiä tehdessään nämä kysymykset huomioon.

Neljällä talouspolitiikkaa koskeneella kirjoituksellani (”Koronan talousvaikutuksia vähätellään”, ”Väärää politiikkaa meillä ei ole varaa jatkaa”, ”Lapset ja nuoret ovat talouskriisin riskiryhmä” ja ”Älkäämme uskoko Sixten Korkmania” olen pyrkinyt osoittamaan, että korona-viruksen aiheuttama taloudellinen kriisi ei ole tavanomainen taantuma.

Kysymyksessä on syvä ja pitkäaikainen maailmanlaajuinen lama. Maailmantalouteen on syntymässä pahempi kriisi kuin vuonna 2008. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että edellistä kriisiä hoidettiin voimakkaalla rahapoliittisella elvyttämisellä.

Keskuspankit ja pankit ovat luoneet valtavan määrän rahaa, jolle ei ole katetta reaalitaloudessa. Rahoitussektori on sairaalloisella tavalla kasvanut. Valtiot, yritykset ja kotitaloudet ovat pahasti velkaantuneet.

Suomen oma tilanne on nyt paljon pahempi kuin vuonna 2008 alkaneen kriisin yhteydessä.

Valtion, kuntien, yritysten ja kotitalouksien velkataakka on kasvanut. Maailmanlaajuinen lama iskee euroalueeseen pahasti. Voimakkaan rahapoliittisen elvytyksen vuoksi Euroopan keskuspankilla on aikaisempaa heikommat edellytykset sitä hoitaa.

Suomen valtiontalouden velka kasvoi edellisen kriisin yhteydessä voimakkaasti ja saavutimme euroalueen kriisirajan. Hallitus on jo tähän mennessä tekemillään päätöksillä kasvattanut alijäämää. Korona-viruksen torjuminen lisää sitä edelleen.

Näköpiirissä oleva kansantalouden voimakas supistuminen johtaa suoranaiseen julkisen talouden kriisiin.

Nyt alkanutta Suomen talouskriisiä ei pidä ryhtyä hoitamaan lievän taantuman lääkkeillä. On varauduttava syvän laman oloihin.

Sitä on erityisesti varottava, että ajautuisimme nykyistäkin syvemmälle euroalueen yhteisvastuuseen ja menettäisimme edelleen taloudellista itsenäisyyttämme. Väärää politiikkaa meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa jatkaa.

Laajemmat perustelut ovat luettavissa edellä mainituista blogeistani.

Globaaleja, euroalueen ja Suomen ongelmia olen käsitellyt laajalti uudessa kirjassani ”Yhteinen vuosisatamme” (ss. 190-212) . Nojaudun siinä YK:n viime syksynä julkaisemaan kestävää kehitystä käsittelevään raporttiin ja Marina Mazzucaton vuonna 2018 ilmestyneeseen teokseen ”Arvo – globaalin talouden luojat ja välistävetäjät”.

Tämä teos on luettavissa ilmaiseksi kotisivuni sähkökirja-arkistosta (paavovayrynen.fi/Sähkökirjat). Sen voi ostaa kirjakaupoista, kirja-osastoilta ja Pohjanrannan verkkokaupasta.