18
maalis
2020
10

Lapset ja nuoret ovat talouskriisin riskiryhmä

Meitä varttuneita pidetään korona-viruksen riskiryhmänä. Sitä me ilmeisesti olemmekin.

Koronan käynnistämän talouskriisin seuraukset vaarantavat kuitenkin pahiten lastemme ja heidän lastensa tulevaisuutta. Historia uhkaa toistaa tässä itseään.

Kirjoitin viime perjantaina blogin (Koronan talousvaikutuksia vähätellään). Totesin siinä, että julkisuudessa olin havainnut vain yhden arvion, joka oli tuntunut realistiselta. MTV:n haastattelun lopussa toimitusjohtaja Tuomas Malinen (GnS Economics) oli sanonut, että Suomen kansantalous saattaa supistua jopa 10 prosentilla.

Seuraavan päivän blogissani varoitin jatkamasta väärää politiikkaa (Väärää politiikkaa meillä ei ole varaa jatkaa).

Siinä kerroin Iltalehden julkaisseen Mika Koskisen tekemän haastattelun (Korona iskee talouteen), jossa Tuomas Malinen sai perustella ennustettaan. Nyt se oli synkempi kuin MTV:n haastattelussa: Suomen talous supistuisi tänä vuonna 5 prosentilla ja ensi vuonna 14 prosentilla.

Tässä kirjoituksessa kertasin Suomen taloushistoriaa ja varoitin siitä, että nyt alkanutta Suomen talouskriisiä ryhdyttäisiin hoitamaan lievän taantuman lääkkeillä. On varauduttava syvän laman oloihin.

Siitä varoitin erityisesti, että ajautuisimme syvemmälle euroalueen yhteisvastuuseen ja menettäisimme edelleen taloudellista itsenäisyyttämme.

x  x  x

Sittemmin arviot ovat muuttuneet realistisemmiksi, mutta vähättely on edelleen jatkunut. Eilen Etlasta myönnettiin, että talous saattaa supistua tänä vuonna 5 prosentilla, mutta jatkosta ei sanottu mitään. On ilmeistä, että Malisen ennuste seuraaville vuosille on lähellä oikeaa: ensi vuonna pudotusta 14 prosenttia ja seuraavanakin vielä 11.

Useimmat ennustajat eivät ole ymmärtäneet, että maailman ja erityisesti euroalueen talous ovat kuilun partaalla sen vuoksi, että keskuspankit ja pankit ovat luoneet edellisen kriisin helpottamiseksi valtavan määrän rahaa, jolla ei ole katetta reaalitaloudessa. On syntynyt suunnaton velkakupla, jossa valtioiden lisäksi elävät myös yritykset ja kotitaloudet. Nyt tämä kupla puhkeaa.

Talouspoliittista keskustelua johtavat etenkin pankkien ja elinkeinoelämän ekonomistit. Valtiota vaaditaan massiiviseen elvytykseen.

Suomessa on kolmen viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana tehty kaksi pahaa virhettä, joista kirjoitin viime viikon blogeissani. Niiden vuoksi valtiontaloutemme on pahasti velkaantunut. Tämä taakka on meidän lastemme ja heidän lastensa kannettavana. Nyt vaaditaan, että taakkaa tulisi tuntuvasti kasvattaa.

Vuonna 1990 Suomen valtionvelka oli alle 10 miljardia euroa. Vahvan markan talouspolitiikan seuraukset nostivat sen viidessä vuodessa yli 60 miljardiin euroon, vaikka tänä aikana toteutettiin kipeitä menoleikkauksia, joiden kielteiset seuraukset ovat ulottuneet meidän päiviimme saakka.

Tämän jälkeen valtion velan määrä vakiintui ja hieman alenikin. Vuonna 2008 finanssikriisin alkaessa valtion velan määrä oli runsaat noin 54 miljardia euroa. Suomen onneton jäsenyys euroalueessa ja sen vuoksi syntynyt talouden ”menetetty vuosikymmen” nosti velan määrän kymmenessä vuodessa lähes kaksinkertaiseksi yli sataan miljardiin euroon. Vuonna 2018 velkaa oli 105 miljardia euroa. Ennen kriisiä tehdyissä ennusteissa velan määräksi tälle vuodelle saatiin 109 miljardia.

Suomen julkisen talouden suhteellinen osuus on noussut euroalueen kriisitasolle. Kun velkaa joka tapauksessa joudutaan nyt lisäämään ja kun kansantalous samaan aikaan tuntuvasti supistuu, Suomen luottokelpoisuus ilman muuta heikkenee.

x  x  x

Valtion velan paisumisen merkitystä on vähätelty sanomalla, ettei sitä ole tarpeen maksaa takaisin. Välttämättä ei tarvitsekaan, mutta mitä enemmän sitä on, sitä vähemmän lisää voi ottaa. Tämän koemme nyt. Ja kun joudumme kuitenkin lisää ottamaan, kaventuu jälleen tulevaisuuden liikkumavara.

Toinen väite on ollut, että korot ovat alhaalla eivätkä nouse tulevaisuudessakaan. Tämäkään väite ei ole välttämättä pätevä. Nyt on syntynyt maailmantalouteen myllerrys, joka saattaa johtaa siihen, että rahatalous alkaa tervehtyä ja rahalle tulla jälleen hinta. Tämä muutos aiheuttaisi pahan iskun valtioille ja pankeille, mutta valitettavasti myös velkaantuneille yrityksille ja kotitalouksille.

Toistan varoitukseni siitä, että nyt alkanutta Suomen talouskriisiä ryhdyttäisiin hoitamaan lievän taantuman lääkkeillä. On varauduttava syvän ja pitkän laman oloihin. Vähäistä valtiontalouden liikkumavaraa on käytettävä hyvin harkiten.

Miten liikkumavaraa on käytettävä? Tästä minulla on omakohtaista kokemusta 1970-luvun puolivälistä, jolloin hoidin Miettusen III hallituksen työministerinä ensimmäisen öljykriisin synnyttämää lamaa.

Otimme käyttöön suhdannepoliittiset lainat ja avustukset.

Hyvä esimerkki niiden käytöstä on silloin toimintaansa aloitelleen keramiikkayritys Pentikin auttaminen kriisin yli. Ilman tätä tukea yritys olisi ilmeisesti tehnyt vararikon.

Huono esimerkki on se, että yrityksiä tuettiin tuottamaan tavaraa varastoon. Jopa selluvarastoja paisutettiin. Tämä hidasti myöhemmin lamasta toipumista.

x  x  x

Erityisesti varoitan edelleen siitä, että ajautuisimme syvemmälle euroalueen yhteisvastuuseen ja menettäisimme edelleen taloudellista itsenäisyyttämme.

Suomikin joutuu maksamaan osansa Euroopan unionin ja euroalueen finanssipoliittisesta elvytysrahoituksesta. Sen käyttöä on hillittävä.

Uusiin vastuisiin ei pidä sitoutua. Sen sijaan on varauduttava euroalueen ainakin osittaiseen purkautumiseen ja Suomen taloudellisen itsenäisyyden palautumiseen.

Euroopan keskuspankkikin toimii jäsenvaltioiden, niiden keskuspankkien, vastuulla. Jos holtiton rahapolitiikka johtaa sen kaatumiseen, mekin joudumme veronmaksajina laskun maksajiksi.

Hallitusta on syytä varoittaa vakavasti virheistä, joiden seuraukset voivat olla meille raskaammat kuin kahden edellisen aiheuttamat.

Olisihan se ironista, jos nykyinen nuori poliitikkopolvi siirtäisi talouskriisin synnyttämän taakan oman sukupolvensa ja omien lastensa kannettavaksi.