Koronan talousvaikutuksia vähätellään

Pankkien ekonomistit ja muut talousasiantuntijat ovat viime päivinä esittäneet arvioitaan korona-viruksen vaikutuksista Suomen kansantalouteen. Yleinen viesti on ollut, että saattaisimme olla painumassa taantumaan, jossa talous hieman supistuu.

Julkisuudessa olen havainnut vain yhden arvion, joka tuntuu realistiselta. MTV:n haastattelun lopussa toimitusjohtaja Tuomas Malinen (GnS Economics) sanoi, että Suomen kansantalous saattaa supistua jopa 10 prosentilla. Tätä hänellä ei valitettavasti ollut tilaisuutta perustella.

Oma käsitykseni on, että maailmantalouteen on syntymässä pahempi kriisi kuin vuonna 2008. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että edellistä kriisiä hoidettiin voimakkaalla rahapoliittisella elvyttämisellä.

Keskuspankit ja pankit ovat luoneet valtavan määrän rahaa, jolle ei ole katetta reaalitaloudessa. Rahoitussektori on sairaalloisella tavalla kasvanut. Valtiot, yritykset ja kotitaloudet ovat pahasti velkaantuneet.

Olen käsitellyt näitä ongelmia uudessa kirjassani ”Yhteinen vuosisatamme” (ss. 190-212) . Nojaudun siinä YK:n viime syksynä julkaisemaan kestävää kehitystä käsittelevään raporttiin ja Marina Mazzucaton vuonna 2018 ilmestyneeseen teokseen ”Arvo – globaalin talouden luojat ja välistävetäjät”.

Suomen tilanne on nyt paljon pahempi kuin vuonna 2008 alkaneen kriisin yhteydessä.

Silloin kansantaloutemme supistui lyhyessä ajassa 10 prosentilla. Suomen jäsenyys euroalueessa johti siihen, että jouduimme kokemaan ”menetetyn vuosikymmenen”, jolloin taloutemme ei kasvanut lainkaan. Vasta äskettäin kansantulomme kohosi vuoden 2007 tasolle.

Valtion, kuntien, yritysten ja kotitalouksien velkataakka on kasvanut. Valtion velkaa kasvatti sekin, että jouduimme tukemaan euroalueen kriisimaita.

Taloudellisen itsenäisyyteensä säilyttäneessä Ruotsissa kansantalouden romahdus oli pienempi. Heti pudotuksen jälkeen talous alkoi kasvaa ja työllisyysaste kohota. Julkinen talous säilyi terveellä pohjalla.

Myös koronan synnyttämä maailmantalouden kriisi koettelee Suomea pahemmin kuin Ruotsia. Se iskee euroalueeseen pahasti. Voimakkaan rahapoliittisen elvytyksen vuoksi Euroopan keskuspankilla on aikaisempaa heikommat edellytykset sitä hoitaa.

Suomen valtiontalouden velka kasvoi edellisen kriisin yhteydessä voimakkaasti ja saavutimme euroalueen kriisirajan. Hallitus on jo tähän mennessä tekemillään päätöksillä kasvattanut alijäämää. Korona-viruksen torjuminen lisää sitä edelleen. Kansantalouden kasvun hidastuminen tai sen jopa voimakas supistuminen johtaa suoranaiseen julkisen talouden kriisiin.

On valitettavaa, ettei edellisen finanssikriisin jälkeen saatu aikaan keskustelua niistä ongelmista, joihin Suomen jäsenyys euroalueessa on johtanut. Kesällä 2015 tein kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa. Senkään pohjalta eduskunnassa ei saatu aikaan keskustelua, kun aloite vuoden 2016 lopulla haudattiin perustuslakivaliokuntaan.

Kunnollinen keskustelu jäsenyyden aiheuttamista ongelmista olisi saattanut johtaa siihen, että Suomi ei olisi ainakaan lisännyt sitoutumistaan euroalueeseen. Edessä olevan kriisin yhteydessä tätä saatetaan katua.

Väärästä politiikasta koko kansa kärsii.

Blogissa mainittu teokseni ”Yhteinen vuosisatamme” on luettavissa ilmaiseksi kotisivuni sähkökirja-arkistosta (paavovayrynen.fi). Sen voi ostaa kirjakaupoista, kirja-osastoilta ja Pohjanrannan verkkokaupasta.