Vaalityötä videoilla

Julkaisin 26.4. blogin, jossa kerroin suunnitelmista eurovaalien kampanjan toteuttamiseksi. (On totuuden aika)

Kirjoitin kokemusten eduskuntavaaleista osoittavan, että myös maakunta- ja paikallislehtien toimintaperiaatteet ovat muuttuneet. Johtavien poliitikkojen järjestämistä vaalitilaisuuksista tehtiin aikaisemmin yleensä uutisjuttuja ja heitä haastateltiin. Nyt tämäkin julkisuus on vähäistä ja valikoivaa.

Tästä syystä ja vaimoni sairauden vuoksi kerroin ilmeisesti luopuvani laajasta maakuntakampanjasta ja turvautuvani kampanjassani pääasiassa sosiaaliseen mediaan, varsinkin videoiden käyttöön.

Ennen lopullista ratkaisua päätin kuitenkin selvittää, millaista näkyvyyttä vaalikiertueemme maakuntalehdissä saisi. Lähetin toimituksille kysymyksen:

”Erityisesti haluaisin tietää, millaista julkisuutta puolueen puheenjohtajat levikkialueellenne tullessaan lehdessänne saavat. Tehdäänkö vaalitilaisuuksista uutisjuttuja? Tehdäänkö tässä yhteydessä puheenjohtajien haastatteluja?”

Tulos oli paha pettymys. Useimmat maakuntalehdet ovat siirtyneet Helsingistä johdettujen mediatalojen ohjaukseen. Juuri mitään julkisuutta ei olisi saatavissa.

Leimallisesti maakunnallinen Keskisuomalainenkin vastasi:

”Kysyitte, miten hoidamme eurovaalien uutisoinnin Keskisuomalaisessa. Nojaamme uutishoidossa STT:hen ja omaan uutistoimitukseemme Uutissuomalaiseen. Lisäksi seuraamme keskisuomalaisten ehdokkaiden vaalikampanjointia. Puheenjohtajahaastatteluja emme Keskisuomalaisessa erikseen tee.”

Laajalle maakuntakierrokselle on turha lähteä, kun sitäkään kautta ei olisi mahdollista saada näkyvyyttä tiedotusvälineissä. Niinpä on turvauduttava someen ja varsinkin videoihin.

Videokampanjaa valmistellessani kaivoin Youtubesta esiin viiden vuoden takaisia videoita. Olin ällistynyt, kun huomasin, että ehdokasnumeroni oli silloin sama kuin  nytkin, 210. Tätä en muistanut. Aikamoinen sattuma.

Maaliskuun alussa julkaistu kampanjan avaus (https://www.youtube.com/watch?v=HNLXnp0MsZs) saavutti lähes 53 000 näyttökertaa. Sitä voisi käyttää melkein sellaisenaan nytkin, mutta alussa mainittu maakuntakierros jää nyt lähes kokonaan toteuttamatta. Videon lopun mainoksessa esiintyvä kuningaspossu tuli mukaan sen vuoksi, että vuoden 2012 presidentinvaalien yhteydessä minusta tehtiin tämä Angry Birds -hahmo.

Kuningasmukeista tuli suosittu tuote. Ne saivat huomiota mediassakin. (https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000749031.html)

Toisessa suositussa videossa haastattelin itse itseäni Suoharjun tilamme pihalla (https://www.youtube.com/watch?v=M_hju7tL5sg). Näyttökertoja kertyi noin 6000. Haastattelu on sisällöltään edelleen ajankohtainen.

Tämän videon idea perustui Subilla aikanaan esitettyyn ohjelmasarjaan Me, Myself and I, jossa haastattelin vieraita ja myös itseäni.

Haastattelun lopussa otin kantaa sen puolesta, että muiden jäsenmaiden pitäisi hyväksyä Britannian pääministerin David Cameronin ehdotukset unionin uudistamiseksi. Hänhän esitti, että päätösvaltaa tulisi palauttaa jäsenmailla ja estää unionia liiaksi puuttumasta jäsenmaiden asioihin.

Jos näin olisi menetelty, brittien enemmistö olisi äänestänyt EU:ssa pysymisen puolesta ja Brexit olisi voitu välttää. Ehkä vieläkin voidaan, jos järjestetään Tähtiliikkeen ohjelmassa (Eurovaaliohjelma) ehdotettu Hallitusten välinen konferenssi (HVK).

Kolmas suosittu vaalivideoni oli lohdutuslauluni Jutta Urpilaiselle (https://www.youtube.com/watch?v=aEEp4S87iSw).  ”Satumaa” -karaoke saavutti 43 000 näyttökertaa. Tämä oli katkera pala samoissa vaaleissa ehdolla olleelle Hannu Takkulalle, jonka ammattimiehen otteella tehty hieno musiikkivideo sai vain runsaat 1500 katsojaa.

Videon lopussa vihjasin, että voisin pyrkiä ehkä tangokuninkaaksi, ellen pääsisi äänikuninkaaksi. Lopetin:  ”Miettikääpä sitä”. En aivan päässyt, mutta tangolaulajan uraa en ole jatkanut.

Mietin parhaillaan, milaisia videoita nyt tuotamme. Hyvät neuvot ja vihjeet ovat enemmän kuin tervetulleita.

Parhaimmista palkitsen matkalla Brysseliin, jahka tulen sinne lähetetyksi.