Ulkopoliittista vaikenemista
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö teki viime lauantaina harvinaislaatuisen aloitteen ulkopolitiikan saamiseksi eduskuntavaalitaistelun keskiöön.
Niinistö twiittasi: ”Eduskunta määrittelee Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjat selonteossaan. Niitä noudatetaan. Siksi vaalien alla olisi hyvä keskustella mitä linjaa kukin tavoittelee.”
Tartuin Niinistön esittämään haasteeseen eilisaamuna julkaisemallani blogilla (Tähtiliikkeen syrjiminen tukahduttaa keskustelun). Kirjoitukseeni sisältyi kymmenen kysymystä, joista mielestäni pitäisi keskustella.
Uskoin, että hiljaisena uutispäivänä avoin kirjeeni Sauli Niinistölle ylittäisi uutiskynnyksen ja siihen sisältyvistä asioista syntyisi vilkasta keskustelua. Mediassa vallitsi kuitenkin rikkomaton hiljaisuus.
Lähetän kirjoitukseni tiedotusvälineille vielä uudelleen. Ehkä se nyt huomataan.
Voin lisätä eilen esittämieni keskustelunaiheiden luetteloon vielä kolme:
- Kansainvälinen yhteistyö ilmastonmuutoksen torjumiseksi; toiminnan painopiste maihin, joissa ilmastonmuutosta voidaan tehokkaimmin torjua; kehitysyhteistyövarojen ja muun kansainvälisen rahoituksen lisääminen ja suuntaaminen näihin investointeihin; suomalaisen teknologian vienti.
- Maahanmuuttopolitiikka; rajatarkastusten palauttaminen muiden Pohjoismaiden tapaan; Suomen pakolaiskiintiön pienentäminen.
- Siirtyminen hallitsemattoman globalisaation ja ylikansallisen yhdentymisen aikakaudesta uuteen maailmaan ja Eurooppaan; globalisaation hallinta; kansallisvaltioiden vahvistuminen; uusi kauppapolitiikka ja sen vaikutukset; uusi siirtolaisuus-ja maahanmuuttopolitiikka.
Kylmän sodan kauden päätyttyä tiedotusvälineissä väitettiin, että tuolloin ei ulkopolitiikasta saatu tai voitu keskustella. Puhuttiin itsesensuurista.
Mistä nyt on kysymys? Eikö ulkopolitiikasta edes tasavallan presidentin kehotuksesta haluta keskustella?
Kun Tähtiliike ei ole saanut viestejään muutoin julkisuuteen, julkaisimme eilisissä Helsingin Sanomissa ilmoituksen, johon sisältyi kirjoitukseni ”Kansanvallan hätäkellot” .
Esitin siinä oman käsitykseni siitä, miksi Yleisradio ei ole kutsunut Tähtiliikettä eduskuntapuolueiden vaalikeskusteluihin ja –ohjelmiin:
”Yleisradio on valtion omistama verovaroin rahoitettava tiedotusväline, jonka tulisi noudattaa ehdotonta tasapuolisuutta erityisesti valtiollisten vaalien yhteydessä. Sen toiminnasta vastaa muita eduskuntapuolueita edustava hallintoneuvosto. Puheenjohtajan puolue Siniset on muodollisesti täsmälleen samassa asemassa kuin Tähtiliike.
Suomen valtapuolueet haluavat jatkaa viime vuosien politiikkaa. Suomea viedään sotilasliitto Natoon ja EU-liittovaltioon, maahanmuuttopolitiikka on holtitonta, köyhiä kyykytetään ja Helsingin seutua ruuhkautetaan maakuntia tyhjentämällä.
Tähtiliike on ainoa vastavoima tälle politiikalle. Siksi se pyritään vaientamaan.
Muun median on aika soittaa kansanvallan hätäkelloja.”
Seuraavien kahden viikon aikana saamme tietää, saako tasavallan presidentin vetoomus aikaan keskustelua edes ulko-, turvallisuus- ja Eurooppa-politiikasta.
