Luetun ymmärtämisestä
Kirjoitin eilen blogin ”Sipilän on peruutettava eronpyyntönsä”. Se herätti vilkasta keskustelua sekä Uudessa Suomessa (Sipilän on peruttava eronpyyntönsä) että Facebook-sivullani (Facebook). Monet kommentit osoittavat, että kirjoitukseni oli huonosti luettu ja heikosti ymmärretty.
Kirjoitin vakavasta perustuslaillisesta ongelmasta, jonka pääministeri Juha Sipilän tasavallan presidentille esittämä eronpyyntö on saanut aikaan.
Sipilän eronpyyntöä on pidetty nerokkaana taktisena vetona, jota – Timo Soinin kieltä käyttääkseni – kukaan pässinpää ei ollut ymmärtänyt ottaa huomioon.
Sipilän ihaillaan käyttäneen taitavasti hyväkseen asemaansa pääministerinä, jolla on yksinään oikeus pyytää hallituksensa eroa tasavallan presidentiltä. Tasavallan presidentillä puolestaan ei ole perustuslain mukaan muuta mahdollisuutta kuin myöntää ero.
Perustuslain 64 §:n mukaan (Valtioneuvoston ja ministerin ero):
”Tasavallan presidentti myöntää pyynnöstä eron valtioneuvostolle tai ministerille. Ministerille presidentti voi myöntää eron myös pääministerin aloitteesta.”
Sipilä neuvonantajineen näyttää jättäneen huomiotta perustuslain 61 §:n (Valtioneuvoston muodostaminen) määräykset, joiden mukaan:
”Eduskunta valitsee pääministerin, jonka tasavallan presidentti nimittää tähän tehtävään. Muut ministerit presidentti nimittää pääministeriksi valitun tekemän ehdotuksen mukaisesti.
Ennen pääministerin valintaa eduskuntaryhmät neuvottelevat hallitusohjelmasta ja valtioneuvoston kokoonpanosta. Näiden neuvottelujen tuloksen perusteella, kuultuaan eduskunnan puhemiestä presidentti antaa eduskunnalle tiedon pääministeriehdokkaasta. Ehdokas valitaan pääministeriksi, jos eduskunnassa toimitetussa avoimessa äänestyksessä enemmän kuin puolet annetuista äänistä on kannattanut hänen valitsemistaan.”
Antti Kaikkosen eduskuntaryhmille osoittama neuvottelukutsu osoittaa perustuslain edellyttävän, että maassa tulee olla poliittisesti vastuunalainen hallitus. Kun Juha Sipilän johtama valtioneuvosto muuttui toimitusministeristöksi, oli käynnistettävä perustuslain 61§:n mukainen menettely uuden hallituksen muodostamiseksi.
Kaikkosen kaikille eduskuntaryhmille osoittama kutsu on sanasta sanaan tällainen:
”Kutsu eduskuntaryhmille hallituksen muodostamista koskevaan neuvotteluun
Juha Sipilän hallitus jätti eronpyyntönsä 8.3.2019. Tasavallan presidentti myönsi eron ja pyysi hallitusta toimimaan toimitusministeristönä.
Perustuslakiin viitaten kutsun eduskuntaryhmät neuvottelemaan hallituksen muodostamisesta.
Neuvottelu pidetään 12.3. klo 14.30 eduskunnassa, Pikkuparlamentissa, ulkoasiainvaliokunnan huoneessa.
Kutsun neuvotteluun kaikkien eduskuntaryhmien puheenjohtajat ja pääsihteerit.
Tulen ehdottamaan eduskuntaryhmille, että nykyinen hallitus jatkaisi toistaiseksi toimitusministeristönä. Perustelen tätä eduskuntavaalien läheisyydellä. Arvioni mukaan tässä tilanteessa ei ole edellytyksiä aloittaa hallitusneuvotteluja poliittisen hallituksen muodostamisesta.
Toimitusministeristö jatkaa, kunnes vaalien jälkeen uusi hallitus on muodostettu perustuslain määrittelemällä tavalla.
Prosessista on konsultoitu oikeuskansleria.
Olen keskustellut asiasta myös tasavallan presidentin kanssa.”
Tiistain neuvottelussa Kaikkonen yrittää saada eduskuntaryhmät siunaamaan pääministerin tasavallan presidentille jättämän eronpyynnön.
Eilisessä blogissani kirjoitin:
”Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan hallituspuolueista vain Keskusta on hyväksynyt Sipilän menettelyn. Muut kaksi olivat sitä vastaan. Myös suurimmat oppositioryhmät ovat arvostelleet pääministerin jättämää eronpyyntöä. Sipilän menettelyllä ei siis näytä olevan eduskunnan enemmistön tukea.”
Eduskuntaryhmien ei tule hyväksyä Kaikkosen ehdotusta. Ne voivat kehottaa ja niiden tulee kehottaa Juha Sipilää peruuttamaan hallituksensa eronpyynnön.
