16
helmi
2019
7

Tervettä järkeä ilmastopolitiikkaan

Osallistuin torstaina Sitran, WWF:n ja Helsingin Sanomien järjestämään eduskuntapuolueiden puheenjohtajien paneelikeskusteluun Helsingin Sanomatalossa.

Tässä on mallia Yleisradiolle, jonka hallintoneuvosto on yrittänyt pudottaa minut pois eduskuntapuolueiden puheenjohtajille järjestettävistä vaaliohjelmista. Päätöksestä on kanneltu Eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Vastaisen varalle olen tehnyt kansalaisaloitteen Yleisradiosta annetun lain muuttamiseksi siten, että puolueiden tasapuolinen kohtelu sen vaaliohjelmissa turvataan. Se on nyt allekirjoitettavissa verkkosivulla https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3883.

Sanomatalon keskustelun voi katsoa kokonaisuudessaan verkko-osoitteesta Pohjantähtilehti.fi

Keskustelun pohjana oli joukko ennusteita ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja yksityiskohtaisia vaatimuksia toimenpiteiksi, joilla sitä pitäisi torjua.

Loppupuheenvuorossa meitä pyydettiin kertomaan, miksi omaa puoluettamme tulisi äänestää. Vastasin, että Tähtiliike kyseenalaistaa sen yhden totuuden, jota ilmastopolitiikassa julistetaan.

Ilmasto on monimutkainen kokonaisuus, johon vaikuttavat monet tekijät. Suomen vaikutus ilmastonmuutokseen ja sen torjumiseen on häviävän pieni. Suomalaisia ei pidä kiusata ja syyllistää, eikä pidä ryhtyä kansantaloudellisesti järjettömiin toimenpiteisiin, kuten sähköautoilun voimakkaaseen edistämiseen tai turvetuotannon lopettamiseen.

Ilmastonmuutospolitiikkaa on tarkasteltava laajasta kansainvälisestä näkökulmasta. On tehtävä kaikki mahdollinen ilmastonmuutoksen torjumiseksi eurooppalaisella tasolla ja maailmanlaajuisesti.

Kun Neuvostoliitto ja Varsovan liitto kolme vuosikymmentä sitten hajosivat, Suomi ryhtyi rahoittamaan ympäristöinvestointeja Venäjän puolella ja Baltian maissa, kun laskettiin, että tämä on tehokkain tapa suojella Suomen omaa ympäristöä. Tultuaan vuoden 1995 alussa EU:n jäsenmaaksi, Suomi ryhtyi toteuttamaan samaa politiikkaa sen puitteissa.

Näin pitää nytkin ajatella. On luotava kansainvälinen järjestelmä, jonka puitteissa kehittyneet teollisuusmaat voivat rahoittaa kehitysyhteistyövaroin ja muita kanavia käyttäen ilmastonmuutosta hidastavia hankkeita siellä, missä niiden vaikuttavuus on suurinta.

Ilmastopoliittinen keskustelu tuo mieleen uskonnolliset herätysliikkeet, joissa myöhäisheränneet usein todistavat kiivaimmin.

Maailmanlaajuiset ympäristöongelmat tulivat laajaan tietoisuuteen jo 1970-luvun alussa, jolloin Rooman klubi julkaisi raporttinsa ”Kasvun rajat”. Sen innoittamana kirjoitin vuonna 1974 ilmestyneen kirjani ”On muutoksen aika”. Teos on luettavissa sähköisenä kotisivuni paavovayrynen.fi kautta.

1970-luvulla yhdistimme toisiinsa Ruotsin Keskustapuolueesta Suomeen levinneen vihreän aallon ja alkiolaisen ihmisyysaatteen, joka nojautuu henkisiin, hengellisiin ja yhteisöllisiin arvoihin. Materialismi on tuhoisaa sekä luonnolle että ihmisille.

Syntyi kestävän kehityksen periaatteisiin nojautuva ohjelma, joka nosti Keskustan 1980-luvun lopulla Suomen suurimmaksi puolueeksi.

Tätä politiikkaa olen siis lähes 50 vuoden ajan toteuttanut, ja se on myös Tähtiliikkeen politiikan perusta.

Tähtiliikkeen vaalilause on ”Terve Suomi”. Toimimme köyhyyden poistamiseksi ja luonnontaloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen edistämiseksi koko Suomessa. Edistämme kestävää, tervettä kehitystä myös Euroopassa ja maailmanlaajuisesti.

”Terve Suomi” on hyvä iskulause myös sen vuoksi, että Suomen politiikassa tulee olla tervettä järkeä. Ilmastopoliittisessa keskustelussa sitä nyt erityisesti tarvitaan.