1
marras
2018
10

Isäntämaasopimus ja sotaharjoitukset uuteen harkintaan

Eduskunnan viime viikon kyselytunnilla Vasemmistoliiton kansanedustaja Markus Mustajärvi esitti ryhmänsä puolesta kysymyksen Suomen osallistumisesta Norjassa toteutettavaan Naton sotaharjoitukseen.

Ilmoitin ennakkoon oman eduskuntaryhmäni puolesta, että haluan esittää kysymyksen samasta aihepiiristä. Puheenvuoroa en kuitenkaan saanut.

Kysymykseni olisi ollut tällainen:

”Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on lukuisissa lausunnoissaan todennut, että sotilaallinen liittoutumattomuus palvelee nykyoloissa parhaimmin Suomen turvallisuusetuja. Toisaalta hän on todennut, että Suomi menettäisi liittoutumattomuuteen liittyvän edun, jos Venäjä alkaisi pitää Suomea samankaltaisena turvallisuusuhkana kuin sotilasliitto Natoa.

Kysyn puolustusministeri Jussi Niinistöltä, miksi Suomi osallistuu sotaharjoituksiin, jotka ovat omiaan heikentämään Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden uskottavuutta ja vaarantamaan liittoutumattomuuden meille antaman turvallisuusedun.”

Kun en voinut kysyä, vastausta en saanut. Lisäkysymykseni olisi koskenut Suomen ja Naton välisen isäntämaasopimusta ja sen tulkintaa. Sekin saattaa osaltaan heikentää Suomen liittoutumattomuuspolitiikan uskottavuutta.

Lisäkysymyskin olisi ollut hyvin ajankohtainen, sillä Suomen ja Ruotsin osalta Norjassa toteutettavassa Naton sotaharjoituksessa nojaudutaan syyskuussa 2014 allekirjoitettuihin isäntämaasopimuksiin.

Suomen osalta sopimuksen allekirjoitti puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg. Valtuutuksen hän sai hallituksen ulko- turvallisuuspoliittiselta ministerivaliokunnalta, joka päätti asiasta tasavallan presidentti Sauli Niinistön johdolla saman vuoden heinäkuussa. Sopimusta ei käsitelty eduskunnassa.

Ruotsissa hallitus vei sopimuksen valtiopäivien käsiteltäväksi, ja se astui siten voimaan vasta toukokuussa 2016. Valtiopäivät asetti sopimuksen soveltamiselle kaksi tärkeää reunaehtoa. Nato-joukkoja voi tulla maahan vain Ruotsin kutsusta. Sopimus ei anna Nato-maille oikeutta sijoittaa ydinaseita Ruotsin alueelle.

Suomen osalta sopimuksen tulkinnasta on tiettävästi esiintynyt epäselvyyksiä ennen muuta sen suhteen, voivatko Nato-joukot tulla maahamme omasta aloitteestaan.

Isäntämaasopimuksen 10. kohdan mukaan se on voimassa toistaiseksi, jollei osallistuja irtisano sitä ilmoittamalla asiasta kirjallisesti kaikille muille osallistujille kuusi kuukautta etukäteen.

Sopimusta voidaan 11. kohdan perusteella muuttaa tai muuntaa kirjallisesti kaikkien osallistujien keskinäisellä suostumuksella.

Suomen on syytä avata keskustelut isäntämaasopimuksen täsmentämiseksi siten, että mukaan otetaan ainakin Ruotsin valtiopäivien päättämät rajaukset. Samalla voitaisiin korjata sopimuksen solmimisen yhteydessä tehty ilmeinen menettelytapavirhe ja saattaa muutettu tai muunnettu sopimus eduskunnan käsiteltäväksi.

Eduskuntavaalien jälkeen käytävissä hallitusneuvotteluissa on syytä käydä perusteelliset keskustelut niistä periaatteista, joilla Suomi toteuttaa omia sotaharjoituksiaan ja osallistuu muiden maiden ja Naton toteuttamiin sotaharjoituksiin.

Uskottava sotilaalliseen liittoutumattomuuteen perustuva ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinja ja siihen liittyvät selkeärajaiset yhteistoimintasopimukset ulkovaltojen kanssa palvelevat parhaimmin Suomen turvallisuusetuja.