10
marras
2017
7

Luokan parasta oppilasta ei EU:ssa palkita

Sain aamulla sähköpostia Metsästyskoiraharrastajat ry:ltä. He pyysivät tukea vaatimukselleen, että susikantaa on ryhdyttävä pitämään tehokkaasti kurissa. En ole metsästyksen harrastaja eikä minulla ole koskaan ollut minkäänlaista koiraa. Tästä huolimatta tuen heidän vaatimustaan.

Susien aiheuttamat vahingot ja haitat ovat havainnollinen osoitus siitä, mihin EU:n puitteissa toteutettava alkuperäisen luonnon suojelu on johtanut.

Vastustin aikanaan Suomen liittymistä Euroopan unioniin sen vuoksi, että meille oli tarjolla parempi vaihtoehto, Euroopan talousalue ja Pohjolan yhteisö. Meillä olisi säilynyt itsenäinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, maatalouspolitiikka ja aluepolitiikka, emmekä olisi joutuneet mukaan ylikansalliseen päätöksentekoon.

Ajattelin, että EU voisi olla hyödyllinen ilmastopolitiikassa ja muussa toiminnassa  rajat ylittävien ympäristöongelmien hoitamiseksi. Sen sijaan pelkäsin, että sen puuttuminen alkuperäisen luonnon suojelemiseen  saattaisi aiheuttaa ongelmia. Arvelin julkisuudessakin, että Suomi saattaisi joutua EU:n susilaitumeksi.

Kysymys ei ole ollut vain susista ja muista suurpedoista. Heti alkuun  tulivat ylimitoitetut ja kyseenalaisella tavalla toteutetut Natura-ohjelmat. Sitten olemme saaneet kärsiä muun muassa merimetsojen aiheuttamista haitoista ja liito-oravien suojelun varjolla metsien käyttöön kohdistetuista rajoituksista.

Viime aikoina on käynyt ilmeiseksi, että Suomi on joutumassa kohtuuttomaan asemaan myös ilmastopolitiikassa. Ensin meille tuli ylimitoitettu osuus EU:n sisäisessä taakanjaossa. Sitten ryhdyttiin rajoittamaan Suomen mahdollisuuksia täyttää nämä velvoitteet LULUCF-laskentasääntöjen ja metsäbiomassojen kestävyyskriteerien kautta.

Kun nämä suunnitelmat tulivat julki, tein Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle Donald Tuskille 24.11.2016 kirjallisen kysymyksen siitä, kuinka EU:ssa estetään jokin jäsenmaan joutuminen kohtuuttomaan asemaan sen vuoksi, että päätöksenteon eri ”siiloista” tulee yhtä aikaa samansuuntaisia kielteisiä päätöksiä.  (https://www.paavovayrynen.fi/2016/11/24/suomen-metsatalous-on-pelastettava/)

Kysymykset Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle ovat harvinaisia. Katsoin kuitenkin perustelluksi tehdä sen siitäkin syystä, että pohjoisille jäsenmaille kielteiset päätökset saattaisivat vaarantaa unionin yhtenäisyyttä. Kansalaisille on vaikea perustella jäsenyyttä unionissa, joka uhkaa murentaa maan talouden perustan.

Aikansa asiaa palloteltuaan Tusk vastasi, ettei tämänkaltainen koordinaatio kuulu hänen tehtäviinsä. Ei näytä kuuluvan kenellekään.

Eurooppa-politiikassa Suomen perusasenne on väärä. Luokan parasta oppilasta ei Brysselissä palkita. Tämä koskee ympäristöpolitiikan lisäksi muun muassa maahanmuuttopolitiikkaa. Suomen on puolustettava tiukasti omia kansallisia etujaan. Niin tekevät useimmat muutkin jäsenmaat. Edunvalvonta voi ja sen pitää silti olla rakentavaa ja diplomaattista.

Vastaukseni metsästyskoiraharrastajien pyyntöön on siis myönteinen: tuen heidän vaatimustaan susikannan kurissapitämiseksi. Susi ei kuole sukupuuttoon vaikka niiden määrää Suomessa rajoitetaan. Muun muassa Venäjällä susilaitumia riittää.