1
marras
2017
10

Itänaapuri vaikutti aikaisemmin, tuskin nyt

Eilen A-studiossa Markku Mantila sanoi pitävänsä Venäjän vaikuttamisyrityksiä Suomen presidentinvaaleihin epätodennäköisinä. Yhdyn tähän.

Toisin oli ennen.

Omakohtaisia kokemuksia minulla on vuoden 1982 presidentinvaaleista alkaen. Niiden edellä Neuvostoliitto pyrki vaikuttamaan siihen, että pääehdokkaina olisivat olleet Kalevi Sorsa ja Ahti Karjalainen.

Vaalin lopputulosta ajatellen avainasemassa oli SDP:n sisäinen valtataistelu. Se kulminoitui kamppailuun Mauno Koiviston johtaman hallituksen kohtalosta. Uudessa Suomessa 5.4.1981 julkaistussa haastattelussa Kalevi Sorsa paljasti julkisesti olevansa kaatamassa hallitusta. Juttu oli otsikoitu: ”Sorsa ei usko kansanrintamaan, haluaa punamultahallituksen”.

Seuraavana päivänä Mauno Koivisto ryhtyi vastaiskuun. TV-uutisille antamassaan haastattelussa hän totesi tuohtuneena peliin tulleen uusia kuvioita. Kysymys oli hallituspohjasta ja presidenttipelistä.

Tämä yli neljän minuutin mittainen haastattelu ajettiin kokonaisuudessaan ainoastaan kerran. Sen jälkeen siitä on esitetty vain pieni katkelma, jolla on luotu se mielikuva, että Koivisto oli noussut vastustamaan Urho Kekkosta. SDP:n sisäinen kiista kaadettiin Kekkosen päälle, joka ei voinut mitenkään puolustautua.

Jälkikäteen Mauno Koivisto on itse muun muassa vuoden 2000 TV-haastattelussa ”Murrosajan presidentti” pyrkinyt korjaamaan tuota vuoden 1981 tapahtumista syntynyttä virheellistä julkisuuskuvaa.

Neuvostoliitto vaikutti taustalla siihen, että kommunistit tukivat kevään 1981 hallituskriisissä yksituumaisesti Sorsaa. Koivisto sai kuitenkin Kalevi Kivistön johtamat vasemmistososialistit taakseen ja kriisi laukesi. Tämä ratkaisi SDP:n presidenttiehdokkuuden ja myös vaalin lopputuloksen, vaikka NKP:n edustajat vielä syksyllä toivoivat Sorsan olevan ehdokkaana.

Vuoden 1988 presidentinvaalien lopputulos ratkaistiin jo edellisen kevään hallitusratkaisulla. Ilkka Suomisen johtama Kokoomus halusi muodostaa hallituksen keskiryhmien kanssa, mutta Harri Holkerin avulla Mauno Koivisto sai painostetuksi sen hallitusyhteistyöhön sosialidemokraattien kanssa. Seuraavana vuonna Holkerin valitsijamiehet turvasivat Koiviston jatkokauden.

Taustalla Neuvostoliitto tuki tätä ratkaisua.

Kimmo Rentola kertoo Suojelupoliisin historiateoksessa ”Ratakatu 12” julkaistussa artikkelissa KGB:n antaneen edustajilleen Helsingissä ohjeen tukea Koiviston uudelleenvalintaa, jos hän noudattaisi ”Neuvostoliiton etuja tyydyttävää ulkopoliittista linjaa”. Heidän piti tukea keskustan ja vasemmiston yhteistyötä ja jatkaa työtä, jonka tarkoitus on ylläpitää ”porvarileirin hajanaisuutta”.

Hallitusratkaisun jälkeen Kalevi Sorsa ja Erkki Liikanen perustelivat sitä Alpo Rusin teoksen ”Vasemmalta ohi” mukaan DDR:n johdolle toteamalla, että ”koalitiolla turvattiin hyvien neuvostosuhteiden jatkuminen ja Koiviston uudelleenvalinta 1988. Samalla voitiin syventää ristiriitoja porvarillisten puolueiden välillä”.

Vuoden 1994 presidentinvaalien lopputulokseen Venäjän toiminnalla oli ilmeisesti ratkaiseva vaikutus. Kysymyksessä saattoi kuitenkin olla työtapaturma.

Muutamaa päivää ennen vaaleja Venäjän suurlähetystö lähetti ulkoministeriölle kirjeen eräiden äärioikeistolaisten järjestöjen toiminnasta. Tieto kirjeestä vuodettiin osalle tiedotusvälineitä. Ilmeisenä tarkoituksena oli saada presidenttiehdokkaat ottamaan asiaan kantaa.

Kirje johti kuitenkin aivan toisenlaiseen lopputulokseen. Sen julkaiseminen lykkääntyi vaalipäivää edeltävään lauantaihin. Illan TV-uutisissa kirjeen merkitystä paisuteltiin ja sitä ryhdyttiin kutsumaan ”nootiksi”. MTV:n kymmenen uutisissa Suur-Suomi -yhdistyksen puheenjohtaja päästettiin ruutuun rinnastamaan se vuoden 1961 noottiin ja väittämään, että minä olin sen tilannut.

On ilmeistä, että tämä julkisuus pudotti minut toiselta kierrokselta ja varmisti samalla Martti Ahtisaaren valinnan. Ennakkoäänissä olin ollut selvä kakkonen, ero kolmoseen oli ollut 6.3 prosenttiyksikköä.

Vuoden 2012 presidentinvaaleihin Venäjä ei puuttunut, eivätkä muutkaan ulkovallat. En usko, että se pyrkisi vaikuttamaan myöskään ensi vuoden vaaleihin.

Tutkivat journalistit ja kaikki muutkin voivat tarkistaa tässä artikkelissa esittämäni faktat ja tulkinnat muun muassa YLE:n ja MTV:n arkistoista ja kirjoittamistani kirjoista. Ne ovat nyt luettavissa sähköisinäkin täältä kotisivultani (https://www.paavovayrynen.fi/)