Dublin-järjestelmä säilytettävä, rajatarkastukset palautettava, turvapaikan saaneille vapaa liikkuvuus

En ole kirjoittanut kirjaa Juha Sipilästä, kuten Suomenmaa-lehdessä eilen väitettiin. Maanantaina julkaistava teokseni ”Eihän tässä näin pitänyt käydä” kertoo siitä, kuinka olen pyrkinyt vaikuttamaan Sipilän, Keskustan ja Suomen linjaan.

Olen keskittynyt erityisesti ulko-ja turvallisuuspolitiikkaan, Eurooppa-politiikkaan, aluepolitiikkaan ja maahanmuuttoon. Näihin vaikuttamisessa olen epäonnistunut.

Maahanmuuttopolitiikkaan tartuin jo hallitusneuvottelujen aikana toukokuussa. Lähetin sähköpostia Juha Sipilälle ja Timo Soinille. Lähetin heille myös kirjoittamiani blogeja ja kolumneja.

Pyrin siihen, että Suomi olisi torjunut komission suunnitelmat turvapaikanhakijoiden pakkosiirroista ja laivasto-operaatiosta Välimerellä. Niiden vaihtoehdoksi olisi esitetty, että muuttoliike olisi pysäytetty perustamalla Pohjois-Afrikkaan pakolaisleirejä yhteistyössä alueen hallitusten ja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n kanssa. Niillä olisi selvitetty Eurooppaan pyrkivien oikeus turvapaikkaan. Myönteisen päätöksen saaneita olisi otettu vastaan pakolaiskiintiöiden puitteissa.

Tähän ajatukseen ei tartuttu. Vasta nyt, kun EU:n alueelle on ehtinyt tulla jo yli miljoona maahanmuuttajaa Välimeren yli ja Balkanin niemimaan kautta, tätä toimintaa on saatu vaatimattomalla tavalla alulle.

Myöhemmin ehdotin sekä ALDE-ryhmälle että Suomen hallitukselle kokonaisvaltaista otetta maahanmuuton hillitsemiseen. On pyrittävä ratkomaan pakolaisuutta synnyttävät kriisit. Kehitysyhteistyöllä pitää auttaa ihmisiä lähtöalueilla. Pakolaisleireillä olevien ihmisten oloja on parannettava.

Näihinkään ajatuksiin ei tartuttu.

Kun meille alkoi tulla runsaasti turvapaikanhakijoita Ruotsista, esitin, että Suomi olisi Saksan ja Itävallan tapaan palauttanut rajatarkastukset länsirajalleen.

Tähänkään mahdollisuuteen ei tartuttu. Jos näin olisi tehty, olisi syntynyt samankaltainen ketjureaktio kuin Ruotsin palautettua tarkastukset omille rajoilleen. Tilanne olisi saatu hallintaan.

Lokakuun lopulla kirjoitin blogin ”Leirejä myös Pohjois-Afrikkaan – pakolaisille vapaa liikkuvuus”. Lähetin sen tiedoksi Sipilälle ja Soinille.

Kirjoituksen lähtökohtana oli Eurooppa-neuvoston päätös, että Balkanille ja Kreikkaan perustetaan pakolaisleirejä 100 000:lle Eurooppaan pyrkivälle.

Vapaalla liikkuvuudella tarkoitin sitä, että turvapaikan saaneet voisivat hakeutua mihin tahansa maahan EU:n alueella. Tämä olisi ollut vaihtoehto sille, että Saksa ja Ruotsi olivat alkaneet vaatia näihin maihin jo tulleiden turvapaikanhakijoiden siirtämistä muihin jäsenmaihin.

Nyt hallitus näyttää olevan valmis hyväksymään luopumisen Dublin-periaatteesta, jos ulkorajat saadaan pitämään. Dublin-järjestelmähän tarkoittaa sitä, että Eurooppaan pyrkivän tulee hakea turvapaikkaa maassa, johon hän ensiksi saapuu.

Dublin-järjestelmä on säilytettävä.

Ensisijassa on pyrittävä pysäyttämään muuttoliike sekä puuttumalla sen syihin että tukemalla EU:n ulkopuolella olevia ja sinne perustettavia pakolaisleirejä.

Dublin-järjestelmä voidaan säilyttää, kun turvapaikan saaneille annetaan oikeus muuttaa vapaasti muihin EU-maihin. Tällöin Italian ja Kreikan kaltaiset jäsenmaat ryhtyvät rekisteröimään maahan tulijat ja tutkimaan heidän oikeutensa turvapaikkaan.

Ulkorajojen valvontaan kannustaisi myös se, että rajatarkastukset palautettaisiin ainakin osalle EU:n sisärajoja. Tällöin jokainen jäsenmaa joutuisi kantamaan vastuun niistä maahanmuuttajista, jotka sen kautta EU-alueelle saapuvat.

Itärajan yli Suomeen tulevaan muuttoliikkeeseen on puututtava yhteistyössä Venäjän viranomaisten kanssa.

Tällä kertaa tarjoan hallitukselle tällaisia neuvoja. Aikaisempien yritysteni kohtalosta voi saada tarkempaa tietoa uudesta kirjastani.