28
syys
2013
0

Lasse Lehtinen on hauska mies

Tunnen Lasse Lehtisen melko hyvin.

Lasse tuli eduskuntaan kaksi vuotta minun jälkeeni vuonna 1972.

Ennen vuoden 1983 eduskuntavaaleja jouduimme molemmat ikävään julkisuuteen, kun oikeuskansleriksi nimitetty Kai Korte muutti vakiintunutta lain tulkintaa maakuntakansanedustajien oikeudesta päivärahoina maksettuihin kulukorvauksiin. Minä olin syntyneen ajojahdin päämaali, mutta Lassekin sai osansa.

Vaaleissa molempien luottamus punnittiin. Lasse menetti eduskuntapaikkansa, mutta minun äänimääräni nousi. Tähän päättyi Lassen eduskuntaura.

Lassen putoaminen eduskunnasta oli voitto suomalaiselle kaunokirjallisuudelle. Hän kirjoitti useita hervottoman hauskoja veijariromaaneja. Parhaimmissa oli yhteiskunnallinen tai poliittinen aihepiiri.

Kirjailija-Lassen toimeentuloa helpotti se, että nimitin hänet vuodesta 1983 lähtien lehdistöneuvoksen tehtävään ensin ulkoministeriössä ja sitten Lontoon suurlähetystössä.

Sain vastaanottaa Lasselta tekijänkappaleita. Omistuskirjoituksetkin olivat osuvia.

Vuonna 1983 ilmestyneen ”Uskottu mies” -teoksen Lasse omisti minulle sanoin: ”Paavolle, joka on kaikkien vapaitten talonpoikien ja toimihenkilöiden USKOTTU MIES, terveisin tekijältä. 22.03.84. t. Lasse L.”

”Tuntematon kersantti” kirvoitti viestin ”Paavo Väyryselle tekijän tulisin taisteluterveisin. Jouluna 1984. Lasse Lehtinen”.

Vuonna 1986 sain vastaanottaa ”Valkoinen ihmissyöjä” – teoksen: ”Paavo Väyryselle, kaikkien valkoisten ihmissyöjien päällikölle, tekijän terveisin. Lontoossa 29.10.1986.”

Kahta vuotta myöhemmin vuorossa oli ”Punainen vuorineuvos”: ”Paavo Väyryselle, idänkaupan tuntijalle, tekijän terveisin. Uutena Vuonna 1988. Lasse lehtinen.”

Viime vuosina Lasse Lehtinen on ottanut kunnianhimoiseksi tehtäväkseen kirjoittaa uudelleen Suomen sotienjälkeinen historia. Lassen väitöskirjakin on enemmän mielipidekirja kuin vakavasti otettavaa historian tutkimusta.

Lehtisen historiantulkinta on oikeistolainen ja kekkosvastainen. Nämä asenteet leimaavat kaikkea hänen ajatteluaan ja toimintaansa.

Lasse Lehtinen on ryhtynyt markkinoimaan poliittista viestiään myös huumorin keinoin. Ilmajoen musiikkijuhlien Kekkos-ooppera tuo mieleen Jari Tervon ”Myyrä”-romaanin. Myyrä on hauska, sillä siitä puuttuu poliittinen paatos.

Uusinta uutta Lehtisen hauskuutta tavoittelevassa kirjailijantyössä ovat veijariromaani Nätti-Jussista sekä teos ”Vastarannan kiiski – Paavo Väyrysen ihmeellinen elämä”.

Lassehan ei ole edes yrittänyt kirjoittaa minun elämäkertaani, vaan fiktiivisen teoksen, jossa minut kuvataan suomalaisen politiikan Ahmed Ahneeksi, mieheksi, joka keinoja kaihtamatta pyrkii kalifiksi kalifin paikalle.

Jotta karikatyyrin voisi piirtää, täytyy osa totuudesta unohtaa tai sivuuttaa. Niinpä Lasse on selittänyt, että kohde on jo esittänyt näkemyksensä omissa kirjoissaan, joten nyt on kilpailijoiden ja vastustajien vuoro. Mukaan on sentään otettu ikään kuin mausteeksi muutama myönteinen kommentti. Samaa tarkoitusta palvellee Sanna Ukkolan osuus teoksen kirjoittamisessa.

Kirjan, kuten Kekkos-oopperankin, tärvelee Lehtisen poliittinen paatos.

Lehtinen asettaa vaikeaan asemaan ne lukijat, jotka ottavat kirjan tosissaan ja haluaisivat tietää totuuden toisen puolen ja siis koko totuuden. Teoksessa on niin paljon virheitä ja perusteettomia väitteitä, ettei niitä voi kommentein oikoa.

Totuuden etsijät joutuvat lukemaan minun kirjoittamani kirjat, jos saavat ne jostakin käsiinsä. Kirjoja voi tilata verkkosivuni (www.vayrynen.com) kautta. Aloittaa voi vaikka uusimmasta teoksestani ”Huonomminkin olisi voinut käydä”. Tilata kannattaa myös Johanna Korhosen elämäkertakirja ”Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen”.

Hupaisia ovat olleet myös Lassen julkisuuteen antamat kommentit. Hän on ylistänyt minua ”äärettömän lahjakkaaksi” mieheksi, jonka lahjakkuus on mennyt hukkaan itsekkyyden ja pyrkyryyden vuoksi.

Miten niin on mennyt hukkaan?

Kuka muu on vaikuttanut Suomen viime vuosikymmenten poliittiseen elämään minua enemmän? Vaikuttaa voi myös olemalla ehdolla keskeisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin. Aina ei ole tarpeen tulla valituksi.

Olen toiminut valtioneuvoston jäsenenä kauemmin kuin kukaan muu suomalainen kautta aikojen Johannes Virolaista lukuun ottamatta. Ulkoministerinä olen palvellut kauimmin. Presidenttiehdokkaana olen ollut kolme kertaa ja menestynyt.

Lassen omalla ansiolistalla on eduskuntavuosien lisäksi yksi kausi Euroopan parlamentissa vuosina 2004-2009. Valtioneuvoston jäsenyyteen Lasse ei urallaan yltänyt, eikä presidenttiehdokkaaksikaan.

Mistähän syystä Lasse Lehtinen on menestynyt poliittisella urallaan jopa minua huonommin? Jotkut väittävät, että hän on ollut riidoissa oman puolueensa johdon kanssa. Mene ja tiedä.

Minun mielestäni Lasse on hauska ja mukava mies.