Yllättäviä valintoja
Ensi viikolla Rio de Janeirossa järjestetään 20 vuotta sitten samassa kaupungissa pidetyn YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin seurantakokous.
Vuoden 1992 Rion konferenssissa yhdistettiin ensimmäisen kerran kokonaisvaltaisella tavalla toisiinsa ympäristö ja kehitys. Pääpaino oli köyhyyden poistamisessa ympäristöllisesti kestävällä tavalla, mutta sen ohella korostettiin teollistuneiden maiden vastuuta kestävien tuotanto- ja kulutustapojen kehittämisessä.
Riossa käynnistettiin maailmanlaajuinen työ luonnontaloudellisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kestävän kehityksen edistämiseksi. Siellä käynnistettiin neuvottelut ilmastonmuutoksen estämiseksi, luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja aavikoitumisen ehkäisemiseksi. Siellä saivat alkunsa myös neuvottelut kansainvälisestä metsäyhteistyöstä.
Kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana Riossa saavutettu kokonaisnäkemys on hajonnut. Kehityksen ja ympäristön välinen yhteys on katkennut. Ympäristöneuvottelut ovat pirstoutuneet erillisiksi prosesseiksi.
Ensi viikon konferenssissa on mahdollista pyrkiä tehostamaan toimintaa kestävän kehityksen edistämiseksi palaamalla Rion ympäristö- ja kehityskonferenssin kokonaisvaltaiseen ajatteluun.
Johdin ulkoministerinä Suomen valtuuskuntaa vuoden 1992 konferenssissa. Valtuuskuntaan kuuluivat lisäksi ympäristö- ja kehitysministerit. Suomen panos oli erityisen vahva sen vuoksi, että konferenssiin osallistui myös tasavallan presidentti Mauno Koivisto.
Olin yllättynyt, kun sain tietää, että ensi viikon konferenssissa Suomen ylintä valtiojohtoa edustaa pääministeri eikä tasavallan presidentti.
Ylimmän valtiojohdon työnjaossa olisi luontevaa, että tasavallan presidentti keskittyisi hoitamaan suhteita Euroopan unionin ulkopuolisiin maihin ja osallistuisi Suomen edustajana maailmanlaajuisiin huippukokouksiin. Pääministerillä on yllin kyllin työtä kotimaan ja Euroopan asioiden hoitamisessa.
Olin vielä enemmän yllättynyt, kun kuulin, että pääministeri ei matkustakaan Rioon. Perustelut olivat kestämättömät. Pääministeri olisi hyvin ehtinyt Saloon ja Ouluun ennen matkaansa Rioon tai heti sen jälkeen.
On suuri vahinko, että Suomen ylin valtiollinen johto ei ole mukana Rion huippukokouksessa. Konferenssi on äärimmäisen tärkeä ihmiskunnan tulevaisuutta ajatellen.
Suomi on panostanut paljon kansainväliseen kehitys- ja ympäristöpolitiikkaan. Presidentti Tarja Halosella on ollut keskeinen rooli YK:n järjestämissä huippukokouksissa ja myös Rion konferenssin valmisteluissa. Nimenomaan Suomen aloitteesta on saatu aikaan transatlanttinen kestävän kehityksen kumppanuus EU:n ja Yhdysvaltain välille. EU:ssa kehityspolitiikka kuuluu jaetun toimivallan piiriin.
Kehityspolitiikka on yksi niistä harvoista politiikan lohkoista, joilla Suomi on kiinnostava keskustelu- ja yhteistyökumppani mm. Yhdysvalloille ja johtaville kehitysmaille.
