Suomi vihreiden elinkeinojen suurvallaksi

On usein julistettu, että Suomesta tulisi tehdä jonkin alan suurvalta. Joskus tämä on ollut suuruudenhulluutta, mutta toisinaan tälle tavoitteelle on ollut painavia perusteita.

Absoluuttisesti laskien emme varmasti yllä suurvallaksi missään suhteessa, mutta suhteellisissa vertailuissa voimme yltää monella alalla yhdeksi maailman kärkimaista.

Meillä suomalaisilla on käytettävissämme väkilukuumme nähden hyvin runsaat uusiutuvat luonnonvarat. Niiden turvin meillä on mahdollisuus kehittyä maaksi, jonka talous on luonnontaloudellisesti hyvin kestävällä pohjalla.

Voimme lisätä omavaraisuuttamme turvautumalla tähänastista enemmän uusiutuviin luonnonvaroihimme. Toisaalta voimme kasvattaa uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvaa vientiämme.

Maapallon väestö on kaksinkertaistunut viimeksi kuluneiden neljän vuosikymmenen aikana, ja sama meno jatkuu tulevaisuudessa. Väestön kasvaessa ja ruokailutottumusten muuttuessa ruuan tuotannon tulee kasvaa jopa kaksinkertaiseksi nykyiseen verrattuna. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja ympäristön suojelemiseksi ihmiskunnan on turvauduttava nykyistä enemmän uusiutuviin luonnonvaroihin. Tämä kaikki luo vahvaa pohjaa vihreiden elinkeinojen kehitykselle.

Vihreät elinkeinot ovat kansantaloutemme suuri vahvuus. Niiden ansiosta meillä on kilpailuetua suhteessa muihin kansantalouksiin. Vihreät elinkeinot auttavat meitä tasapainottamaan kauppa- ja vaihtotasettamme.

Suomelle tulee luoda strategia, jolla järjestelmällisesti edistetään vihreitä elinkeinoja.

Suurin osa suomalaisten syömästä kalasta tuodaan ulkomailta. Kaiken järjen mukaan Suomen tulisi olla kalan suhteen omavarainen, ja meidän tulisi kyetä kehittymään kalan ja kalatuotteiden vientimaaksi. Luonnonkalakantojen hoitoa on tehostettava ja ammattikalastusta edistettävä. Kalankasvattamojen tuotantoa on lisättävä.

Uusiutuvan biopolttoaineemme turpeen käyttö energiantuotannossa on turvattava. Jos turve korvattaisiin tuontiöljyllä tai -kivihiilellä, vaihtotaseeseemme tulisi satojen miljoonien eurojen aukko. Valtavien turvevarojemme muutakin hyötykäyttöä on edistettävä. Turpeesta voidaan tuottaa biodieseliä. Turpeessa on kuituja, joille voidaan ehkä löytää käyttöä teollisuudessa. Kasvuturpeelle on kasvavaa kysyntää.

Suomen on mahdollista vahvistaa elintarvikeomavaraisuuttaan ja kehittää ruuan vientiä. Varsinkin nurmirehuun perustuva maidon ja lihan tuotanto soveltuvat hyvin Suomen luontoon. Valttinamme ovat puhdas luonto ja elintarvikkeiden korkea laatu. Osaa pelloistamme voidaan käyttää non-food -tuotannossa.

Metsät ovat uusiutuvista luonnonvaroistamme mahtavin. Metsävaramme ovat suuremmat ja ne kasvat nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Metsät ovat kuitenkin vajaassa käytössä.

Puukuidun käytön suhteen kilpailutilanne on vaikeutunut, kun lyhyttä kuitua voidaan tuottaa tropiikissa nopeasti ja edullisesti. Silti selluloosaa ja paperia tuotetaan Suomessa myös tulevaisuudessa.

Puulle on kuitenkin löydettävä uusia ja kasvavia käyttömuotoja.

Puun energiakäyttöä voidaan huomattavasti lisätä. Puuhakkeen ja turpeen yhteiskäytöllä voidaan korvata fossiilisia polttoaineita. Joillakin alueilla näissä laitoksissa voidaan polttaa myös jätteitä. Biodieselin valmistuksessa puu on tärkein raaka-aine.

Puurakentaminen ja puutuoteteollisuus avaavat huikaisevia mahdollisuuksia puun käytön lisäämiselle.

Kansainvälisessä ilmastopolitiikassa on aivan oikein ryhdytty suosimaan puun polttamista korvaamaan fossiilisia polttoaineita. Vielä parempi vaihtoehto on poistaa hiiltä kierrosta varastoimalla sitä puurakenteisiin ja muihin puutuotteisiin. Puun käyttöä onkin ryhdyttävä määrätietoisesti edistämään sekä Euroopan tasolla että maailmanlaajuisesti.

Metsänomistajat saavat noin 70 prosenttia myyntituloistaan tukkipuusta. Kun puun käyttö rakentamiseen ja puutuoteteollisuuteen kasvaa, tukkipuun hinta nousee. Tällöin teollisuuteen kelpaavat paremmin myös pikkutukit, ja harvinaisemmillekin puulajeille saattaa löytyä käyttöä mekaanisessa metsäteollisuudessa.

Puurakentamisessa ja puutuoteteollisuudessa tarvitaan suhteellisen vähän energiaa ja suhteellisen paljon työvoimaa. Niillä on korkea jalostusarvo ja ne vahvistavat siten tehokkaasti kauppa- ja vaihtotasetta.

Kun tutkimusta ja tuotekehitystä lisätään, puulle ja muille metsien tuotteille saattaa löytyä merkittävää uutta käyttöä mm. kemianteollisuudessa.

Suomella on siis hyvät mahdollisuudet kehittyä vihreän talouden suurvallaksi.

Tällä tiellä on kuitenkin suuria haasteita.

Ehkä suurimmat ongelmat liittyvät vinoutuneisiin asenteisiin. Niitä on vaikea muuttaa ja ne vaikuttavat kaikkeen päätöksentekoon.

Ympäristöpolitiikkaa vaivaa luonnosta ja käytännön elämästä vieraantunut cityvihreys.

Cityvihreä suhtautuu hyvin varauksellisesti tai jopa kielteisesti uusiutuvan energian käyttöön, mutta hyväksyy ydinvoiman. Cityvihreä pyrkii ilmasto- ja ympäristösyistä estämään maaseudun kehittämistä ja keskittämään astutusta korkeisiin kivitaloihin rautateiden ja metrolinjojen varteen. Cityvihreä puuttuu hanakasti metsien kestävään hoitamiseen ja hyödyntämiseen, mutta vaikenee uusiutumattomia luonnonvaroja hyödyntävän kaivosteollisuuden aiheuttamista ongelmista.

Cityvihreä ei useinkaan edistä luonnontaloudellisesti kestävää kehitystä, vaan toimii sen vastaisesti.

Toinen vakava asenneongelma vaivaa useita talouspolitiikan asiantuntijoita ja päätöksentekijöitä.

Uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvia elinkeinoja pidetään usein menneisyyden jäänteinä. Suomen taloutta on arvosteltu siitä, että se seisoo liiaksi puujaloilla. Tuotantorakenteen monipuolistamista on pyritty edistämään myös suhtautumalla penseästi elintarvike- ja metsäsektorin kehittämiseen ja niihin perustuvan viennin edistämiseen.

Kauppa- ja vaihtotaseen vajeen kattamisesta keskusteltaessa puhutaan koetuista takaiskuista huolimatta lähinnä informaatio- ja kommunikaatioalan mahdollisuuksista. Peliteollisuudelle on annettu keskustelussa keskeinen rooli.

Takaperoiset asenteet estävät monia ekonomisteja ja talouspolitiikan päättäjiä näkemästä metsäteollisuuteen liittyvät suuret mahdollisuudet. Asenteet estävät näkemästä, että nykyaikainen metsäteollisuuskin perustuu korkeaan teknologiaan, johon edelleen panostamalla voidaan saada aikaan mittavat kansantaloudelliset hyödyt. Monen on vaikea nähdä, että Suomen seuraava ”nokia” on metsäteollisuudessa.

Olen hyvin huolissani Suomen taloudellisesta tilanteesta. Pitkän aikavälin kestävyysongelmien lisäksi meitä vaivaa kauppa- ja vaihtotaseen syvenevä vaje, joka kertoo teollisuuden heikosta kilpailukyvystä.

Suomen taloudellinen tilanne palauttaa ikävällä tavalla mieleen 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun taloudelliset vaikeudet. Syytkin ovat samankaltaiset.

Vuonna 1987 muodostettu Harri Holkerin hallitus harjoitti vahvan markan talouspolitiikkaa. Kysymys oli ensi sijassa pyrkimyksestä vakaaseen markan ulkoiseen arvoon, mutta alusta pitäen haluttiin markan olevan myös vahva. Tällä tavalla pyrittiin edistämään talouden rakennemuutosta.

Markasta tuli kuitenkin aivan liian kallis. Vahvaa valuuttakurssia puolustettiin korkeilla koroilla. Kun rahamarkkinat samaan aikaan vapautettiin, yritykset ottivat runsaasti ulkomaisia luottoja ja maksoivat pois kotimaiset luotot. Pankit tulivat pullolleen rahaa, jota ne tyrkyttivät pienemmille yrityksille ja kotitalouksille. Seurauksena olivat inflaatio, kilpailukyvyn menetys, vaihtotaseen alijäämä, syvä itse aiheutettu lama ja pankkikriisi.

Myös julkisen talouden kehitys oli kestämätöntä. Holkerin hallituksen toimikauden aikana valtion menot paisuivat noin 50 prosentilla. Tämän vuoksi menoja jouduttiin laman keskellä kovalla kädellä leikkaamaan ja silti valtion velka paisui ennennäkemättömiin mittoihin.

Nyt Suomi on joutunut vahvan euron tielle. Sille astuttiin, kun Suomi Paavo Lipposen johtaman hallituksen päätöksellä ja silloisten hallituspuolueiden tuella liittyi ainoana Pohjoismaana euroalueeseen.

Aluksi euro oli Suomelle liian heikko valuutta. Sen dollarikurssi aleni 1.2 dollarista lähelle 0.8 dollaria. Taloutemme ylikuumeni ja aloimme menettää kilpailukykyämme.

Sitten euro revalvoitui sadalla prosentilla, kun sen kurssi nousi 1.6 dollariin. Eurosta tuli näin Suomelle liian kallis valuutta. Yrityksemme alkoivat menettää markkinaosuuksiaan, ja tuotantoa siirtyi ulkomaille. Euroalueen ulkopuolelle jättäytynyt Ruotsi on selviytynyt meitä paremmin.

Vaikka euron kurssi on alentunut korkeimmista luvuista, se on edelleen liian vahva Suomen taloutta ajatellen, sillä olemme menettäneet hintakilpailukykyämme sekä euromaihin – etenkin Saksaan – että Ruotsiin nähden. Vaihtotaseen syvenevä vaje kertoo tästä karua kieltään.

Suomen talous on veitsenterällä. Pitkän aikavälin kestävyysvajetta ei ole kyetty riittävästi kattamaan, kehyspäätös jäi puolitiehen ja tulevaisuutta varjostaa kasvava vaihtotaseen alijäämä. Näköpiirissä on luottoluokituksen aleneminen, joka edelleen vaikeuttaisi julkisen talouden tasapainoa ja kestävyyttä.

Erityisen huolissani olen taloutemme tulevaisuudesta pidemmällä aikavälillä. On ilmeistä ja jopa todennäköistä, että jotkut velkakriisiin ajautuneet maat eroavat euroalueesta. Jos näin käy, eurosta tulee nykyistä vahvempi valuutta. On tarjolla vaara, että Suomi ei kykene hyödyntämään rikkaita luonnonvarojaan ja kansantaloutemme teollinen pohja entisestään murenee.

Suomen tulee varautua talouspolitiikassaan erilaisten vaihtoehtojen varalle.

Jos euroalue alkaa murentua, Suomen on varauduttava astumaan muiden Pohjoismaiden tielle ja irrottautumaan euroalueesta. Tällöin pääsisimme samaan asemaan tärkeimmän kilpailijamme Ruotsin kanssa.

Jos Suomi jatkaa euroalueessa, meidän on kyettävä talouspolitiikkaan, jolla tarvittaessa kykenemme palauttamaan kilpailukykymme sisäisillä devalvaatioilla.

Suomen hallituksen on kyettävä jo lähi aikoina uusiin talouspoliittisiin ratkaisuihin.

Vaihtotaseen alijäämään on puututtava kilpailukykyä parantavilla päätöksillä. Toisaalta kestävyysvajetta on pystyttävä kuromaan umpeen nyt päätettyä nopeammin. Kuntataloutta heikentävän kuntauudistuksen sijaan on keskityttävä kuntapalvelujen tuottavuuden parantamiseen. Työurien pidentämiseksi ja valtiontalouden tasapainottamiseksi tarvitaan uusia toimenpiteitä jo tällä vaalikaudella.

Luottoluokituksen putoamiseen Suomella ei ole varaa.