Jos Grexit toteutuu, tarvitaan myös Fixit
Grexit, Kreikan irtautuminen euroalueesta, näyttää yhä ilmeisemmältä. Jo pitkään on näyttänyt siltä, että maan nykyinen hallitus haluaa sen eroavan. Kreikka on pelannut ”Mustaa Pekkaa”, ja pyrkinyt siirtämään vastuun erostaan EU:lle ja IMF:lle.
Kun Kreikka ajautuu vararikkoon, sen velat järjestellään uudelleen. Se ottaa euron rinnalla käyttöön oman valuutan, jonka devalvoituminen palauttaa kertaheitolla maan kilpailukyvyn. Talous alkaa kasvaa, työllisyys paranee ja sopeuttamistoimet helpottuvat.
Jos Kreikka poistuu euroalueesta, Suomen tulisi tehdä samoin. Olemme kärsineet jäsenyydestämme euroalueessa.
Yhtenäisvaluuttaan siirtyminen oli paha virhe. Tämän on myöntänyt myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka yhdessä Paavo Lipposen kanssa tuki yhtenäisvaluuttaa ja vei Suomen siihen ensimmäisten joukossa. Niinistö on sanonut, että nykytiedoin hän ei olisi yhtenäisvaluuttaa kannattanut.
Kun virhe on tehty, se pitää korjata, jos mahdollisuus tähän tarjoutuu. Kreikan euroeron yhteydessä se näyttää olevan avautumassa.
Monet ulkomaiset asiantuntijat ovat Suomen korjausliikettä (Fixit) jo pitkään ennustaneet ja suositelleet. Suomen ero on suoranainen välttämättömyys, jos maamme hallitus aikoo toteuttaa oman ohjelmansa tavoitteet.
Avainasemassa on taloudellisen kasvun aikaansaaminen. Hintakilpailukykyä ja tuottavuutta pitäisi kyetä parantamaan. Olisi toteutettava tuntuva ”sisäinen devalvaatio”. Alkutahdit osoittavat, että työmarkkinajärjestöt eivät tähän kykene. Näköpiirissä on kivuliaita hitaan kasvun ja julkisen talouden sopeuttamisen vuosia.
Talouskasvun aikaansaamiseksi tarvitaan mittavat investoinnit erityisesti biotalouteen. Niiden toteutuminen on hyvin epävarmaa, jos Suomi ei pysty itse vaikuttamaan valuuttansa ulkoiseen arvoon. Kovin kilpailijamme Ruotsi on tässä suhteessa meihin nähden ylivoimaisessa asemassa.
Hallitusohjelman mukaan Suomi pyrkii vähentämään euroalueen yhteisvastuuta ja lopulta purkamaan sen. Tämä tavoite on täysin epärealistinen.
Kreikan eron yhteydessä Euroalueen yhteisvastuuta pyritään päinvastoin vahvistamaan ja sen päätöksentekoa keskittämään. Euroaluetta pyritään kehittämään ylikansalliseen suuntaan myös siinä yhteydessä, kun unionissa toteutetaan Britannian vaatimia uudistuksia. Euroalueesta tulee unionin liittovaltioydin.
Jos ja kun Suomi haluaa irti euroalueen yhteisvastuusta, ainoa mahdollisuus on erota siitä. Eroaminen tuskin antaa mahdollisuutta päästä eroon tehdyistä taloudellisista sitoumuksista, mutta uusilta voidaan välttyä. Euroalueessa pysyttäytymisen kokonaistaloudellinen hinta olisi kova.
Taloudellisen itsenäisyytemme palauttaminen ei olisi vaikeaa. Ottaisimme euron rinnalla käyttöön oman valuutan. Euroja voisimme käyttää edelleen haluamassamme laajuudessa.
Suomi voisi ehkä esimerkillään johtaa kehitystä siihen, että euroalueen tulevaisuutta pohdittaisiin laajemminkin. Euro yhtenäisvaluuttana on epäonnistunut ja sen tulevaisuus epävarma. Euroalue koostuu aivan liian erilaisista kansantalouksista, mikä johtaa väistämättä kasvavaan yhteisvastuuseen ja repiviin kiistoihin jäsenmaiden kesken.
Euron pelastamiseksi on kaksi vaihtoehtoa.
Ensiksikin Kreikan ja Suomen lisäksi useat muut euroalueen maat voisivat ottaa euron rinnalla käyttöön kansallisen valuutan. Tällöin lähestyttäisiin mallia, jota Karl Lamers ja Wolfgang Schäuble ehdottivat vuonna 1994. Sen mukaan yhtenäisvaluutassa olisivat olleet ainakin aluksi vain Ranska, Saksa ja Benelux-maat. Muille euro olisi ollut kansallisen valuutan rinnalla käytettävä yhteinen raha.
Toinen vaihtoehto voisi olla se, että kaikki euroalueen maat ottaisivat euron rinnalla käyttöön kansalliset valuutat, kuten professori Vesa Kanniaisen johtama työryhmä runsas vuosi sitten ehdotti.
Tällöin siirryttäisiin yhtenäisvaluutasta (single currency) yhteiseen valuuttaan (common currency), jota Suomen ja Ruotsin keskustalaiset europarlamentaarikot Olli Rehniä lukuun ottamatta 20 vuotta sitten ehdottivat. Yhtenäisvaluuttaa voitaisiin harkita jossakin muodossa myöhemmin, kuten silloin myös esitimme.
Jos Suomi eroaisi euroalueesta, olisimme rahapolitiikan suhteen samassa asemassa kuin Ruotsi ja kaikki muutkin Pohjoismaat. Tämä avaisi uusia mahdollisuuksia pohjoismaisen yhteistyön kehittämiselle.
