Oikeistovoimat on jälleen taltutettava
Osallistuin maanantaina europarlamentaarikko Eero Heinäluoman järjestämään puhetilaisuuteen Pohjanrannassa.
Kun tilaisuutta valmisteltiin, Eeron avustajat tiedustelivat, voinko osallistua ja voidaanko mukanaoloni mainita lehti-ilmoituksessa.
Minun oli helppo suostua. Sen jälkeen, kun vuoden 2023 lopulla luovuin puoluepolitiikasta, olen saattanut entistä helpommin osallistua erilaisiin poliittisiin tilaisuuksiin. Eeron kanssa minulla on ollut hyvät suhteet.
x x x
Järjestäjien pyynnöstä käytin tilaisuudessa puheenvuoron. Siinä kerroin muun muassa näytelmästä, jota valmistelemme Pohjanrannan kesäteatteria varten.
Näytelmässä ”Suomi Snellmanin, Ståhlbergin ja Kekkosen linjalla” tuodaan esille Suomen ulkopolitiikan suuri linja, snellmanilainen realismi. Näyttämöllä esiintyvät lisäkseni Snellmanien sukuyhdistyksen puheenjohtaja Marjo Appelgrén ja professori Kari Hokkanen. Historian suuruudet esiintyvät audion ja videoiden kautta.
Vaikka en nykyään ota kantaa puoluepolitiikkaan, otin puheenvuorossani esille Suomen historian kannalta tärkeän kysymyksen keskustavoimien laajasta yhteistyöstä.
Itsenäisen Suomen alkuvaiheissa meillä oli vallalla oikeistovoimien ylivalta. Kysymys ei ollut vain varsinaisen oikeiston vahvasta asemasta, vaan myös siitä, että eri puolueissa valtaa käyttivät niiden sisäiset oikeistovoimat.
Ensimmäinen presidenttimme Kaarlo Juho Ståhlberg taltutti oikeistovoimat. Tästä syystä oikeistossa häntä vihattiin. Tämä johti myös siihen, että hänet Ester-vaimonsa kanssa vuonna 1930 kyydittiin kohti itärajaa.
Samoihin aikoihin Urho Kekkonen ryhtyi taistelemaan oikeistovoimien ylivaltaa vastaan.
Ståhlberg ja Kekkonen rakensivat laajaa keskustaa. Tämä työ johti siihen, että vuoden 1937 vaaleissa tasavallan presidentiksi valittiin Kyösti Kallio. Tämä avasi tien keskustavoimien ja sosialidemokraattien väliselle punamultayhteistyölle.
Tällä laajapohjaisella yhteistyöllä oli ratkaiseva merkitys siihen, että Suomi selviytyi toisen maailmansodan koettelemuksista.
Sotien jälkeen Urho Kekkonen jatkoi laajan keskustan rakentamista.
Vuoden 1962 presidentinvaalien yhteydessä eri puolueiden oikeistovoimat yrittivät suistaa Suomen Snellmanin, Ståhlbergin, Paasikiven ja Kekkosen linjalta.
Vuoden 1966 eduskuntavaalien jälkeen avautuivat vihdoin mahdollisuudet laajan keskustan voimien kokoamiseen. Tämä yhteistyö jatkui koko Urho Kekkosen presidenttikauden ajan.
Vuoden 1987 eduskuntavaalien yhteydessä oikeistovoimat nousivat valtaan ja laajan keskustan yhteistyö hajosi. Tämän jälkeen oikeistovoimat ovat hallinneet Suomen poliittista elämää.
Nytkin julkisuutta hallitsevat kannanotot, joiden mukaan Keskustan ja SDP:n olisi kilpailtava siitä, kumpi pääsee yhteistyöhön Kokoomuksen kanssa.
x x x
Vaikka olen ollut puoluepolitiikan ulkopuolella, rohkenin kirjoittaa marraskuussa Iltalehteen Vieraskynä-kirjoituksen, jossa esitin, että ”Suomeen tarvitaan laajapohjainen keskustavoimien hallitus”. Virikkeen kirjoituksen sain siitä, että Timo Soini oli ehdottanut jopa vaaliliittoja Keskustan ja Perussuomalaisten välille.
Kun Keskustassa ja SDP:ssa arvioidaan yhteistyön mahdollisuuksia Perussuomalaisten kanssa, on muistettava, että siinäkin puolueessa on erilaisia poliittisia voimia.
Vuoteen 2017 saakka soinilaisilla oli Perussuomalaisissa vankka johtoasema. Jussi Halla-ahon nousu puolueen johtoon liittyi yleiseen oikeistovoimien vahvistumiseen Suomen poliittisessa elämässä.
Myöhemmin tämä ilmiö vaikutti vallanjakoon valtiollisen elämän johtopaikoilla. Jussi Halla-aho syrjäytti Mika Niikon ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan paikalta. Tätä kautta hän pääsi vaikuttamaan Suomen Nato-jäsenyyden toteuttamiseen.
Vuoden 2023 vaalien jälkeen Halla-aholle avautui tie eduskunnan puhemieheksi.
Keskustan ja SDP:n pitäisi ottaa huomioon se tosiasia, että Perussuomalaistenkin keskuudessa on erilaisia poliittisia voimia. Nykyiselle oikeistosuuntaukselle kasvaa vastavoimia, jotka haluaisivat puolueen irrottautuvan oikeistosta ja hakeutuvan laajaan keskustaan.
Laaja keskustavoimien hallitus olisi nytkin paras Suomen tulevaisuudelle.
x x x
Näytelmän ensi-ilta on 30. heinäkuuta klo 18. Muut iltanäytökset järjestetään samaan aikaan 31. heinäkuuta ja 1. elokuuta.
Sunnuntaina 2. elokuuta päivänäytös alkaa klo 13, ja se esitetään Pohjanranta-keskustelujen yhteydessä.
Ennakkoliput myynnissä Pohjanrannan verkkokaupassa.
