Suomen ja Ranskan on rakennettava yhdessä kestävää rauhaa koko Eurooppaan

Emmanuel Macronin ja Donald Trumpin tapaaminen Washingtonissa osoittaa, että näillä valtiomiehillä on hyvät edellytykset yhteistyöhön rauhan palauttamiseksi Ukrainaan. 

Tämä näyttää perustuvan ennen muuta siihen, että Ranskan sekä perinteinen että viime vuosien politiikka on sopinut hyvin Trumpin strategiaan. Henkilökemiatkin näyttävät toimivan hyvin.

Rauhan palautuessa Ukrainaan Suomelle tarjoutuu mahdollisuus rakentaa yhdessä Ranskan kanssa kestävää rauhaa koko Eurooppaan. 

x  x  x

Transatlanttisten suhteiden ymmärtämiseksi on välttämätöntä ottaa huomioon sekä Yhdysvaltain että Euroopan sisäiset poliittiset olot.

Yhdysvaltojen osalta presidentin vaihtuminen saattaa johtaa jyrkkiin muutoksiin maan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Viime vuosina tämä on näkynyt erityisen selvästi maan suhteissa Ukrainaan. 

Donald Trumpin strategia on eronnut jyrkästi siitä politiikasta, jota Joe Biden toteutti ensin Barack Obaman varapresidenttinä ja myöhemmin omalla presidenttikaudellaan. 

Barack Obaman presidenttikaudella Yhdysvallat jatkoi pyrkimyksiään laajentaa Natoa ja kasvattaa omaa vaikutusvaltaansa itäisessä Euroopassa. 

Euroopan unioni yhtyi näihin pyrkimyksiin toteuttamalla omaa Itäisen kumppanuuden ohjelmaansa. Tämä hanke käynnistettiin Baltian maiden ja Puolan aloitteesta vuonna 2008. Sen avulla ryhdyttiin eristämään Venäjää ottamalla mukaan kaikki muut entiset neuvostotasavallat. 

Itäiseen kumppanuuteen liittynyt EU:n ja Ukrainan välinen assosiaatiosopimus johti maan sisäisiin ristiriitoihin. Niihin liittyen Kiovassa toteutettiin vuoden 2014 alussa Yhdysvaltain tuella vallankaappaus, joka johti Krimin valtaukseen ja Ukrainan sisällissotaan. 

Omalla presidenttikaudellaan Biden jatkoi varapresidenttinä aloittamaansa strategiaa käynnistämällä ”uuden kylmän sodan” yhtäältä Yhdysvaltain johtamien demokraattisten maiden ja toisaalta Kiinan ja Venäjän johtamien autoritaaristen maiden välillä.  

Ukrainan sisäinen tilanne kärjistyi. Helmikuussa 2022 Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. 

Donald Trump puolestaan pyrki ensimmäisellä presidenttikaudellaan liennyttämään Yhdysvaltain suhteita Venäjään muun muassa lieventämällä sille asetettuja pakotteita. Tämän demokraatit kongressissa estivät.

Donald Trump ei ole kannattanut Ukrainan Nato-jäsenyyttä. Tässä hän on ollut samalla kannalla kuin Henry Kissinger ja Zbigniew Brzezinski.

Donald Trumpin ulko- ja turvallisuuspoliittinen strategia hänen toisella kaudellaan ei tullut yllätyksenä niille, jotka ovat tarkkaan seuranneet hänen aikaisempaa toimintaansa. 

Yllättävää on ollut vain se, millä voimalla ja vauhdilla hän on ryhtynyt sitä toteuttamaan.

x  x  x

Yhdysvaltain sisäisen valtapolitiikan käänteet ovat vaikuttaneet vahvasti Euroopan maiden politiikkaan ja niiden keskinäisiin suhteisiin.

Yksi kiperä tilanne transatlanttisille suhteille oli George Bush nuoremman vuonna 2003 käynnistämä hyökkäys Irakiin. 

George Bush vanhempi oli ajanut Irakin pois Kuwaitista, mutta hyökkäystä ei laajennettu koko maahan. 

George Bush nuoremman aloittama hyökkäyssota oli kansainvälisen oikeuden vastainen. Myöhemmin vahvistuivat tiedot, että se oli myös perusteeton. 

Ranska, Saksa ja useat muut EU-maat eivät hyväksyneet hyökkäystä. Britannia jopa osallistui siihen. Tukea Yhdysvallat sai myös Baltian mailta ja Puolalta.

Silloin Yhdysvaltain puolustusministerinä toiminut Donald Rumsfeld jakoikin meidät ”uuteen” ja ”vanhaan” Eurooppaan.

Tämä kahtiajako tuli esille myös suhtautumisessa vuonna 2014 käynnistyneeseen Ukrainan sisällissotaan. Kun sotatoimet olivat vuoden 2015 alussa kiihtymässä, Yhdysvallat, Baltian maat ja Puola halusivat tukea asetoimituksilla hallituksen sotatoimia kapinallisalueita vastaan. Ranskan ja Saksan johdolla syntyi Minskin II sopimus, jolla tilanne rauhoitettiin.   

Sama asetelma toistui vuodenvaihteessa 2021-22. Ranska ja Saksa pyrkivät välttämän Venäjän hyökkäyksen painostamalla Ukrainaa toteuttamaan Minskin sopimuksen. Yhdysvallat, Baltian maat ja Puola rohkaisivat Ukrainaa torjumaan sen toimeenpanon. 

Tässä vaiheessa Ranska ei saanut enää sanottavaa tukea Saksalta, joka oli jo aikaisemmin joutunut Joe Bidenin hallinnon pihteihin. 

Helppo ei Saksan asema toki ollut myöskään Donald Trumpin ensimmäisellä kaudella ennen muuta sen vuoksi, että Saksalla on hyvin suuri kaupan ylijäämä Yhdysvaltain kanssa.

Macronin ja Trumpin suhteita helpottaa nyt se, että suhtautumisessa Ukrainan kriisiin he ovat olleet samalla puolella.

Ranskan on helppo ymmärtää myös Yhdysvaltain pyrkimyksiä lisätä Euroopan Nato-maiden vastuuta omasta puolustuksestaan. Ranska on toiminut Naton puitteissa itsenäisesti, ja halunnut vahvistaa Euroopan strategista autonomiaa. 

Helpottava tekijä voi olla myös Ranskan pidättyvyys EU:n itälaajentumisessa. Se on pyrkinyt vetämään uusia maita löyhempään yhteistyöhön Euroopan konfederaation puitteissa. 

Pitkä aika ei ole siitä, kun Macron sanoi, ettei Ukraina olisi vielä vuosikymmeniin kypsä EU-jäsenyyteen. Hänen mielessään näyttää olleen eriytyvä yhdentyminen, ”sipulimalli”. 

Aika näyttää, mihin tämä käytännössä johtaa.     

x  x  x

Suomessa ja Euroopassa Donald Trumpin rauhanrakentamiseen on suhtauduttu jyrkän kielteisesti. Hätäkokouksiakin on järjestetty.  

Omissa kirjoituksissani olen suositellut toisenlaista linjaa.

Meidän olisi tietysti pyrittävä vaikuttamaan rauhansopimuksen sisältöön. Tämä olisi mahdollista, jos Eurooppa suhtautuisi Yhdysvaltain rauhanpyrkimyksiin myötäsukaisesti. 

Toiseksi olen suositellut, että myös EU-maat ryhtyisivät palauttamaan yhteyksiään ja yhteistyötään Venäjän kanssa. Olisi palattava yleiseurooppalaiseen, paneurooppalaiseen yhteistyöhön. 

Euroopassa olisi toteutettava luottamusta lisääviä toimia ja solmittava aserajoitussopimuksia. Tämä vähentäisi molemmin puolin tarvetta sotilasmenojen kasvattamiseen.

Ranskalla ja Suomella on ETY-järjestön huippukokousten isäntämaina erityinen vastuu yleiseurooppalaisen yhteistyön elvyttämisestä. Suomi on lisäksi ETY-järjestön puheenjohtajamaa.

Rauhan palautuessa Ukrainaan Suomelle tarjoutuu mahdollisuus rakentaa yhdessä Ranskan kanssa kestävää rauhaa koko Eurooppaan. 

Pohjaa tälle yhteistyölle loi myös Ranskan ja Suomen lähentyminen Juha Sipilän pääministerikaudella.

Kolmanneksi olen esittänyt, että meidän olisi ryhdyttävä uudistamaan Euroopan unionia kestävällä tavalla. 

Nyt saattavat syntyä edellytykset uudistuksille, joilla vihdoinkin ratkaistaan syvenemisen ja laajentumisen välinen ristiriita ja synnytetään ”samankeskisten kehien Eurooppa”.

Suomessa tästä mallista on paljon keskusteltu. Tasavallan presidentti Alexander Stubbin väitöskirjan aiheenakin oli Euroopan unionin joustava yhdentyminen.

Tässäkin meille avautuu mahdollisuuksia yhteistyöhön Ranskan kanssa.