Tuleeko Kiinakin mukaan jälleenrakentamaan ja kehittämään Ukrainaa?

Britannian pääministeri Keir Starmer yritti Washingtonin vierailullaan saada Yhdysvallat sitoutumaan Ukrainalle annettaviin sotilaallisiin turvatakuisiin tarjoamalla niille ”perälaudan”.

Yritys oli jo ennalta tuomittu epäonnistumaan. 

Starmerhan itse asiassa yritti tyrkyttää Donald Trumpille sitä politiikkaa, jota Joe Biden varapresidenttinä ja omalla presidenttikaudellaan toteutti. Trump sitä tiukasti vastusti ja toteuttaa aivan omaa strategiaansa.   

Donald Trump sanoi Starmerille, ettei turvatakuita tarvita, kun Vladimir Putiniin kanssa solmittava rauhansopimus pitää. 

Trump sanoi olevansa sitoutunut Naton 5. artiklaan, mutta siihenkään ei hänen mukaansa ole tarpeen turvautua. Trump siis luottaa siihen, että Venäjä ei hyökkää mihinkään Nato-maahan.   

x  x  x

Donald Trumpin lausunnot ja toiminta osoittavat, että Yhdysvallat hänen johdollaan tavoittelee sopimusta, joka synnyttää uuden kansainvälisen järjestyksen. Hän itse asiassa pyrkii palaamaan sen kaltaiseen yhteistyöhön, jota kylmän sodan jälkeen menestyksellisesti toteutettiin. 

Donald Trump seurasi tiiviisti kansainvälisiä tapahtumia ja Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa jo paljon ennen vuoden 2016 presidenttiehdokkuuttaan. 

Trump tuntee tosiasiat. Hän ei ole omaksunut sitä länsimaissa yleisesti kerrottua narratiivia, jonka mukaan Venäjän politiikka muuttui vuonna 2007, jolloin Vladimir Putin piti puheensa Münchenin turvallisuuskonferenssissa.  

Tosiasiassa Vladimir Putinin puhe ei ollut hyökkäävä. Se oli voimakas vetoomus rauhanomaisen yhteistyön ja aseidenriisunnan puolesta. Puhe kannattaa lukea. 

Putin arvosteli Yhdysvaltoja pyrkimyksestä yksinapaiseen maailmaan ja puhui moninapaisen maailmanjärjestyksen puolesta. 

Putin puhui siitä, että kansainvälistä oikeutta oli rikottu. Hänen mielessään olivat mm. Yhdysvaltain johdolla vuonna 1999 toteutetut Serbian pommitukset, joilla ei ollut YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta. Jotkut EU-maatkin niitä vastustivat, eivätkä ole niillä toteutettua Kosovon itsenäisyyttä tunnustaneet. 

Venäjän suhteet Serbiaan ovat aina olleet hyvin läheiset.

Putin arvosteli voimakkaasti sitä, että Nato oli tehtyjen sopimusten ja annettujen lupausten vastaisesti laajentunut voimakkaasti itään päin.  

x  x  x

Länsimaat vastasivat Putinin vuonna 2007 esittämiin vetoomuksiin avaamalla ovet myös Georgian ja Ukrainan Nato-jäsenyydelle. Päätös tehtiin jo Bukarestissa keväällä 2008 pidetyssä huippukokouksessa. 

Seuraavana syksynä Euroopan unionissa käynnistettiin Itäisen kumppanuuden ohjelma, joka tähtäsi Venäjän eristämiseen. Mukaan otettiin sitä lukuun ottamatta kaikki entiset neuvostotasavallat.

Nämä päätökset johtivat onnettomuuksiin – Georgiassa jo muutaman kuukauden kuluttua.

Yhdysvallat aseisti ja koulutti Georgian armeijaa, jonka presidentti Mihail Saakashvili lähetti kesällä 2008 Etelä-Ossetiaan sijoitettujen venäläisten rauhanturvaajien kimppuun. Ne puolustautuivat, kävivät vastahyökkäykseen ja valtasivat joksikin aikaa osan Georgian alueesta.

Vuonna 2011 Yhdysvallat puuttui sotilaallisesti ns. arabikevään tapahtumiin. Tähän liittyen mm. Libyassa toteutettiin rajuja pommituksia, joilla ei ollut YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta. Ne johtivat suuriin ongelmiin sekä Afrikan että Euroopan maille.

Vuonna 2008 alulle pantu EU:n Itäisen kumppanuuden ohjelma johti vuoden 2013 lopulla kiistaan siihen liittyneestä Ukrainan ja EU:n välisestä assosiaatiosopimuksesta. Kiovassa syntyi levottomuuksia, joita hyväksi käyttäen siellä toteutettiin helmikuussa 2014 länsimaiden tukema laiton vallankaappaus.

Uudet vallanpitäjät päättivät, että maa liittyy Natoon. Venäjän kieleltä poistettiin virallisen vähemmistökielen asema. 

Nämä päätökset johtivat siihen, että osa enemmistöltään venäjänkielisistä alueista irrottautui Ukrainasta. Itäisessä Ukrainassa syttyi verinen sisällissota.  

Kahdeksan vuotta myöhemmin tämä sisällissota johti Ukrainan ja Venäjän väliseen tuhoisaan sotaan.

Kun Donald Trump on sanonut, ettei sotaa olisi hänen presidenttikaudellaan syttynyt, hän on ehkä tarkoittanut myös Barack Obaman kaudella vuonna 2014 puhjennutta Ukrainan sisällissotaa. 

Erityisesti hän on puhunut siitä, että Venäjän toteuttama hyökkäys tammikuussa 2022 olisi voitu välttää, jos olisi tehty ”diili”. 

Olisi pitänyt tehdä sopimus sekä Ukrainan sisällissodan lopettamiseksi että Venäjän perusteltujen turvallisuushuolien huomioon ottamiseksi. 

Kolmen vuoden sotimisen jälkeen nämä asiat ovat entistä vaikeampina pöydällä.  

x  x  x

Kirjoituksissani olen usein siteerannut 20.3.2022 julkaisemaani blogia ”Joe Bidenin politiikasta Donald Trumpin strategiaan?”.  

Olen voinut todeta, että kykenin aika tarkkaan ennakoimaan myöhemmät tapahtumat. Kirjoitus kannattaa lukea.

Viimeisimmät uutiset Washingtonista antavat jälleen aiheen palata tähän kirjoitukseen. Siellä on neuvoteltu rauhan palauttamisesta Ukrainaan ja maan luonnonvarojen käytöstä.

Kirjoitin blogissani, että Joe Biden oli hyödyntänyt täysimääräisesti Ukrainan kriisiä oman globaalistrategiansa toteuttamiseen. 

Biden pyrki sytyttämään ”uuden kylmän sodan” yhtäältä Yhdysvaltain johtamien demokraattisten maiden ja toisaalta Kiinan ja Venäjän johtamien autoritaaristen maiden välillä. Tavoitteena oli Kiinan kasvavan vaikutusvallan patoaminen.

Kirjoitin: 

”Venäjän hyökkäyksen synnyttämä suuttumus on yhdistänyt länsimaat ennen näkemättömällä tavalla. Tämä yksimielisyys saattaa kuitenkin murentua, kun sodan kaikki seuraukset tulevat esiin.

Ratkaisevassa asemassa on Ukrainan kohtalo.

Ukrainalla oli ja on ehkä vieläkin mahdollisuus pelastautua ja palautua suvereeniksi valtioksi, kunhan se sitoutuu puolueettomuuteen.

Mitä kauemmin taistelut jatkuvat, sitä ilmeisemmäksi käy, että Venäjä vie sodan loppuun asti, Ukrainan ehdottomaan antautumiseen saakka. Vasta sitten alkaisivat neuvottelut.”

Nyt olemme lähellä tätä tilannetta.

Nyt tarjolla oleva sopimus on paljon huonompi kuin Minsk II, jonka Ukraina vuoden 2022 alussa torjui. Tarjolla oleva on paljon huonompi kuin se Turkin johdolla neuvoteltu sopimus, jonka Britannia ja Yhdysvallat keväällä 2022 kaatoivat.

Donald Trumpin ”diili” on kuitenkin paljon parempi kuin sopimus, johon sotaa jatkamalla olisi mahdollista päästä.  

x  x  x

Kysyin maaliskuun 2022 blogissani myös: ”Kuinka käy Joe Bidenin strategialle Kiinan suhteen?”.

”Kyetäänkö Venäjä suistamaan hylkiövaltioksi ja eristämään se kanssakäymisestä muiden valtioiden kanssa? Hylkääkö Kiinakin Venäjän?

Kiina pysyttäytyy sivussa sodasta. Strateginen kumppanuus Venäjän kanssa säilyy.

Kiina saattaa nähdä itsellään ja omilla yrityksillään merkittävän roolin Ukrainan jälleenrakentamiseen liittyvässä toiminnassa.

Teollisuutta modernisoidaan. Suuret raaka-ainevarat ja kukoistava maataloustuotanto houkuttelevat investointeihin. Sodassa tuhottujen neuvostoaikaisten talojen tilalle on rakennettava nopeasti uusia nykyaikaisia asuntoja ja muita rakennuksia.

Kiinan osalta Joe Bidenin strategia saattaa siis johtaa päinvastaiseen tulokseen kuin on tarkoitettu.”

Vaikka nyt toteutetaan Donald Trumpin strategiaa, Kiinan osalta lopputulos saattaa olla sama. 

Jos Yhdysvallat ja Euroopan maat eivät halua sopia kaikkien Ukrainan alueen luonnonvarojen hyödyntämisestä, saattaa osa niistä tulla Kiinan käyttöön. 

Tämän Donald Trump saattaa hyvinkin sietää. Hänhän uskoo taloudelliseen kilpailuun, joka kannustaa kaikkia osapuolia uudistamaan ja tehostamaan toimintaansa.  

Blogini pääasia oli kuitenkin ennustus, että kolmen vuoden kuluttua presidentiksi valitaan Donald Trump: 

”Donald Trumpin paluu muuttaisi ilmeisesti jälleen perusteellisesti Yhdysvaltain strategian. Tämä pitäisi Suomessa ja muuallakin Euroopassa ottaa huomioon.”

Ei otettu, eikä ole vieläkään otettu. 

Suomessakin pidetään edelleen kiinni Joe Bidenin politiikasta, vaikka Trumpin strategia on parempi Ukrainalle, Euroopalle ja koko maailmalle. 

Meille se on monin verroin edullisempi. 

Tästä olen viime aikoina kirjoittanut mm. blogissani ”Itärajan avautuminen toisi nopeaa apua Suomen talouteen ja työllisyyteen”. 

Äskettäin Venäjän suurlähettiläs jo ehdotti rajan avaamista. Ilmeisesti Venäjä on valmis palaamaan siihen vanhaan käytäntöön, että heidän viranomaisensa estävät pääsyn rajalle sellaisilta, joilla ei ole sen ylittämiseen tarvittavia asiakirjoja.

x  x  x

Kirjoituksessa käsitellyistä asioista on löydettävissä lisätietoa kirjoistani ”Sota vai rauha Suomelle?” ja ”Mitä Suomelle on tapahtunut?”. Ne ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta. 

Kirjat voi tilata Pohjanrannan verkkokaupasta.