Hävittäjähankinta oli paha erehdys, mutta ei virheistämme suurin

Helsingin Sanomat julkaisi eilen Jarmo Huhtasen kirjoittaman jutun ”Suomi joutuu tekemään uusiin hävittäjiinsä heti suuria päivityksiä omaan piikkiin”. Ingressin mukaan ”Suomen ostamat F-35-koneet pitää päivittää ja niiden moottorit modernisoida, kun ne saapuvat Suomeen”.

Jutun sisältö oli tiivistetty näin:

”Suomeen saapuvat F-35-hävittäjät ovat heikommin varustettuja kuin kauppaa tehdessä sovittiin, koska keskeinen Block 4 -päivitys on vuosia myöhässä.

Yhdysvaltojen valtiontalouden tarkastusvirasto arvioi, että päivitys valmistuu aikaisintaan vuonna 2031.

Ilmavoimat joutuu asentamaan puuttuvat ominaisuudet itse ja omalla kustannuksellaan 2030-luvulla. Myös koneiden moottorit on sitä varten modernisoitava.

Hankejohtaja Henrik Elo kertoo, että kustannukset katetaan osin F-35-hankkeen budjetista ja osin hävittäjien käyttö- ja ylläpitokustannuksista.”

x  x  x

Olen vuosien varrella käsitellyt hävittäjähankintaa useissa kirjoituksissani.

Blogiarkistoani selatessani silmiini osui 27.04.2020 päiväämäni kirjoitus, joka perustui Helsingin Sanomien samana päivänä julkaisemaan Jarmo Huhtasen kirjoittamaan juttuun.

Virikkeen antanut Huhtasen juttu oli otsikoitu ”Hävittäjien ostoa voidaan lykätä”. Oman blogini otsikko oli ”Hävittäjäpäätöstä on viisasta lykätä”.

Kommentoin Huhtasen kirjoitusta:

”Artikkeli näyttää perustuvan vakuuttavaan asiantuntemukseen.

Olen ilahtunut jutusta erityisesti sen vuoksi, että olen aikaisemmin käsitellyt samaa aihepiiriä omissa kirjoituksissani.”

Kerroin blogissani, että olin jo maaliskuun alussa 2019 julkaisemassani blogissa ehdottanut lähinnä Sveitsin ja Kanadan esimerkkiin vedoten nykyisten Hornet-koneiden elinkaaren jatkamista, jolloin uusien hävittäjien hankintaa voitaisiin lykätä.

Esitin, että nykyisten koneiden lisäksi voisimme hankkia ulkomailta käytettyjä Hornet-hävittäjiä samaan tapaan kuin aikanaan tehtiin Hawk-koneiden suhteen. Tällöin koneiden kokonaismäärä voisi kasvaa tuntuvasti nykyistä suuremmaksi. Varoja jäisi käytettäväksi myös ohjusilmapuolustuksen investointeihin.

Kun ilmavalvonta ja –puolustus saataisiin järjestetyksi edullisemmin, voisimme toteuttaa maavoimien ja merivoimien kiireelliset hankinnat ja lisätä kertausharjoituksia.

Kirjoitin: ”Uusien koneiden hankinnan lykkääntyminen antaisi arvokasta aikaa tarjolla olevien vaihtoehtojen punnintaan. Tänä aikana teknologian ja koneiden kehitys saattaa muuttaa asetelmia. Toivon, että tätä vaihtoehtoa vakavasti harkitaan.”

Olin palannut asiaan helmikuun 27. päivänä 2020 sen vuoksi, että esiin oli tullut vahvoja uusia perusteluja hävittäjähankinnan lykkäämisen puolesta.

Tukeuduin mm. Ari Pesosen blogikirjoituksiin, joiden perusteella toistin vuotta aikaisemmin tekemäni ehdotuksen: lykätään päätöstä hävittäjien hankkimisesta.

Kommenttini Huhtasen kirjoitukseen päätin näin:

”Jatkamalla Hornet-koneiden elinkaarta, hankkimalla niitä lisää ja kehittämällä ohjusilmatorjuntaa voimme kohtuullisin kustannuksin ja nopeasti jopa vahvistaa ilmapuolustustamme. Samalla syntyy kipeästi tarvittavaa liikkumatilaa myös maa- ja merivoimien kehittämiselle.

Myöhemmin päätettävällä punnitulla hävittäjähankinnalla voimme vahvistaa ilmapuolustustamme myös pidemmälle tulevaisuuteen.

x  x  x

Jatkoin hävittäjähankinnan käsittelemistä 30.8.2021 julkaisemassani blogissa ”Sauli Niinistön Suomi Kaarle XII:n tiellä”.

Helmikuussa 2020 julkistettuun blogiini viitaten kirjoitin:

”Tuon kirjoituksen jälkeen valtiontalouden tila on käynyt entistä vakavammaksi. Toisaalta Suomikin on julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan alkanut perehtyä miehittämättömiin hävittäjiin, lennokkeihin. Maailmalla niitä näköjään jo laajalti ja menestyksellisesti käytetään.

Nyt olisi viisasta lykätä hankintapäätöstä parilla vuodella edessä olevien valtiollisten vaalien yli. Jos silloin ollaan vielä samalla kannalla, päätös voidaan tehdä nyt toteutetun valmistelun pohjalta.”

Otin siis esille jo tuolloin – 5 vuotta sitten – myös mahdollisuuden käyttää taistelulennokkeja osana ilmapuolustustamme.

Palasin vielä Mauno Koiviston ja Kaarle XII:n meille antamaan opetukseen:

”Onko todellakin 10 miljardin euron ja mittavien elinkaarikustannusten sijoittaminen pelkkään hävittäjähankintaan oikeaa rahankäyttöä Suomen puolustamiseen? Eikö maavoimiin, merivoimiin ja ohjusilmatorjuntaan olisi viisasta käyttää enemmän?

Vai onko hävittäjähankkeen ajajilla mielessä entistä mittavampi satsaus Kaarle XII tielle? Onko tarkoitus, että Suomi olisi mukana laajemmassa ”uhkan tasapainossa”?”

x  x  x

Kun päätös F-35 -hankinnasta oli tehty, kommentoin sitä 13.12.2021 julkaisemassani blogissa.

”Päätös on tehty ja sen mukaan on toimittava.

Päätymistä nimenomaan F-35 -koneeseen perustellaan sillä, että se soveltuu parhaimmin oman maamme puolustamiseen. Rohkenen epäillä tätä. Tähän tarkoitukseen kaksi muuta loppusuoran ehdokasta olisivat ilmeisesti olleet parempia.

Sen sijaan F-35 soveltuu erinomaisesti kansainväliseen yhteistyöhön.

On tarjolla suuri vaara, että Suomen ilmavoimat pyritään kytkemään Baltian maiden puolustamiseen. On tarjolla suuri vaara, että Suomen hävittäjiä pyritään käyttämään operaatioihin kaukana maamme rajojen ulkopuolella.

On sanottu, että F-35 ehkäisisi maamme joutumista sotaan. Saattaa olla, että vaara joutua sotatilaan muiden maiden kanssa päinvastoin kasvaisi entisestään.

Risteilyohjusten hankkiminen kytkisi Suomen suurvaltojen väliseen ”uhkatasapainoon”.

On onnetonta, että juuri nyt jotkut ovat viritelleet keskustelua Suomen Nato-jäsenyydestä ja vieläpä kytkien meitä Ukrainan kriisiin.

Nyt tarvitaan nimenomaan luottamusta siihen, että Suomi säilyttää tulevaisuudessakin puolueettomuutensa ytimen, sotilaallisen liittoutumattomuuden ja itsenäisen uskottavan puolustuksen. Muiden valtioiden on voitava luottaa siihen, että Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin niitä vastaan.”

x  x  x

Tuolloin en vielä tiennyt, että hävittäjähankkeen kiirehtijöillä oli todellakin mielessä se, että Suomi olisi mukana laajemmassa ”uhkan tasapainossa”.

Jo vuoden 2021 tammikuussa Sauli Niinistö oli kyllä perustellut Iltalehden haastattelussa hävittäjähankintaa nimenomaan tällä.

Keväästä 2021 lähtien Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys oli ollut osa Joe Bidenin suunnitelmaa ”uudesta kylmästä sodasta” demokraattisten ja autoritaaristen maiden välillä.

Suomen Nato-jäsenyys oli pantu vireille presidenttien Biden ja Niinistö 13.12.2021 käymässä puhelinkeskustelussa. Samoihin aikoihin hallitus päätti ostaa Yhdysvalloista 64 F-35 -hävittäjää.

Jo silloin oli ilmeisesti sovittu, että hävittäjät varaudutaan varustamaan risteilyohjuksilla ja taktisilla ydinaseilla.

Seuraava askel otettiin 28.2.2022 pian sen jälkeen, kun Venäjä oli käynnistänyt hyökkäyksensä Ukrainaan.

Tuona päivänä hallitus päätti, että Suomi ryhtyy Ukrainassa käytävän sijaissodan (proxy war) osapuoleksi toimittamalla sille ”tappavaa aseistusta”. Tämä merkitsi Sauli Niinistön viime keväänä antaman TV-haastattelun mukaan sitä, että Venäjä alkoi pitää Suomea vihollisenaan ja että Suomen piti tämän vuoksi hakea jäsenyyttä sotilasliitto Natossa.

Hävittäjähankinnan kiirehtiminen oli osa hallituksen turvallisuuspolitiikan kokonaisuutta, jolla Suomen kohtalo jätettiin kahden epävarman ”kortin” varaan: Venäjä häviää Ukrainassa käytävän sodan ja Joe Biden valitaan jatkokaudelle Yhdysvaltain presidenttinä.

Nykytiedon valossa F-35 -hankinta oli paha erehdys. Virheistä suurimmat olivat kuitenkin Nato-jäsenyys ja DCA-sopimus. Nämä ratkaisut kuuluivat menneeseen Joe Bidenin maailmaan.  Sinne kuuluu myös ajatus ydinaseiden sijoittamisesta Suomeen.

Nyt tarvitaan viisautta, jolla voimme nykyisessä Donald Trumpin maailmassa selviytyä.