Neljä vuotta sitten Suomi päätti osallistua sijaissotaan

Viime tiistaina 24.2. tuli kuluneeksi päivälleen neljä vuotta siitä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Tätä vuosipäivää muistettiin laajasti sekä Kiovassa että monissa muissa Euroopan pääkaupungeissa, Helsingissäkin.

Omalta osaltani osallistuin keskusteluun jo maanantaina kirjoituksellani ”Ratkaisun avaimet olivat Ukrainan itsensä käsissä”. Julkaisin siinä uudelleen 23.2.2022 kirjoittamani blogin ”Ukrainalla on oikeus myös puolueettomuuteen”.

Kirjoitin, että Ukraina olisi voinut peruuttaa hakemuksensa liittyä Naton jäseneksi.

Samalla se olisi voinut korostaa, että se pitää kiinni oikeudestaan hakea jäsenyyttä myöhemmin. Käytännössä tällä ei olisi ollut suurta merkitystä, kun voimassa olleen hakemuksen käsitteleminen olisi joka tapauksessa kestänyt hyvin pitkään.

Hakemuksen peruuttaminen olisi antanut uusia mahdollisuuksia Ukrainan kriisin ratkaisemiseen. Sotatoimet olisivat voineet päättyä. Neuvotteluissa olisi ollut mahdollista sopia kaikkien osapuolten kesken ratkaisuista, joilla Ukraina olisi voinut olla hyvässä yhteistyössä sekä EU-maiden, Yhdysvaltojen että Venäjän kanssa.

Kirjoitin: ”Jännitteiden lientyessä olisi ehkä mahdollista palauttaa Donetskin ja Luhanskin kapinallisalueet Ukrainan yhteyteen ja toteuttaa Minskin sopimukset.”

Siinä vaiheessa mahdollisuus neuvotteluratkaisuun oli jo ohitettu. Seuraavana päivänä Venäjän hyökkäys käynnistyi.

x  x  x

Tänäänkin on Ukrainan sotaan liittyvä vuosipäivä. Helmikuun 28. päivänä tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun Suomessa tehtiin päätös lähettää Ukrainalle myös tappavaa aseistusta.

Presidentti Sauli Niinistö kertoi tästä viime keväänä Juho-Pekka Rantalan tekemässä ”Itse asiassa kuultuna” –haastattelussa.

Ohjelman alussa oli osio, jossa käsiteltiin Suomen Nato-jäsenyyttä.

Haastattelusta kävi ilmi, että Sauli Niinistö päätyi jäsenyyden hakemiseen samassa yhteydessä, kun hän helmikuun lopussa 2022 päätti hyväksyä tappavan aseistuksen antamisen Ukrainalle.

Niinistö muistutti mieliin vuoden 2018 presidentinvaalien yhteydessä antamansa lausunnot, joiden mukaan Nato-jäsenyyttä olisi haettava tilanteessa, jossa Venäjä pitäisi Suomea ja EU:ta samanlaisena uhkana kuin Natoa.

Ylen haastattelussa Niinistö kertoi pitäneensä tappavan aseistuksen antamista Suomesta Ukrainalle askeleena, jonka vuoksi Venäjä alkoi pitää Suomea vihollisenaan. Siksi Nato-jäsenyyttä oli haettava.

Niinistö kommentoi tätä ratkaisua toteamalla, että oli suuri periaatteellinen muutos, kun Suomi aikaisemmasta poiketen päätti lähettää tappavaa aseistusta sotaa käyvään maahan.

Itse hän kertoi pitäneensä olennaisempana, että tappavien aseiden lähettäminen Ukrainaan merkitsi sitä, että niillä tappaminen kohdistuisi venäläisiin. Tämä väistämättä muuttaisi olennaisesti Suomen suhdetta Venäjään, joka alkaisi pitää meitä vihollisenaan. Tämä johdatteli hänen mukaansa polkua eteenpäin.

x  x  x

Tappavan aseistuksen luovuttamista koskevan päätöksenteon osalta Niinistö antoi tietoja, jotka poikkesivat julkisuuteen aiemmin tulleista.

Haastattelussa Niinistö kertoi, että Venäjän hyökkäystä seuranneena viikonloppuna puolustusministeri Antti Kaikkonen tuli Mäntyniemeen häntä tapaamaan ja keskustelemaan Ukrainalle suunnitellusta apupaketista.

Niinistö kertoi, että tätä ennen oli keskusteltu hyvin tarkkaan muiden Pohjoismaiden, lähinnä Ruotsin ja Norjan kanssa, kuinka me reagoimme. Päädyttiin sitten siihen, että me lähetämme myös tappavaa aseistusta.

Suomen päätöksenteon osalta päivämäärät eivät näytä täsmäävän. Norjan osalta keskustelut päätyivät aivan toiseen lopputulokseen.

Venäjän hyökkäyspäivä 24.2. oli torstai. Viikonloppu oli 26. ja 27. helmikuuta.

Valtioneuvoston 28.2. julkaisemassa tiedotteessa kerrottiin, että ”tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhteinen kokous on 24.2.2022 ja 27.2.2022 käsitellyt Ukrainan tilannetta ja mahdollista materiaaliapua Ukrainalle”.

”Eilen 27.2. tasavallan presidentti päätti kansainvälisenä apuna Ukrainalle luotiliivien, komposiittikypärien ja ensihoidon yksikköjen luovuttamisesta. Valtioneuvosto päätti myös antaa luvan Virolle luovutettujen tykkien edelleen luovuttamisesta Ukrainalle.”

Tappavan aseistuksen luovuttamisesta tässä maanantaina 28.2. julkisuuteen annetussa tiedotteessa kerrottiin seuraavasti:

”Tasavallan presidentti on tänään valtioneuvoston esityksestä päättänyt, että Suomi luovuttaa Ukrainalle materiaaliapuna 2500 kappaletta rynnäkkökiväärejä, 150000 kappaletta patruunoita rynnäkkökivääreihin, 1500 kappaletta kertasinkoja ja 70000 kappaletta taistelumuonapakkauksia.”

Ruotsissa vastaava päätös tappavan aseistuksen luovuttamisesta oli tehty jo 27.2.

Silloin Norja ei ryhtynyt antamaan Ukrainalle tappavaa aseistusta. Se alkoi vasta vuoden 2023 lopulla.

Päätös tappavan aseistuksen lähettämisestä Ukrainaan merkitsi sitä, että Suomesta tuli siellä käytävän sijaissodan (proxy war) osapuoli.

Sauli Niinistön mukaan se merkitsi myös sitä, että haimme jäsenyyttä sotilasliitto Natossa.

x  x  x

Nämä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ratkaisut perustuivat kahteen hyvin epävarmaan korttiin: Venäjä häviää sodan ja Joe Biden valitaan jatkokaudelle.

Kun Yhdysvaltain presidentiksi oli valittu Donald Trump, kirjoitin runsas vuosi sitten blogikirjoituksen ”Huonommin ei olisi voinut käydä”.

Kirjoitukseni otsikko oli mukaelma vuonna 2011 julkaisemani kirjan nimestä ”Huonomminkin olisi voinut käydä”. Blogin nimi ei tarkoittanut Donald Trumpin valintaa – minähän pidän sitä Suomelle edullisena ratkaisuna. Nimi toi päinvastoin esille sen, että Trumpin tultua valituksi Suomen aikaisemmat ratkaisut ovat osoittautuneet virheiksi.

Vuosi sitten julkaistu blogini oli vastaus sosiaalisessa mediassa esitettyyn kysymykseen. Myöhempi kehitys on osoittanut silloiset arvioni oikeiksi.

Tuo vuonna 2011 julkaistu kirjani kertoo siitä kehityksestä, jota kautta olemme nykyiseen tilanteeseen joutuneet.

Teos on kontrafaktuaalinen elämäkerta, jossa kerron elämästäni ja toiminnastani. Pohdin sitä, kuinka olisi käynyt, jos olisin toisella tavalla toiminut.

Kirja ilmestyi alun perin vuoden 2011 alussa, jolloin valmistauduin eduskuntavaaleihin.

Syksyllä ilmestyneessä täydennetyssä uusintapainoksessa jouduin toteamaan, että vaaleissa ei olisi voinut huonommin käydä. Keskusta romahti, enkä kyennyt uusimaan omaa eduskuntapaikkaani.

Tässäkin tilanteessa kykenin näkemään hyviä puolia, ja aloin valmistautua vuoden 2012 presidentinvaaleihin.

Kirjassani kerron ulkopoliittisesta suuntataistelusta, jota Vanhasen II hallituksessa käytiin.

Kokoomus oli vuonna 2006 asettanut viralliseksi tavoitteekseen Suomen Nato-jäsenyyden. Ulkoministeri Alexander Stubb ja puolustusministeri Jyri Häkämies sitä ajoivat. Presidentti Tarja Halosen johdolla nämä pyrkimykset siinä vaiheessa torjuttiin.

Presidentinvaaleissa menestyin hyvin, mutta toiselle kierrokselle en päässyt, ja Sauli Niinistö valittiin.

Presidentinvaalien tulos avasi tien Nato-jäsenyyden toteuttamiseen.

Siinä vaiheessa oma urani jatkui vuoden 2014 jälkeen Euroopan parlamentissa.

x  x  x

Teokseni ”Huonomminkin olisi voinut käydä” on nyt kuunneltavissa äänikirjana:

Lukukirja ja siihen sisältyvä kuvaliite löytyvät kotisivuni kirja-arkistosta.