Johtavako turvatakuut suursotaan? – Takuun antajalla on vastuu sen saajan toiminnasta

Alfa-TV:n ”Dosentti debatti” -ohjelmassa Jaakko Iloniemen kanssa käymäni keskustelu on herättänyt laajaa huomiota. Huomasin tämän myös ulkoministeriön järjestämän suurlähettiläskokouksen vastaanotolla, jolla monet entiset ja nykyiset diplomaatit sitä kiittelivät.

Erityistä arvoa on annettu sille, että keskustelijoilla on pitkä omakohtainen kokemus kansainvälisestä yhteistyöstä ja Suomen ulkopolitiikasta.

Jaakko Iloniemi aloitti työnsä ulkoministeriössä jo vuonna 1961. Vuosikymmenen lopulla hän johti ministeriön kehitysaputoimistoa. Jaakon pitkä ja ansiokas ura ulkoministeriössä päättyi Washingtonin suurlähettilään tehtävään vuonna 1980.

Diplomaattiuransa jälkeen Iloniemi siirtyi Suomen Yhdyspankin johtotehtävään ja siitä Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) johtoon. Eläkkeellä Jaakko on ollut jo 25 vuoden ajan, mutta tänäkin aikana hän on tarkkaan seurannut kansainvälisen elämän ja ulkopolitiikan tapahtumia.

Kun Jaakko Iloniemi toimi jo ulkoministeriön toimistopäällikkönä minä vielä opiskelin Helsingin yliopistossa. Vuonna 1970 sain valtiotieteen maisteriopinnot päätökseen, ja tulin valituksi eduskuntaan ja sen ulkoasiainvaliokuntaan. Samaan aikaan tulin mukaan valtioneuvoston työhön ja Suomen ulkoasioidenkin hoitoon pääministeri Ahti Karjalaisen poliittisena sihteerinä.

Ulkoministeriksi tulin keväällä 1977. Tätä tehtävää hoidin kevääseen 1993 mennessä kaikkiaan 12 vuoden ajan, suunnilleen yhtä kauan kuin Erkki Tuomioja. Lisäksi toimin vuosina 2007-2011 ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä. Noin 16 vuoden ajan olen työskennellyt Euroopan parlamentissa ja sen ulkoasiainvaliokunnassa.

Molempien keskustelijoitten kokemuksesta oli debatissa suurta hyötyä.

Linkki debattiin: https://www.permanto.fi/embed/video/229401409/368620002

x  x  x

Erityisen ansiokas oli se tapa, jolla Jaakko Iloniemi kommentoi keskustelua turvatakuista, joita Ukrainan sodan lopettamisen yhteydessä käytettäisiin.

Iloniemi muistutti mieliin, että turvatakuut ovat aikaisemmin johtaneet onnettomiin seurauksiin.

Ensimmäinen maailmansota syttyi turvatakuiden vuoksi.

Toisen maailmansodan alkuvaiheessa Britannian ja Ranskan Puolalle antamat turvatakuut johtivat siihen, että nämä maat joutuivat sotaan Saksan kanssa.

Jaakko Iloniemi korosti, että turvatakuiden antajan tulisi kyetä vaikuttamaan takuun saajan käyttäytymiseen, jotta se ei vetäisi takaajaa onnettomuuksiin.

Kommentoin Iloniemen puheenvuoroa muistuttamalla mieliin, että Henry Kissinger voimakkaasti vastusti Naton turvatakuiden tarjoamista ja antamista Ukrainalle. Vuoden 2023 alussa hän kuitenkin ryhtyi kannattamaan niitä sillä perusteella, että Nato kykenisi ehkä pitämään Ukrainan kurissa.

Tietääkseni Kissinger ei ole mielenmuutostaan tarkemmin perustellut.

Mieleeni muistuu ainakin kaksi tapausta, jotka ovat voineet siihen vaikuttaa.

x  x  x

Ensimmäinen niistä on Georgian ja Venäjän välillä vuonna 2008 käyty sota.

Debatissa se tuli puheeksi sen vuoksi että ohjelman toimittaja Arto Luukkanen jälleen väitti, että Venäjä aloitti sodan. Hän esitti muitakin Venäjän toimintaan liittyneitä virheellisiä väitteitä.

Jouduin toteamaan, että Suomessa viime vuosina harjoitettu sotapropaganda on näköjään tehnyt tehtäväänsä.

Tosiasiassa sodan aloitti Georgian presidentti Mihail Saakashvili, joka lähetti joukkonsa rajan yli Etelä-Ossetiaan.

Georgiassa oli 1990-luvun alussa käyty sisällissota, jossa vähemmistökansat abhaasit ja osseetit irrottautuivat. Kansainvälisen sopimuksen nojalla Etelä-Ossetiassa oli venäläisiä rauhanturvajoukkoja, joiden kimppuun Saakashvili joukkonsa lähetti.

Yhdysvalloilla ja Georgialla ei ollut muodollista liittosopimusta, mutta siellä oli amerikkalaisia neuvonantajia ja Yhdysvallat oli luovuttanut sille aseita.

Kun Bukarestissa järjestetty Naton huippukokous oli keväällä 2008 avannut ovea Georgian ja Ukrainan jäsenyydelle, tästä rohkaistunut Saakashvili käynnisti hyökkäyksensä. Yhdysvalloille tämä osoitti, että se saattaa joutua vaikeuksiin tukiessaan holtittomasti käyttäytyvää yhteistyökumppania.

Eurooppa-neuvosto muuten teetti jälkikäteen puolueettoman tutkimuksen Georgiassa käydystä sodasta. Se on luettavissa tästä linkistä.

x  x  x

Toinen Kissingerin mielenmuutokseen vaikuttanut tapaus saattaa olla marraskuussa 2022 Puolaan pudonneen ohjuksen ympärille kehkeytynyt erikoinen näytelmä.

Kirjoitin siitä 17.11. julkaisemassani blogissa.

Keskiviikkoaamuna 16.11. olin pannut merkille, että Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin viimeisintä videopuhetta ei ollut aamun TV-uutisissa esitetty. Löysin videon kuitenkin Ylen Areenasta, ja linkkasin sen Facebook-sivulleni.

Videolla Zelenskyi väitti, että Venäjä oli laukaissut ohjuksen Puolaan. Hän pyrki ilmiselvästi vetämään Naton mukaan Ukrainan sotaan.

Blogini kommenttiosioon linkkasin Ilta-Sanomien uutisjutun, jossa Yhdysvaltain presidentti Joe Biden selvin sanoin totesi lentoradan osoittavan, että Ukrainan asevoimat olivat laukaisseet ohjuksen.

Suomalainen sotasensuuri näytti toimineen: Ilta-Sanomien uutisjuttu oli sen sivulta tyystin kadonnut.

Blogini lopussa kirjoitin toiveikkaasti, että Puolan ohjusjupakkaan liittyvä Ukrainan vastakkainasettelu Yhdysvaltain ja muiden liittolaisten kanssa saattaisi lisätä paineita etsiä neuvotteluratkaisua. Liittolaiset kehottaisivat entistä vahvemmin Ukrainaa neuvottelemaan Venäjän kanssa.

Tämäkin toiveikkuus osoittautui katteettomaksi.

Myöhempi kehitys on osoittanut, että Kissinger oli oikeassa.

Tuon tapauksen jälkeen tuhoisa sota on jatkunut jo lähes kolmen vuoden ajan.

Näinä vuosinakin Ukraina on pyrkinyt laajentamaan sotaa myös Itämeren alueelle.

Kirjoitin tästä muun muassa 5.1.2025 julkaisemassani blogissa, jossa arvelin Ukrainan olleen mukana muun muassa vuodenvaihteen tapauksissa, joissa Itämerellä katkottiin sähkö- ja tietoliikennekaapeleita.

Viime päivien uutiset ovat kertoneet, että Ukraina oli toteuttamassa myös Saksan ja Venäjän välisen kaasuputken räjäyttämistä syksyllä 2022, kuten 30.9.2022 julkaisemassani blogissa oletin.

x  x  x

Jaakko Iloniemen kanssa olimme samaa mieltä siitä, että Ukrainan sotaan on löydettävä laaja poliittinen ratkaisu.

Omalta osaltani arvelin, että Suomi ja Eurooppa joutuvat vielä neuvottelemaan Venäjän kanssa niistä sodan ”juurisyistä”, joista Yhdysvallat on sen kanssa jo keskustellut.

Suomi ja Eurooppa ovat lisäämässä voimakkaasti taloudellista ja aseellista tukeaan Ukrainalle. Tähän Yhdysvallat ei näytä olevan valmis.

Suomi ja Eurooppa valmistautuvat turvatakuisiin ja mm. sijoittamaan joukkojaan Ukrainaan. Tähän ei Yhdysvallat ole valmis.

Suomi ja Eurooppa pyrkivät käyttämään vaikutusvaltaansa Yhdysvaltain hallituksen suuntaan, että se käyttäisi kovempia otteita Venäjän painostamiseksi.

Onkohan käynyt niin, että Venäjä on vastannut ja vastaa Euroopan kovaan linjaan koventamalla puolestaan otteita Ukrainaa vastaan?

Yhdysvallat on ollut valmis keskustelemaan ja neuvottelemaan niistä turvallisuuspoliittisista ratkaisuista, joita Venäjä esitti sille ja Natolle vuoden 2021 lopulla.

Tällaisiin keskusteluihin ja neuvotteluihin meidänkin on syytä varautua.

Ehkä tähän ollaan jo varautumassa. Tämä asia näkyy tulleen esille Ilta-Sanomissa äskettäin julkaistussa entisen Suomen Moskovan-suurlähettilään ja ulkoministeriön nykyisen strategiajohtajan Antti Helanterän haastattelussa.

I-S kysyi: Venäjä on vaatinut myös itselleen turvatakuita. Voiko Venäjä yrittää käynnistää Trumpin kanssa uudelleen keskustelua siitä, että Nato ei laajene itään?

Helanterä vastasi: ”Tämä on todella tärkeä kysymys. Kun Venäjä vaati tällaisia turvatakuita ennen helmikuuta 2022, ne vaatimukset liittyivät oikeastaan laajemmin Naton läsnäoloon itäisessä Euroopassa. Ukraina oli tärkeä, mutta ei ainoa asia. En ylläty, jos Venäjä yrittää saada mahdollisissa rauhanneuvotteluissa läpi myös jotain muuta kuin Ukrainaan liittyviä tavoitteita.”

Elämme mielenkiintoisia aikoja.