Pyrkiikö Donald Trump lopettamaan myös Joe Bidenin aloittaman ”uuden kylmän sodan”?
Edellisessä blogissani kerroin, että viime viikonlopun Pohjanranta-keskusteluissa puhuimme siitä, mistä muut ovat vaienneet ja vaikenevat.
Lauantaina keskityimme Euroopan tähänastiseen kehitykseen ja tulevaisuuteen.
Sunnuntaina avasimme näköalan maailmanlaajuiseksi. Pekka Visurin alustuksen aiheena oli kansainvälinen järjestelmä murroksessa.
Toisaalta käänsimme katseemme Suomen asemaan ja politiikkaan tämän kansainvälisen murroksen keskellä. Heikki Talvitie alusti Nato-Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.
Sekä Visuri että Talvitie ovat huippuasiantuntijoita, jotka nojautuvat vahvaan historian tuntemukseen ja ymmärtämiseen.
Oman alustukseni aiheena oli ETY-järjestön asema ja tulevaisuus. ETYK:in päätösasiakirjan allekirjoittamisesta tuli heinäkuussa kuluneeksi 50 vuotta. Entisenä ulkoministerinä olin mukana tämän vuoksi Finlandia-talolla järjestetyssä tilaisuudessa.
Kaikki alustukset ja niiden yhteydessä käydyt keskustelut tallennettiin, ja ne ovat katsottavissa Polaris-TV:n kautta. Linkit löytyvät tämän kirjoituksen lopusta.
x x x
Pohjanranta-viikonlopun jälkeen olen seurannut keskustelua, jota on käyty Alaskan huipputapaamisesta ja sen jälkeen järjestetystä Washingtonin huippukokouksesta.
Käydyt keskustelut ovat rajoittuneet vain Ukrainan sodan lopettamiseen. Sivuun ovat jääneet ne laajemmat tavoitteet, joita Donald Trumpilla ja Vladimir Putinilla saattaa olla.
Kylmä sota päättyi silloisten johtavien suurvaltojen, Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton, tahdosta.
Pekka Visuri kävi alustuksessaan perusteellisesti läpi tämän liennytyspolitiikan vaiheet. Hänen esityksestään kävi myös ilmi, kuinka Venäjän ja länsimaiden suhteet myöhemmin askel askeleelta kiristyivät.
Ratkaisevassa asemassa oli se, että Nato alkoi vastoin Venäjälle annettuja lupauksia laajentua itään päin. Merkittävä käännekohta oli vuosi 2008, jolloin Nato päätti Bukarestin huippukokouksessa avata oven jopa Georgian ja Ukrainan jäsenyydelle.
Ukrainan sodan vaiheet aina nykypäivään saakka Visuri käsitteli alustuksessaan perusteellisesti.
x x x
Etenkin suomalaisessa keskustelussa on usein unohdettu kokonaan se tosiasia, että Ukraina on ollut Yhdysvaltain sisäisen poliittisen valtataistelun keskiössä.
Sotilaallinen kriisi Ukrainassa syntyi, kun Kiovassa toteutettiin vuonna 2014 Yhdysvaltain tukema vallankaappaus. Barack Obama oli tuolloin presidenttinä ja Joe Biden varapresidenttinä.
Kun Donald Trump aloitti ensimmäisen presidenttikautensa, hän pyrki lieventämään Venäjälle asetettuja pakotteita, mutta demokraatit kongressissa tämän estivät.
Trumpin tavoitteena oli saada aikaan Yhdysvaltain, Euroopan ja Venäjän välille hyvä yhteistyö, joka loisi vahvan vastapainon mahtiasemaan nousevalle Kiinalle. Tästä kirjoitin mm. 10.11.2016 julkaisemassani blogissa ”Donald Trumpin ”Big Deal”?”.
Sitten Yhdysvaltain johtoon nousi Joe Biden, joka ryhtyi päinvastoin kärjistämään länsimaiden suhteita Venäjään. Hänen johdollaan kehitettiin suunnitelma ”uuden kylmän sodan” aikaansaamiseksi yhtäältä Kiinan ja Venäjän johtamien autoritaaristen maiden ja toisaalta Yhdysvaltain johtamien demokraattisten valtioiden välille.
Ukrainasta tuli tämän uuden kylmän sodan kuuma ydin
Tämä uusi kylmä sota ajoi Venäjän tiiviiseen yhteistyöhön Kiinan kanssa.
Donald Trumpin palattua presidentin virkaan kirjoitin 12.3.2025 blogin ”Donald Trump etenee kohti ”Big Deal” -suunnitelmaa – Suomen on sitä tuettava”.
x x x
Alaskan ja Washingtonin huipputapaamisten jälkeen on keskusteltu vain aselevon ja rauhan saamisesta Ukrainaan. Pääpaino on ollut turvatakuilla, ja Suomessakin on keskusteltu siitä, pitäisikö meidän lähettää Ukrainaan omia sotilaitamme.
Venäjän puolelta tullutta vaatimusta sille annettavista turvatakuista ei ole otettu vakavasti. Se on kuitattu vain poliittiseksi peliksi.
Täällä Euroopassa pitäisi muistaa, että Yhdysvaltain ja Venäjän välisissä neuvotteluissa on keskusteltu Ukrainan sodan ”juurisyistä”. Näillä suurvalloilla saattaa olla tavoitteenaan laajempi sopimusten kokonaisuus.
Barack Obaman ja Joe Bidenin kausilla suhteet länsimaiden ja Venäjän välillä kiristyivät uudeksi kylmäksi sodaksi.
Donald Trump saattaa yrittää samaa kuin Ronald Reagan teki aikanaan: lopettaa uusi kylmä sota.
Euroopan osalta tämä saattaisi merkitä tarvetta ryhtyä keskustelemaan yhdessä Yhdysvaltain ja Venäjän kanssa myös Ukrainan sodan juurisyistä ja kaikkien turvallisuutta vahvistavista uusista sopimusjärjestelyistä.
En malta olla linkittämättä tähän 29.12.2014 julkaisemaani blogia ”Tosiasiat on tunnustettava, virheet on myönnettävä”. .
Olisipa jo silloin ryhdytty hakemaan ongelmiin poliittista ratkaisua. Nyt siihen olisi vihdoinkin kyettävä.
x x x
Täällä Euroopassa Donald Trumpin politiikkaan on suhtauduttu omituisella tavalla.
Aikanaan Ranska, Saksa ja monet muut Euroopan maat vastustivat Joe Bidenin politiikkaa, mutta vastahakoisesti sitä ryhdyttiin tukemaan.
Nyt Eurooppa vaikeuttaa Trumpin rauhanponnistuksia ja pyrkii jatkamaan Bidenin linjan toteuttamista.
Erityisen omituinen on Suomen asema ja tilanne.
Suomen poliittinen johto näki Bidenin käynnistämän uuden kylmän sodan mahdollisuudeksi edistää Suomen Nato-jäsenyyttä. Valmistelut käynnistyivät jo vuoden 2021 alussa, ja sopimus jäsenyyden tavoittelemisesta tehtiin saman vuoden joulukuussa. Venäjän hyökkäystä Ukrainaan helmikuussa 2022 käytettiin sitten verukkeena ja välineenä jäsenyyden toteuttamiseksi.
Pohjanranta-keskusteluissa yleisön joukosta kysyttiin, luottiko Suomen poliittinen johto siihen, että Venäjä häviää sodan, kun maamme ulko- ja turvallisuuspoliittista asemaa ryhdyttiin muuttamaan. Tähän kysymykseen tilaisuuden alustajat eivät kyenneet vastaamaan.
Joka tapauksessa Suomi on nyt kärjessä, kun jotkut Euroopan maat pyrkivät vaikeuttamaan paluuta Helsingin hengen mukaiseen liennytyspolitiikkaan ja yhteistyöhön.
x x x
Tässä linkit sunnuntain alustuksiin ja niistä käytyihin keskusteluihin:
Pekka Visuri: Kansainvälinen järjestelmä murroksessa
Heikki Talvitie: Nato-Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka
