Rauhan palauttamisesta Ukrainaan ei Finlandia-talossa juuri lainkaan keskusteltu
Eilen osallistuin entisenä ulkoministerinä ETYKin 50-vuotispäivän merkeissä Finlandia-talossa järjestettyyn konferenssiin. Entisistä ulkoministereistä olivat paikalla myös Pekka Haavisto, Per Stenbäck ja Erkki Tuomioja.
Kansanedustajana ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä sain aikanaan kutsun ETYKin päätösasiakirjan allekirjoitustilaisuuteen ja siihen liittyneelle vastaanotolle.
En kuitenkaan ehtinyt mukaan.
Keminmaan kotimme oli talvella tuhoutunut tulipalossa. Rakensimme kovalla kiireellä uutta taloa.
x x x
Eilen Finlandia-talossa ei tuotu lainkaan esille ETYKin ensimmäistä juhlakokousta vuonna 1985.
Kokous järjestettiin Helsingissä ulkoministereiden tasolla. Olin silloisena Suomen ulkoministerinä isännän asemassa.
Kokous järjestettiin ajankohtana, joka oli otollinen kansainvälisen yhteistyön tulevaisuutta ajatellen.
Keväällä Mihail Gorbatshov oli valittu Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriksi. Tämä oli johtanut siihen, että pitkäaikainen ulkoministeri Andrei Gromyko oli saanut tehdä tilaa Edouard Shevardnadzelle.
Tämä ministerin vaihdos toi Helsingin ETYK-kokoukselle ylimääräistä kansainvälistä julkisuutta sen vuoksi, että uusi ulkoministeri oli sen yhteydessä ensimmäistä kertaa länsimaisen lehdistön tavattavissa.
Helsingissä Yhdysvaltain ulkoministeri George Schultzkin tapasi Shevardnadzen ensimmäistä kertaa.
Myös vuonna 1985 pyrimme järjestämään juhlakokouksen huipputasolla.
Valmisteluissa syntyi presidentti Mauno Koiviston kanssa ikävä välikohtaus, josta kerroin kirjassani ”On totuuden aika 2” (ss. 154-155).
Koivistolle oli jostakin syystä syntynyt käsitys, että olisin ministerinä pyrkinyt alempaan osallistumisen tasoon. Kiistin tämän ja kehotin häntä olemaan yhteydessä alivaltiosihteeri Klaus Törnuddiin. Vetäydyin sivuun, olin loukkaantunut.
Tämä tapahtuma hieman viivästytti kutsujen lähettämistä.
Juhlakokous onnistui erinomaisesti.
x x x
Pettymykselleen Koivisto sai hyvitystä seitsemän vuotta myöhemmin, kun Helsingissä vuonna 1992 järjestetty seurantakokous toteutui valtion- ja hallitusten päämiesten tasolla.
ETYKin ansiosta alkanut Euroopan syvällinen murros synnytti 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa useita uusia itsenäisiä valtioita.
Helsingin huippukokousta edellä Mauno Koivisto sai vastaanottaa useita valtionpäämiehiä, jotka tulivat Helsinkiin allekirjoittamaan ETYKin päätösasiakirjan.
Vuoden 1991 lokakuussa allekirjoittajina olivat Baltian maiden presidentit. Helmikuussa 1992 päätösasiakirjan allekirjoittivat muiden entisten neuvostotasavaltojen Ukrainan, Valko-Venäjän, Moldovan, Tadzhikistanin ja Uzbekistanin valtionpäämiehet.
Vuoden 1992 seurantakokouksessa allekirjoittajavaltioiden joukkoon liittyivät Jugoslaviasta itsenäistyneet Slovenia, Kroatia sekä Bosnia ja Hertsegovina ja Neuvostoliitosta itsenäistyneet Armenia, Azerbaidzhan, Georgia, Kazakstan, Kirgisia ja Turkmenistan.
Ulkoministerinä olin mukana Helsingin huippukokouksessa ja näissä allekirjoitustilaisuuksissa.
Suomen valmistautuminen Helsingin vuoden 1992 seurantakokoukseen nivoutui keskusteluihin, joita käytiin Suomen mahdollisesta jäsenyydestä Euroopan unionissa.
ETYKin aikaansaama Euroopan murros oli avannut mahdollisuuden EY:n laajenemiseen. Tämä puolestaan oli synnyttämässä vaaran, että Eurooppaan syntyisi uusi vahingollinen vastakkainasettelu.
Omalta osaltani pidin keskusteluissa esillä mahdollisuutta torjua tätä vaaraa kehittämällä ETYKin puitteissa toteutettavaa yleiseurooppalaista yhteistyötä. Tästä kerron kirjassani ”On muutoksen aika 2” (ss. 33-42 ja 85-99).
x x x
Kymmenen vuotta sitten heinäkuussa 2015 olin mukana entisenä ulkoministerinä ja Euroopan parlamentin jäsenenä.
Tästä kerroin 10.7. julkaisemassani blogissa ”Eihän tässä näin pitänyt käydä”. Saman otsikon annoin puolisen vuotta myöhemmin ilmestyneelle kirjalleni.
Osallistumisen taso oli matalampi kuin vuonna 1985.
Ulkoministeri Timo Soinin Finlandia-talolla isännöimän tilaisuuden puhujina olivat ETY-järjestön puheenjohtajatroikan Serbian, Saksan ja Sveitsin ulkoministerit. Jäsenmaat osallistuvat varaministeritasolla.
Juhlaistuntoa oli edeltänyt ETY-järjestön parlamentaarisen yleiskokouksen istunto. Siitä piti tulla merkittävä poliittinen tapahtuma.
Erityisesti oli toivottu, että kokous olisi voinut edesauttaa Ukrainan kriisin rauhanomaista ratkaisua. Tämä mahdollisuus menetettiin, kun Venäjän valtuuskunta ei voinut siihen osallistua.
Hallitus esti päätöksellään duuman puhemiehen Sergei Naryshkinin ja muiden EU:n pakotelistalla olleiden parlamentaarikkojen maahanpääsyn. Tämä synnytti pahan särön Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin.
Päätös tehtiin hyvin kyseenalaisin perustein, ja monet EU-maidenkin parlamentaarikot arvostelivat Suomen menettelyä.
x x x
Kuluneiden kymmenen vuoden aikana ETY-järjestö on ollut aika tavalla sivussa vuonna 2014 sisällissodaksi yltyneestä Ukrainan kriisistä.
Donbassin alueen aselepoa valvoivat ETYJ:n tarkkailijat. Muutamaa päivää ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainan sotatoimet kiihtyivät siinä määrin, että tarkkailijat oli vedettävä pois. Jälkikäteen Venäjä on esittänyt Ukrainan voimistuneet sotatoimet Donbassin alueella yhdeksi perusteeksi hyökkäykselleen.
Edellisen vuoden lopulla 17.12.2021 Venäjä oli hakenut neuvotteluyhteyttä Yhdysvaltoihin ja Natoon.
Vuoden 2022 alussa Venäjä oli lähestynyt ETYJ:n jäsenmaita, myös Suomea.
Tammikuun 2. päivänä ulkoministeri Sergei Lavrov lähetti kirjeen Yhdysvalloille, Kanadalle ja monille Euroopan maille, myös Suomelle.
Helsingin Sanomat kertoi siitä samana päivänä.
Venäjän Suomen-suurlähetystö oli välittänyt Suomen ulkoministerille Pekka Haavistolle viestin, joka liittyi niin sanottuihin turvatakuisiin.
Myös medialle eduskunnassa puhunut Haavisto oli vahvistanut asian.
”Kirjeessä kysytään kantoja Etyjin periaatteisiin, muun muassa siihen, että mikään maa ei lisäisi turvallisuuttaan muiden maiden kustannuksella”, Haavisto sanoi.
”Samalla viitataan Etyjin periaatteisiin, että maat ovat vapaita liittoutumaan tai olemaan liittoutumatta. Tätä keskustelua hän haluaa tässä kirjeessä käydä, ja on pyytänyt eri mailta vastauksia”, Haavisto jatkoi.
Haavisto ei pitänyt huolestuttavana Suomen saamaa kirjettä, koska vastaavan viestin saivat kymmenet muutkin maat. Sen sijaan hän arvioi kirjeen osoittavan, että diplomaattinen keskustelu on yhä käynnissä.
Haavisto huomautti, että Venäjä on päässyt nyt esittämään näkemyksiään monissa eri yhteyksissä: suoraan Yhdysvalloille, Naton kanssa käydyissä keskusteluissa, Ukrainaan keskittyvässä Normandia-kokoonpanossa ja nyt myös Etyjin puitteissa.
”Venäjällä on tarkoituksena, jos katsoo tätä kirjeiden sarjaa joulukuulta, pitää tietynlainen diplomaattinen aloite käsissään.”
Haavisto sanoi, että Suomi valmistelee omaa vastaustaan yhteistyössä muiden maiden kanssa.
x x x
Suomi ei kuitenkaan vastannut kirjeeseen. Yhteinen EU:n vastaus jätettiin Venäjälle 10. helmikuuta. Yle kertoi vastauksesta verkkosivullaan.
Helmikuun alussa Suomelle ja muille maille lähettämässään kirjeessä ulkoministeri Sergei Lavrov kertoi Venäjän olevan tyytymätön vastauksiin, joita se oli saanut Yhdysvalloille ja Natolle 17.12. tekemiinsä ehdotuksiin.
Helmikuun 24. päivänä Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
On kysyttävä, miksi ETYJ ja sen jäsenmaat eivät suostuneet vuoden 2022 alussa käymään Venäjän ehdottamia keskusteluja.
Finlandia-talossakaan ei rauhan palauttamisesta Ukrainaan juuri lainkaan keskusteltu. Kuitenkin se avaisi jälleen mahdollisuudet kaikille hyödylliseen yleiseurooppalaiseen yhteistyöhön.
x x x
Kirjoituksessa mainitut teokset ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.
Kirjat ovat ostettavissa Pohjanrannan verkkokaupasta.
