Miksi kirjoitan blogeja, kun niitä ei tiedotusvälineissä julkaista?

Jotkut ovat ihmetelleet, miksi kirjoitan blogeja, kun ne eivät ole viime vuosina saaneet minkäänlaista julkisuutta tiedotusvälineissä. Kaikki kirjoitukseni on lähetetty toimituksille niiden vapaasti käytettäviksi.

Huomiota on kiinnitetty siihenkin, että sosiaalisessa mediassa kirjoituksiani on sensuroitu.

Somessa on kommentointi ollut pääosin ala-arvoista. Asiaton kommentointi on karkottanut niitä lukijoitani, jotka olisivat voineet osallistua tärkeään yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Olen sanonut, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen on elämäntehtäväni. Sitä olen toteuttanut niillä tavoilla, jotka ovat kulloinkin olleet käytettävissä.

Mieluummin osallistuisin tiedotusvälineiden kautta käytävään julkiseen keskusteluun. Kaikilla suomalaisilla on oikeus tietää, mitä asioista ajattelen. Mielelläni olisin kohottamassa suomalaisten tieto- ja sivistystasoa.

Toisaalta olen saanut joillekin blogeilleni jopa 100 000 lukijaa. Myös videot ovat tavoittaneet monia. Viime marraskuussa IRR-TV:n julkaisema Markku Tenhusen haastattelu on saanut 77 000 katsojaa. Polaris-TV:n julkaiseman Tenhusen uuden haastattelun on toistaiseksi nähnyt 26 000 suomalaista.

Suomen mediajulkisuus on kehittynyt äärimmäisen yksipuoliseksi muun muassa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja ilmasto- ja ympäristöasioissa. Onneksi meillä on vireää sosiaalista mediaa, jota kautta edes suomalaisten pieni vähemmistö on asioista hyvin perillä.

Blogien julkaisemiseen motivoi sekin, että tiedän monien asiantuntijoiden ja johtavassa asemassa olevien niitä lukevan. Joskus olen voinut havaita, että ne ovat vaikuttaneet julkiseen keskusteluun ja päätöksentekoon.

x  x  x

Kun julkaisin viime sunnuntaina blogin ”Voisiko rauhansopimus sisältää Krimin itsenäisyyden osittaisen palautumisen?”, ajattelin, että se olisi voinut tasapainottaa yksipuoliseksi muotoutunutta julkista keskustelua.

Alkuviikolla A-Studiossa käyty keskustelu osoitti, ettei kirjoitustani ollut luettu tai ainakaan se ei ollut lukijoihinsa vaikuttanut.

Asiantuntijat korostivat, että olisi vaarallinen ainutlaatuinen ennakkotapaus, jos hyväksyttäisiin Krimin niemimaan kuuluminen osaksi Venäjää. Laittomalla hyökkäyksellä ei rajoja voinut muuttaa.

Keskustelussa ei muistettu, että Krimin liittäminen Venäjään ei ollut ennakkotapaus. Siihen vaikuttivat tapahtumat Kosovon itsenäistymisen yhteydessä.

Sunnuntain blogissani kirjoitin siitä, että aikanaan Nato-maat Yhdysvaltain johdolla toteuttivat laittomia rajuja pommituksia, joilla Kosovo irrotettiin Serbiasta.

Dokumenttina käytin 29.12.2014 julkaisemaani blogia, jossa kirjoitin, että Kosovon itsenäistymiseen liittyneet tapahtumat olivat vaikuttaneet siihen, kuinka silloin suhtauduttiin Venäjän toteuttamaan Krimin valtaukseen:

”Venäjä rikkoi kansainvälistä oikeutta valtaamalla Krimin niemimaan. Jos Krim olisi vain julistautunut itsenäiseksi, länsimaiden reaktio olisi ollut lievä. Olivathan länsimaat itse rikkoneet kansainvälistä oikeutta Kosovon itsenäistymisen yhteydessä, mitä kaikki EU-maatkaan eivät hyväksyneet. Krimin liittäminen Venäjään sai osakseen jyrkän tuomion.”

Itsenäistymiseen vaikuttanut laiton sotilaallisen voiman käyttö johti siihen, että moni EU-maakin on kieltäytynyt tunnustamista Kosovoa itsenäiseksi valtioksi. Tunnustusta ei ole antanut YK:n jäsenmaiden enemmistö, eikä Kosovoa ole hyväksytty maailmanjärjestön jäseneksi.

Martti Ahtisaarella oli ratkaiseva asema prosessissa, joka johti Kosovon itsenäistymiseen.

Suomi antoi oman tunnustuksensa ensimmäisten joukossa vuoden 2008 alussa. Tasavallan presidenttinä toimi tuolloin Tarja Halonen, pääministerinä Matti Vanhanen ja ulkoministerinä Ilkka Kanerva. Otin osaa päätöksentekoon valtioneuvoston ja sen ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä.

x  x  x

Sunnuntain blogini varsinainen tarkoitus oli vaikuttaa neuvotteluihin, joita Yhdysvallat ja Venäjä käyvät rauhan palauttamiseksi Ukrainaan.

Muistutin mieliin keskustelun, jota Krimin niemimaan liittämisestä Venäjään vuonna 2014 käytiin.

Vuoden viimeisenä päivänä julkaisemassani blogissa ”Poliittinen ratkaisu Ukrainan kriisiin” olin esittänyt pohdittavaksi, kuinka kuluneena vuonna puhjenneeseen Ukrainan kriisiin voitaisiin löytää rauhanomainen ratkaisu ja estää sen muuttuminen pitkäaikaiseksi jäätyneeksi konfliktiksi, josta tulisi myös suurvaltojen vastakkainolon rintamalinja.

”Tässä esikuvana voisi toimia Puerto Rico, joka on Yhdysvaltoihin kuuluva itsehallintoalue (The Commonwealth of Puerto Rico). Sillä on omat valtiolliset toimielimet. Puerto Ricon edustaja osallistuu Yhdysvaltain kongressin toimintaan, mutta hänellä ei ole päätösvaltaa. Puertoricolaiset voivat osallistua Yhdysvaltain presidentinvaalien esivaaleihin, mutta eivät itse vaaliin.

Puerto Ricolla on oma kansalliskaarti, mutta sen ulkoisesta turvallisuudesta vastaa Yhdysvallat, jolla on maassa myös tukikohtia.

Vuonna 2012 Puerto Ricossa järjestettiin viimeinen kansanäänestys maan asemasta. Enemmistö kannatti liittymistä Yhdysvaltoihin sen osavaltiona, mutta Washingtonissa sen tulosta ei ole tunnustettu. Ratkaisua on lykätty ja on edellytetty uuden kansanäänestyksen järjestämistä.

Ukrainan kriisissä ratkaisuksi voisi tulla Krimin itsenäisyyden osittainen palautuminen ja sen muuttuminen Puerto Ricon kaltaiseksi itsehallintoalueeksi, jolla olisi omat valtiolliset rakenteet.”

Sunnuntain blogissa kirjoitin, että julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan Yhdysvallat ja Venäjä ovat ehdottaneet Krimin tunnustamista oikeudellisesti (de jure) osaksi Venäjää. Laajat Venäjän valtaamat muut alueet hyväksyttäisiin tosiasiallisesti (de facto) siihen kuuluviksi.

”Ukraina on jyrkästi torjunut sen, että Krim tunnustettaisiin oikeudellisesti osaksi Venäjää.

Tässä tilanteessa on kysyttävä, voisiko Venäjä osana rauhansopimusta hyväksyä Krimin itsenäisyyden osittaisen palautumisen. Krim olisi osa Venäjää, mutta sillä olisi osittainen itsehallinto.

Vastaus saattaisi riippua sopimuksen kokonaisuudesta ja muun muassa siitä, mikä olisi muiden Venäjän valtaamien alueiden tosiasiallinen ja oikeudellinen asema.”

Ajattelin, että asiantuntijat ja päätöksentekijät ottaisivat kantaa esittämääni kysymykseen.

Vastaus tuli itseltään Donald Trumpilta, joka kertoi, että Volodymyr Zelenskyi oli jo hyväksynyt Krimin kuulumisen osaksi Venäjää.

x  x  x

Julkisuudessa on arveltu, että Donald Trump hyväksyy Krimin liittämisen Venäjään senkin vuoksi, että tämä toimisi esikuvana Grönlannin liittämiseksi Yhdysvaltoihin.

Yleisesti on lähdetty siitä, että grönlantilaiset itse päättävät tulevaisuudestaan. Tätä Suomikin aivan oikein tukee.

Kerrotaan, että grönlantilaisten enemmistö kannattaa itsenäisen valtion muodostamista, mutta ei liittymistä Yhdysvaltoihin.

Mitä itsenäiseksi valtioksi muuttuneen Grönlannin asukkaat mahtaisivat vastata, jos Donald Trump tarjoaisi heille Yhdysvaltain yhteydessä samankaltaista asemaa, joka Puerto Ricolla nyt on?